18 - I Promised To Forget Your Face

18 ¤ Camilla - Viimeinen ongelma

"Sä olet se ongelma! Sä pilaat kaiken!" Niall huutaa.
"Ai minä? Kuka tässä on se ongelma?" huudan takaisin.
"Sä! Sä olet Camilla iso ongelma! Sä pilaat mun elämän! Lähe ja kuole pois!" mies huutaa.
Ei, tämä ei ole totta. Tiedän ettei tämä ole totta.
"Häivy!" Mies huutaa ja osoittaa ovea.
"Mutta Niall.." sanon ja otan askeleen kohti miestä.
"Mä sanoin häivy!" mies huutaa ja lyö minua kasvoihin.

"Ei!!" huudan ja huidon käsilläni.
"Cami! Mikä sulla on?" tutun kuuloinen ääni kysyy vierestäni. Lämpimät kädet vetävät minut suojelevaan halaukseen.
"Mikä sulla on?" kysyy mies ja halaa minua.
"Sä halaut että mä lähden", kuiskaan ja annan kyynelten valua poskilleni.
"Mitä? En todellakaan haluan", mies sanoo ja nostaa kasvojani nähdäkseen ne paremmin.
"Mä en haluan että sä pysyt just tässä aina", mies sanoo ja suutelee minua.

Olen se valokuvan tyttö rannalla, hiekkalaatikolla, ulkona, puistossa ja portailla. Olen tyttö, joka satuttaa muita. Mikä minussa voisi tuottaa hymyä muiden huulille kun en edes itse osaa kunnolla hymyillä. Mikä minusta tekisi koskaan ihmisen johon Niall rakastuisi? Ei mikään, ja siksi mietin mitä teen tässä. Hänen kainalossaan silmät auki. Käsi miehen vatsan päällä, jalat miehen jalkojen välissä. Miksi minä saan olla tässä, eikä joku joka osaa rakastaa?

Niall NK

Tyttö ei nukahtanut enään herättyään. Pyöri vain ja puri huultaan. Söpöä sanoisin minä, mutta jokin siinä pelotti minua. Oliko tyttö huolissaan jostain? Oliko kaikki hyvin. Tiedän että hän ei suostuisi kertomaan vaikka olisi kuolemaisillaan syöpään. Hän esittäisi loppuun asti vahvaa ja hymyilisi tekohymyä. Se siinä on ongelma, hän ei puhu minulle.

Nään sen hänen kasvoiltaan, silmistä. Kaikki ei ole hyvin. Silti tyttö juoksee Marien perässä ja yrittää esittää vahvaa.
Miksi hän tekee näin? Miksei hän voi puhua minulle?

"Niall" Zayn sanoo keittiöstä. Kävelen miehen luokse ja hän osoittaa tuolia. Istun siihen ja kuuntelen.
"Cami ei oo kunnossa", mies aloittaa.
Ai sinäkin olet huomannut sen.
"Ei niin. Se esittää", vastaan muka yllättyneenä.
"Se on ollut ihan outo sen illan jälkeen kun tultiin rananlta", Zayn sanoo ja katsoo minua.
Hetkinen! Luuleeko tuo että syy on minun?!
"Miksi sä mua katsot?" kysyn ja nousen ylös.
"Mä vaan mietin", tuo vastaa hiljaa.
Älä sano sitä. Älä sano.
"Et kai sä vaan oo tehnyt mitään mitä se ei olis halunnut?" mies kysyy hieman nolona.
"En todellakaan! Mä en koskisi Camiin ikinä ilman lupaa!" huudan miehelle.
"Hyvä. Älä oo mulle vihanen. Mä vaan haluan että sillä tytöllä olis kaikki hyvin", Zayn sanoo ja hymyilee.
"En oo. Otetaan selvää mikä sitä vaivaa", sanon ja lyömme kädet yhteen.

"Marie?" kutsun pikkutyttöä. Pian tyttö ilmestyy ovesta sisään ja sulkee oven takanaan.
"No?" tuo kysyy ja istuu viereeni.
"Onko Cami susta jotenkin outo?" kysyn ja katson tyttöä.
"On. Sitä sattuu", pikkuinen sanoo ja katsoo maahan.
"Tiedätkö sä mikä sitä satuttaa?" kysyn ja katson tyttöä.
"Joo.. En!" tyttö huutaa ja juoksee ovelle. Juoksen tytön perään ja pidän ovea kiinni.
"Kerro heti", sanon ja katson tyttöä silmiin.
"En! Mä en saa", tuo sanoo ja katsoo minua murhaavasti.
"Saat. Mä annan luvan", sanon ja istun oven eteen. Tyttö istuu viereeni ja huokaisee.
"Mä en sitten ole ikinä nähnyt mitään", tyttö aloittaa ja huokaisee. Nyökkään.

