2 - Missing picture

 2


Aamulla heräsin siihen kun posti putosi luukusta lattialle. Käänsin kylkeä ja vedin peiton korville. En millään meinannut päästä sängystä ylös, joka ei kyllä yllättänyt mitenkään. Haukottelin ja heitin peiton syrjään. Iho nousu kananlihalle ja vetäisin peiton takaisin päälleni. Hymyilin kun muistin kuinka käteni osui Harryn poskeen, kuinka siitä lähti pieni ääni.
"Mitä mä olen mennyt tekemään?" kysyin itseltäni ja vedin peiton pääni yli.

Ei siinä auttanut jäädä sänkyyn suremaan tai miettimään muuttoa takaisin kotia.
"Mä olen vahva. Mä pärjään", toistelin itselleni samalla kun laitoin kahvin tippumaan. Vetäisin hiukset tuttuun tapaan nutturalle ja sutaisin naamaan neutraalin meikin. Hymyilin, mutta sekin kaunis hymy katosi kun kuulin puhelimen piippaavan.

-Mitäs Pikkuoravalle kuuluu? Onko kahvi hyvää? xx Rakkaudella Harry

Käännyin katsomaan ikkunasta pihalle. Kävelin hitain askelin parvekkeelle ja katsoin viestiä uudelleen. Puhelin melkein tippui maahan kun uusi viesti saapui.

-Älä huoli. Et sä pakoon pääse. xx Har

-Mitä sä haluat? xx Sarah

-Sut. xx Har

Ja sitten viestit loppuivat. Katselin vähän aikaa pihalle, mutta mitään ei näkynyt. Miksi Harry minusta tahtoi?


Vaikka minua pelotti, hirvitti tai mitä sanaa nyt ikinä siinä käytetäänkään, kun jalat tärisevät kun astuu turvallisesta asunnostaan pihalle, kadulle jossa on Harry. En voinut kuitenkaan jäädä neljän seinän sisälle istumaan seuraavaksi 25 vuodeksi, joka kyllä kuulosti hetken ihan hyvältä idealta päässäni. Sytytin tupakan ja lähdin kävelemään keskustaan, tällä kertaa toisella puolella katua.

"Joku puhu että se tyttö olisi haastanut riitaa Harryn kanssa", kuulin jonkun sanovan kujalta. Hidastin askeliani ihan vähäsen kuullakseni koko keskustelun.
"Oli kuulemma eilen lyönytkin Harrya." Naurahdin, niin tosiaan olin tehnyt. "Harrylla on sille jotain suunnitelmia." Ja sitten kuului naurua. Siinä kohdin nopeutin myös askeliani ja pudistin päätäni.
Mitä hittoa olin mennyt tekemään?

Istuin kaupan katolla jalat reunan yli roikkuen. Viheltelin ja poltin tupakkaa kuin Lontoo olisi ollut minun. Todellisuudessa Lontoo kuului niin visusti Harryn ja tämän porukalle ettei minulla ollut mitään mahdollisuutta saada siitä edes yhtä pientä osaa itselleni.
"Kai mä pysyn aina tällaisena pikkuisena unelmoijana", sanoin ääneen ja otin puhelimen repusta. Hymähdin kun huomasin siihen olleen tulleen viestejä. Selasin ne läpi nopeasti ja olin tiputtaa koko rakkineen alas katolta, mutta en sitten tiputtanutkaan. Uusi viesti saapui ja pelasti puhelimen tippumisen maahan.

-Sinuna tulisin alas katolta. xx Har

Hymyilin. Miehellä ei ollut minuun mitään valtaa.

-Miksi tulisin? xx Sarah

Ei mennyt edes yhdeksää sekuntia kun viesti tuli.

-Saatat tippua. xx Har

Hymyilin. Niin ja sitten kaikki olisi hyvin.

-Tiedätkö mitä? Sä sanoit taikasanat. xx Sarah

Lähetin viestin ja heitin puhelimen repun päälle. Katsoin alas, kadulle jossa sadat ihmiset kävelivät. Kukaan tuskin odottaisi että niskaan tipahtaisi joku katolta. Vedin takin vetoketjun kiinni ja vedin hupun päähän. Pudotus olisi pitkä, enkä todellakaan halunnut joutua odottamaan kylmissäni iskeytymistä maahan. Hymyilin, näin kaikki tekivät elokuvissa. Kohta joku juoksisi ja ottaisi minua hartioista kiinni ja repisi pois reunalta. Mutta niin tapahtuu vain elokuvissa ja tämä on oikeaa elämää.

