2 - Missing picture

 2


Aamulla heräsin siihen kun posti putosi luukusta lattialle. Käänsin kylkeä ja vedin peiton korville. En millään meinannut päästä sängystä ylös, joka ei kyllä yllättänyt mitenkään. Haukottelin ja heitin peiton syrjään. Iho nousu kananlihalle ja vetäisin peiton takaisin päälleni. Hymyilin kun muistin kuinka käteni osui Harryn poskeen, kuinka siitä lähti pieni ääni.
"Mitä mä olen mennyt tekemään?" kysyin itseltäni ja vedin peiton pääni yli.

Ei siinä auttanut jäädä sänkyyn suremaan tai miettimään muuttoa takaisin kotia.
"Mä olen vahva. Mä pärjään", toistelin itselleni samalla kun laitoin kahvin tippumaan. Vetäisin hiukset tuttuun tapaan nutturalle ja sutaisin naamaan neutraalin meikin. Hymyilin, mutta sekin kaunis hymy katosi kun kuulin puhelimen piippaavan.

-Mitäs Pikkuoravalle kuuluu? Onko kahvi hyvää? xx Rakkaudella Harry

Käännyin katsomaan ikkunasta pihalle. Kävelin hitain askelin parvekkeelle ja katsoin viestiä uudelleen. Puhelin melkein tippui maahan kun uusi viesti saapui.

-Älä huoli. Et sä pakoon pääse. xx Har

-Mitä sä haluat? xx Sarah

-Sut. xx Har

Ja sitten viestit loppuivat. Katselin vähän aikaa pihalle, mutta mitään ei näkynyt. Miksi Harry minusta tahtoi?


Vaikka minua pelotti, hirvitti tai mitä sanaa nyt ikinä siinä käytetäänkään, kun jalat tärisevät kun astuu turvallisesta asunnostaan pihalle, kadulle jossa on Harry. En voinut kuitenkaan jäädä neljän seinän sisälle istumaan seuraavaksi 25 vuodeksi, joka kyllä kuulosti hetken ihan hyvältä idealta päässäni. Sytytin tupakan ja lähdin kävelemään keskustaan, tällä kertaa toisella puolella katua.

"Joku puhu että se tyttö olisi haastanut riitaa Harryn kanssa", kuulin jonkun sanovan kujalta. Hidastin askeliani ihan vähäsen kuullakseni koko keskustelun.
"Oli kuulemma eilen lyönytkin Harrya." Naurahdin, niin tosiaan olin tehnyt. "Harrylla on sille jotain suunnitelmia." Ja sitten kuului naurua. Siinä kohdin nopeutin myös askeliani ja pudistin päätäni.
Mitä hittoa olin mennyt tekemään?

Istuin kaupan katolla jalat reunan yli roikkuen. Viheltelin ja poltin tupakkaa kuin Lontoo olisi ollut minun. Todellisuudessa Lontoo kuului niin visusti Harryn ja tämän porukalle ettei minulla ollut mitään mahdollisuutta saada siitä edes yhtä pientä osaa itselleni.
"Kai mä pysyn aina tällaisena pikkuisena unelmoijana", sanoin ääneen ja otin puhelimen repusta. Hymähdin kun huomasin siihen olleen tulleen viestejä. Selasin ne läpi nopeasti ja olin tiputtaa koko rakkineen alas katolta, mutta en sitten tiputtanutkaan. Uusi viesti saapui ja pelasti puhelimen tippumisen maahan.

-Sinuna tulisin alas katolta. xx Har

Hymyilin. Miehellä ei ollut minuun mitään valtaa.

-Miksi tulisin? xx Sarah

Ei mennyt edes yhdeksää sekuntia kun viesti tuli.

-Saatat tippua. xx Har

Hymyilin. Niin ja sitten kaikki olisi hyvin.

-Tiedätkö mitä? Sä sanoit taikasanat. xx Sarah

Lähetin viestin ja heitin puhelimen repun päälle. Katsoin alas, kadulle jossa sadat ihmiset kävelivät. Kukaan tuskin odottaisi että niskaan tipahtaisi joku katolta. Vedin takin vetoketjun kiinni ja vedin hupun päähän. Pudotus olisi pitkä, enkä todellakaan halunnut joutua odottamaan kylmissäni iskeytymistä maahan. Hymyilin, näin kaikki tekivät elokuvissa. Kohta joku juoksisi ja ottaisi minua hartioista kiinni ja repisi pois reunalta. Mutta niin tapahtuu vain elokuvissa ja tämä on oikeaa elämää.

Katselin hetkin taivaalle ja nostin käden vaistomaisesti kaulalla. Koru roikkui edelleen paikoillaan. Hymähdin ja suljin silmäni. Kallistuin eteenpäin ja hymyilin.
"Jokainen ei vaan täytä 18", kuiskasin ja tunsin ilmavirran poskillani. Nyt tai ei koskaan, ponnistin vauhtia ja tunsin jalkojeni irtoavan katosta..