".. lopuksi se sano itelleen että maailma on liian hyvä paikka elää", tyttö sanoi ja katsoi maahan.
"Näkikö se että sä näit?" kysyn ja otan pikkuisen syliini.
"Ei. Mä olin piilossa oven takana. Mä näin kuinka se itki ja jatko silti. Sitä sattu tosi paljon, mutta se vaan jatko. Se syyttää itseään jostain", pikkuinen sanoo ja hautaa kasvonsa paitaani.
"Pärjäätkö sä?" kysyn ja pikkuinen nyökkää.
"Auta Camillaa. Se hajoaa kohta kokonaan ja sitten me ei enään saada sitä koottua takasin."
Pikkuinen puhuu Camista kuin palapelistä. Aivan kuin Cami olisi palanen joka on eksynyt muista paloista.
"Mä autan sitä", kuiskaan ja painan pääni pikkuisen hiuksiin.

Camilla NK

Hymyilen, mutta minuun sattuu. Nauran, vaikka tekee mieli itkeä. En näytä kipua jota tunnen. Olen hiljaa kun kysytään: "Onko kaikki hyvin?"

Kukaan ei voi nähdä sisääni. Ulkokuori peittää kaiken tuskan alleen. Olen ylpeä siitä että osaan peittää kaiken surun, ylpeä siitä että esitän vahvaa. Nimeni on aina sama, mutta kaikki muu minussa muuttuu. Olen aina Camilla Nora Marie Adler, tyttö joka hymyilee valokuvissa. Tyttö joka ei puhu.

"Lähtö on aina oikea ratkaisu jos et tiedä mitä haluat", isä sanoi aina. Se on aina oikein, hän sanoi minulle. Se että jää paikoilleen eikä ole onnellinen, on kuin linnun pitämistä häkissä. Eläin näyttää onnelliselta, mutta kuuluu silti aina vapauteen. Elämä ei voi koskaan olla kunnossa jos olet surullinen. Et koskaan voi olla iloinen jos pysähdyt liian aikaisin.

Hymyilen kun Niall kävelee keittiöön. Tahdon juosta miehen perään ja pyytää apua. Tahdon hypätä hänen syliinsä ja itkeä, mutta en voi. En voi rikkoa muuria mitä olen rakentanut ympärilleni.

"Se on tehnyt mitä!" kuulen Harryn huutavan. Hetken päästä mies juoksee keittiöstä luokseni ja vetäisee minut ylös sohvalta.
"Sano että noi puhuu tuolla omiaan!" mies huutaa ja katsoo minua.
"Mä en tiedä mistä sä puhut", sanon ja rimpuilen irti miehen vahvasta otteesta.
"Nosta sun hihat ylös", mies sanoo ja katsoo minua silmiin.
"En!" huudan ja vedän kädet taakseni.
"Näytä sun ranteet!" mies huutaa.
"Älä huuda Camille!" Zayn huutaa ja kävelee Harryn viereen.
Älkää katsoko minua. Älkää tulko lähemmäs.
"Nosta sun hihat ylös", Harry sanoo ja ottaa askeleen kohti minua.
"Mun ranteet ei kuulu sulle!" huudan ja vedän kädet tiukasti taakseni.
"Näytä ne", mies toistaa ja ottaa kasvoni käsiinsä.
"Sä näytät ne joko itse tai sitten mä revin sun paidan rikki", mies sanoo hiljaa.
"Cami oo kiltti", Zayn sanoo. Perrie, Liam, Louis, Marie ja Niall katsovat minua surullisesti.
"Oo kiltti", Niall sanoo ja katsoo minua silmiin.
"Mikä teidän ongelma on!" huudan.
"Sä olet tässä se ongelma", Harry vastaa. Mies vetäisee minut itseään vasten ja vetää hihani ylös.
"Mä tiesin", Niall sanoo ja putoaa polvilleen. Mies katsoo minua ja hautaa kasvonsa käsiin. Nään kuinka kyynel vierähtää miehen poskelle.