Katselin hetkin taivaalle ja nostin käden vaistomaisesti kaulalla. Koru roikkui edelleen paikoillaan. Hymähdin ja suljin silmäni. Kallistuin eteenpäin ja hymyilin.
"Jokainen ei vaan täytä 18", kuiskasin ja tunsin ilmavirran poskillani. Nyt tai ei koskaan, ponnistin vauhtia ja tunsin jalkojeni irtoavan katosta..

1 - Missing picture

1

Harry, Niall, Liam ja Louis kukapa heitä ei olisi tuntenut.
Harry, tuo pitkä vihersilmäinen kikkurapää, joka vaihtoi naisia kiitettävän useasti. Niall, blondi, joka puhui samalla kun syö. Liam, ehkä ainoa järkevä porukasta. Louis, tuo hiljainen maantien tallaaja. Niin ja sitten on vielä Zayn. Mies joka hankkiutuu hankaluuksiin melkein nopeammin kuin Harry. Mikä heitä kaikki yhdistää, muukin kuin tupakan haju ja muut päihteet? He pitävät Lontoot kujat ja kadut otteessaan pelottelemalla muita. Niin ja mitä poliiseihin tulee, heitä ei kannata edes mainita..

En oikein ymmärrä miksi kävelin joka päivä samaa tietä keskustaan. Oliko syynä sitten se että tahdoin palavasti nähdä nuo miehet, vai se, etten todellakaan välittänyt elämästä? Valitettavasti, en koskaan uskaltanut kävellä heidän ohitseen edes vahingossa niin, että katsoisin heitä silmiin, tai edes leukaan. Mutta tuo ei ollut edes suurin ongelma. Isoin ja todellakin se suurin ongelma oli se, että olin kerran täysin vahingossa keskellä yötä haastanut riitaa Harryn kanssa. Ja jos haastaa riitaa Harryn kanssa, siitä ei koskaan voi seurata mitään hyvää, sen olen kuullut kaikilta. Kiitän vain onneani, että Harry oli ollut silloin niin pahasti aineissa, ettei muista minua.

Kiitin todellakin taas kerran onneani kun sain käveltyä nelikon ohi. Puristin kaulassani roikkuvaa korua kädellä kun olin tarpeeksi kaukana heistä. Korun laattaan oli upotettu "Forever." En oikeastaan muista mistä koru on peräisin, mutta se on roikkunut kaulassani siitä lähtien kun kadotin muististani päivän kun täytin 17.

Sytytin tupakan ja istahdin märälle penkille. Nostin katseeni tummalle taivalla ja tein savusta ympyröitä ilmaan.
"Taitaa neidillä olla tylsää?" sanoi ääni aivan liian läheltä korvaani. Nielaisin samalla kun käänsin päätäni.
"Enpä nyt tiedä", vastasin ja koitin piilottaa pelon äänestäni. Tuoli nytkähti uhkaavasti, kun mies hypähti sen päälle. Mies hymyili minulle ja ojensi kätensä.
"Mä kyllä tiedän kuka sä olet, Harry Styles", sanoin miehen puolesta ja ojensin käteni hänelle. Hetken mies katsoi minua ihmeissään, ja repesi sitten nauramaan.
"Ai sä oletkin kuullut musta", hän sanoi nauraen samalla kun sytytti tupakan.
"Kuka susta ei olisi kuullut?" vastasin ja pyöräytin silmiäni.
"Mitäs sä olet musta kuullut?" Harry kysyi ja katsoi minua silmiin. Kohautin olkapäitäni merkiksi, ettei minua huvittanut puhua.
"No?" hän kysyi ja katsoi vähän ärtyisästi.
"Varas, huumeet, viina, raha ja naiset. Eli mun silmiini täysi idiootti", sanoin ja tumppasin loppu tupakan maahan. Harry vain naurahti ja laittoi kädet taskuun.
"Kukas sä olet?" Niin, kuka minä olen?
"En kukaan", vastasin ja nousin ylös. Vetäisin takin vetoketjun kiinni ja heitin repun selkään.
"Kyllä sä joku olet. En mä muuten tässä istuisi", Harry sanoo ja vetäisee minut syliinsä.
"Sovitaan sitten että mä olen.."
"Katos katos! Harry on löytänyt taas seuraa!" Niall huudahti kun huomasi meidät.
"Joo! Tää täällä vaan istu yksin", Harry naurahti ja muiskaisi poskelleni märän pusun. En edes ajatellut kun huomasin käteni olevan hänen poskellaan.
"Mun pitää mennä!" huusin samalla kun lähdin juoksemaan pois heistä. Minä tyhmä olin todella mennyt lyömään Harrya.