1 - Missing picture

1

Harry, Niall, Liam ja Louis kukapa heitä ei olisi tuntenut.
Harry, tuo pitkä vihersilmäinen kikkurapää, joka vaihtoi naisia kiitettävän useasti. Niall, blondi, joka puhui samalla kun syö. Liam, ehkä ainoa järkevä porukasta. Louis, tuo hiljainen maantien tallaaja. Niin ja sitten on vielä Zayn. Mies joka hankkiutuu hankaluuksiin melkein nopeammin kuin Harry. Mikä heitä kaikki yhdistää, muukin kuin tupakan haju ja muut päihteet? He pitävät Lontoot kujat ja kadut otteessaan pelottelemalla muita. Niin ja mitä poliiseihin tulee, heitä ei kannata edes mainita..

En oikein ymmärrä miksi kävelin joka päivä samaa tietä keskustaan. Oliko syynä sitten se että tahdoin palavasti nähdä nuo miehet, vai se, etten todellakaan välittänyt elämästä? Valitettavasti, en koskaan uskaltanut kävellä heidän ohitseen edes vahingossa niin, että katsoisin heitä silmiin, tai edes leukaan. Mutta tuo ei ollut edes suurin ongelma. Isoin ja todellakin se suurin ongelma oli se, että olin kerran täysin vahingossa keskellä yötä haastanut riitaa Harryn kanssa. Ja jos haastaa riitaa Harryn kanssa, siitä ei koskaan voi seurata mitään hyvää, sen olen kuullut kaikilta. Kiitän vain onneani, että Harry oli ollut silloin niin pahasti aineissa, ettei muista minua.

Kiitin todellakin taas kerran onneani kun sain käveltyä nelikon ohi. Puristin kaulassani roikkuvaa korua kädellä kun olin tarpeeksi kaukana heistä. Korun laattaan oli upotettu "Forever." En oikeastaan muista mistä koru on peräisin, mutta se on roikkunut kaulassani siitä lähtien kun kadotin muististani päivän kun täytin 17.

Sytytin tupakan ja istahdin märälle penkille. Nostin katseeni tummalle taivalla ja tein savusta ympyröitä ilmaan.
"Taitaa neidillä olla tylsää?" sanoi ääni aivan liian läheltä korvaani. Nielaisin samalla kun käänsin päätäni.
"Enpä nyt tiedä", vastasin ja koitin piilottaa pelon äänestäni. Tuoli nytkähti uhkaavasti, kun mies hypähti sen päälle. Mies hymyili minulle ja ojensi kätensä.
"Mä kyllä tiedän kuka sä olet, Harry Styles", sanoin miehen puolesta ja ojensin käteni hänelle. Hetken mies katsoi minua ihmeissään, ja repesi sitten nauramaan.
"Ai sä oletkin kuullut musta", hän sanoi nauraen samalla kun sytytti tupakan.
"Kuka susta ei olisi kuullut?" vastasin ja pyöräytin silmiäni.
"Mitäs sä olet musta kuullut?" Harry kysyi ja katsoi minua silmiin. Kohautin olkapäitäni merkiksi, ettei minua huvittanut puhua.
"No?" hän kysyi ja katsoi vähän ärtyisästi.
"Varas, huumeet, viina, raha ja naiset. Eli mun silmiini täysi idiootti", sanoin ja tumppasin loppu tupakan maahan. Harry vain naurahti ja laittoi kädet taskuun.
"Kukas sä olet?" Niin, kuka minä olen?
"En kukaan", vastasin ja nousin ylös. Vetäisin takin vetoketjun kiinni ja heitin repun selkään.
"Kyllä sä joku olet. En mä muuten tässä istuisi", Harry sanoo ja vetäisee minut syliinsä.
"Sovitaan sitten että mä olen.."
"Katos katos! Harry on löytänyt taas seuraa!" Niall huudahti kun huomasi meidät.
"Joo! Tää täällä vaan istu yksin", Harry naurahti ja muiskaisi poskelleni märän pusun. En edes ajatellut kun huomasin käteni olevan hänen poskellaan.
"Mun pitää mennä!" huusin samalla kun lähdin juoksemaan pois heistä. Minä tyhmä olin todella mennyt lyömään Harrya.

"Tyhmä, tyhmä, tyhmä tyttö!" toistelin sängyllä ja heittelin tyynyä ilmaan. Hymyilin kun muistin miltä Harryn ilme oli näyttänyt kun käteni lennähti hänen poskelleen. Ja kukaan ei voinut yllättää Harry Stylesia, niin kaikki sanoivat. Ja minä, mitätön ihminen olin juuri tehnyt niin. Heitin tyynyn uudestaan ilmaan ja juuri silloin puhelimeen tuli viesti.

-Sinuna varautuisin muuttamaan takaisin äidin ja isin katon alle. Harry Stylesia ei kukaan lyö! Ei kukaan ilman kostoa! xx Rakkaudella Harry

Tyyny tipahti maahan. Mitä minä olin mennyt tekemään?