"Tyhmä, tyhmä, tyhmä tyttö!" toistelin sängyllä ja heittelin tyynyä ilmaan. Hymyilin kun muistin miltä Harryn ilme oli näyttänyt kun käteni lennähti hänen poskelleen. Ja kukaan ei voinut yllättää Harry Stylesia, niin kaikki sanoivat. Ja minä, mitätön ihminen olin juuri tehnyt niin. Heitin tyynyn uudestaan ilmaan ja juuri silloin puhelimeen tuli viesti.

-Sinuna varautuisin muuttamaan takaisin äidin ja isin katon alle. Harry Stylesia ei kukaan lyö! Ei kukaan ilman kostoa! xx Rakkaudella Harry

Tyyny tipahti maahan. Mitä minä olin mennyt tekemään?

Missing Picture - Prologi ( One Direction )

Oletko sinä menettänyt muistisi? Onko sinulta kadonnut kokonaan yksi päivä mielestäsi? Et tiedä mitään mitä on tapahtunut ja kaikki mitä muut kertovat tuntuu olevan valhetta. Loppujen lopuksi voiko muiden sanoihin edes luottaa kun ne tuntuvat vääriltä. 

17-vuotias Sarah ei tiedä mitä tapahtui sinä päivänä kun hän kadotti muistinsa. Kaikki tuntuu kuitenkin liittyvän jotenkin mieheen jonka muut kuvaavat pahaksi ihmiseksi. Miksi Sarah olisi lähtenyt tuntemattoman miehen matkaan ja ottanut tältä vastaan tupakkaa? Onko mikään vanhempien ja kavereiden sanoissa totta vai onko kaikki yhtä suurta valhetta?

Missing Picture

¤ Prologi ¤

Sivuja kääntämällä kirja menee eteenpäin. Sivut vaihtuvat ja kirjaimet pyörivät eteeni kuin valtameri. En löydä tietoa mikä veisi minua lähemmäs maalia, totuutta. Mikä sai vanhempani pakkaamaan laukkunsa ja ajamaan pois Bradfordista? Miksi minulla ei ole mitään käsitystä siitä mitä olen tehnyt, päivänä jolloin täytin 17? Miksi minulle ei ole kerrottu totuutta kaikesta?

----------

Täytin sinä sateisena päivänä 17-vuotta. Tai niin minulle on sanottu. Todellisuudessa en muista päivästä mitään muuta kuin sen, että mies tarjosi minulle tupakan kadulla. Oikeastaan muistan siitäkin tapahtuneesta vain sen kuinka tein savusta ympyröitä ilmaan. Ja miehen katseen, joka nuoli minua päästä varpaisiin. Loput päivästä, tai illasta, ovat kokonaan mustaa. Kuin joku olisi pyyhkinyt ne pois. Todellisuudessa sain muistinmenetyksen ja kadotin muistoni. Kadotin mielestäni miehen kaikki teot ja sanat. Tilalle jäi vain kohta, minkä kuka tahansa pystyy täyttämään omilla sanoilla. Oikeastaan minusta tuntuu siltä että se kohta on jo täytetty kokonaan muiden omilla sanoilla.

Äiti ja isä kertoivat että mies olisi juottanut minut humalaan ja vienyt sen jälkeen asuntoonsa. Hän olisi pakottanut minut johonkin ja sitten vain sanonut minua huoraksi. Olin kuulemma ollut hänelle vain yhden yön juttu. Pelkkä lapsi joka oli helppo houkutella mukaan. Hyväuskoinen kakara joka lähti miesten mukaan, jotka tarjosivat tupakkaa.

Parhaat ystäväni sanovat, että mies olisi heittänyt kanssani läppää alku illasta aivan viattomana. Sitten hän olisi lähtenyt kanssani kävelemään jonnekin vailla päämäärää. Ja sitten hekin kertovat saman mitä vanhempani. Ilman miehen omaa versiota en pysty sanomaan onko mikään muiden sanoista totta. Toisaalta en varmasti koskaan saa edes tietää mitä silloin tapahtui koska muutimme pois Bradfordista samalla viikolla kun tuo kaikki tapahtui.

Nyt kun aikaa on kulunut melkein vuosi kaikesta tapahtuneesta, löysin pienen punaisen langan muiden kertomista asioista: En ollut sinä päivänä kun tuo on tapahtunut missään viettämässä iltaa kavereideni kanssa. Olin yksin kirjastossa koko illan lukemassa kokeisiin. 

Miksi minulle halutaan valehdella miehestä joka vaikuttaa niin tärkeältä? Miksi minulla on koru, jonka laattaan on upotettu "Forever"?

!!!!HUOM!!!

Kyllä ficci kertoo 1D:stä, mutta pojat eivät ole bändi. Kaikki kuitenkin tuntevat toisensa ja ovat läheisiä ystäviä. 

 

20 - I Promised To Forget Your Face (viimeinen..)

20 ¤ Niall - Puhutaan totta

Tyttö jättää tahalalan syömättä. Halusi istua varmaan sairaalassa letkuissa loppu vuoden. Mitä minä sille voin jos toinen ei kuuntele.
"Hyvä ihminen voisitko sä nyt ottaa itseäsi niskasta kiinni!" Harry huutaa.
En jaksa estää miestä. Minäkin tahtoisin huutaa kuinka tyhmää ja vastuutonta tuo on, mutta Harry osaa sen paremmin.
"Sä oot kohta taas sairaalassa!" Tyttö pyörittää vain silmiään.
Kuuntele.
"Cami! Kuuntele mua!" Harry huutaa ja heiluttaa tyttöä. Tyttö katsoo miestä ja näyttää keskisormea.
Älä tee tota.
"*** näinen kuuntele mua! Sä tapat ittes tolla! Kato Marie, se tarvii sua! Kato Niallia, se rakastaa sua! Kuuntele kerrankin mua!" Harry huutaa ja tyttö laskee sormensa alas.
"Mä en enään jaksa", tyttö sanoo ja nostaa kätensä kasvoille.
"Kerro meille mikä sulla on?" Harry pyytää.
Kerro kiltti.

Tyttön huulet ovat verenpunaiset, silmät merensiniset ja hiukset punaiset. Silmät ovat täynnä kyyneliä ja suu on mutrulla. Kasvot ovat suojassa käsien takana ja ruumis tärisee. Minä en osaa auttaa häntä enään.

"Mä olen niin poissa. Mulla ei oo enään mitään", tyttö itkee.
Väärin. Hänellä on vaikka mitä. Meidät.
"Äiti ja iskä on kuollut. Mä olen hukassa. Mua pelottaa!" tyttö parkuu.
Tahtoisin ottaa hänet syliin, mutta en voi.
"Mä en enään tiedä mikä on oikein!" tyttö huutaa ja putoaa lattialle.
Minä tiedän.

Camilla NK

Kerron kaiken. Sen mitä olen tehnyt, mitä aijoin tehdä. Näytän syvät haavat käsissäni ja kerron miksi tein niin. Kerron Jackista ja huumeista. Siitä kuinka yritin monesti päästä niistä irti, mutta en koskaan onnistunut. Kerron kuinka olen tyhjä. Olen vain kuori ilman omistajaa.

Itken ja annan kaiken tulla ulos. Annan heidän lohduttaa minua ja kertoa että olen tärkeä. Haluan puhua kerrankin totta, enkä valehdella enään. Tahdon olla taas se iloinen tyttö ilman haavoja ja kipeitä kohtia.

"Mä olen niin pahoillani Niall", sanon ja hautaan pääni tyynyyn.
"Hei älä itke enään", mies sanoo ja ottaa minut syliin.
"Sulla ei ole mitään hätää enään", mies sanoo ja silittää hiuksiani.
Lupaatko.
"Anteeksi että mä jätin sut lentokentälle. Anteeksi että mä palasin takasin. Anteeksi että mä olen tässä", sanon ja puristan miehen kättä.
"Älä pyydä anteeksi", mies sanoo ja nostaa minut ilmaan.

Niall pitää minusta kiinni ja kuiskii korvaani kuinka tärkeä olen.
Olen onnellinen. Minua ei pelota.
"Niall mä oikeasti olen pahoillani", kuiskaan.
"Sä olet kaunis" mies kuiskaa ja suukottaa niskaani.
"Sä olet mulle kaikki kaikessa. Mä olen valmis tekemään mitä vaan sun takia. Sun pitää luvata mulle vaan yksi asia", mies sanoo ja kääntää minut katsomaan itseään silmiin.
"Mitä?" kysyn
"Sä lopetat ton ja alat elämään oikeasti elämää. Sä et voi aina vaan muistella sitä kaikkea huonoa mitä sulle on tapahtunut. Tajuutko sä?" Nyökkään. Mies puhuu asiaa.
"Mä en jätä sua yksin. Kaikki ne virheet mitä sä olet tehnyt on historiaa. Me eletään tässä ja nyt", Niall sanoo ja suutelee minua.
"Sä et ole koskaan yksin. Mä olen tässä, Marie, Perrie ja jätkät me ei jätetä sua yksin. Mä rakastan sua."

Kaikki katsovat minua. Niall hymyilee minulle rohkaisevasti.
"Kun se lentokone nousi ilmaan ja vie Niallin pois mä unohdin mitä elämä on", aloitan ja kaikki kuuntelevat.
"Mä lähdin Jackin matkaan ja unohdin kaiken muun. Mä en osannut sanoa "Ei" mihinkään ja sen takia mä olen nyt tässä. Mä en osannut katsoa itseäni peilistä kun se kuva en ollut mä. Mä olin vain joku harha silmissä. Nyt mä olen kuitenkin tässä ja yritän parantua. Anteeksi", sanon ja kaikki halaavat minua.
"Mä tiesin että sä pystyt siihen", Harry sanoo ja puristaa kättäni.
Minä en.

Äiti yritti puhua mulle aina järkeä, mutta en mä tyhmänä lapsena kuunnellut. Se aina vaan vahti mun syömistä, nyt mä tiedän miksi. Se välitti musta, rakasti mua. Joskus mä työnsin sen vaan pois huoneesta ja itkin itseni uneen. Välillä mä juoksin sen syliin itkemään. Koskaan se ei työntänyt mua pois. Sain aina käpertyä siihen turvalliseen syliin, mutta nyt sekin on vain muisto. Ihana muisto jota kannan mukanani.

Olen pieni tyttö valokuvassa. Peili heijastaa vain ulkokuoreni, se ei nää sisääni. Olen ylpeä siitä että uskalsin avata suuni. Minua pelottaa vieläkin, mutta teidän että Niall pysyy vierelläni. Nyt osaan aloittaa alusta. Tahdon parantua ja hymyillä niin kuin muutkin.

"Sä olet kaunis", mies kuiskaa korvaani.
"Kiitos että sä jaksat auttaa", kuiskaan takaisin ja heitän miehen paidan lattialle.
"Mä autan sua aina", mies sanoo ja suutelee kaulaani. Miehen silmät katsovat minua ja hymyilevät.
Minä uskon siihen että mies rakastaa minua. Minä rakastan häntä ja muutama ongelma ei voi kaataa suhdettamme. En anna niin käydä.
"Cami", Niall sanoo ja kaataa minut sängylle.
"No?" kysyn ja suutelen hänen huuliaan.
"Mä tiedän että sä et ole vielä kunnossa, mutta mä lupaan auttaa sua. Mä olen aina tässä ja lupaan pitää sua kädestä kun pelottaa. Suudella kun sun suu on surullinen. Rakastaa sua just sellasena kun sä olet", mies sanoo.
"Mä lupaan yrittää parantua", kuiskaan ja sutten puraisun korvassa. Tämä on vasta toinen kerta, mutta tuntuu aivan siltä kun tekisimme tämän ensimmäisen kerran.

19 - I Promised To Forget Your Face

19 ¤ Camilla - Kiltti tyttö

"Mä luulin että te luotatte muhun", sanon ja katson kaikkia.
"Mä.. me luotetaan suhun", Niall sanoo.
"Älä *** viitsi valehdella mulle! Teistä ei kukaan luota muhun!" huudan ja juoksen Harryn ohi pihalle.

Flashback

Katson rantaa joka on koristelutu.
"Tää on teille!" mies sanoo hymyillen.
"Mä otin kaikille uikkarit mukaan", mies sanoo nauraen.
"Sä se kyllä osaat yllättää", sanon ja suutelen miestä. Tuo katsoo minua nauraen.
"Mä lupaan yllättää sua enemmän jos saan aina vähän pidemmän pusun", mies sanoo ja saa kaikki nauramaan.
"Mä sulle pusut näytän" nauran ja heilutan nyrkkiä.

"Miten? Miksi? Miksi sä teit näin?" kysyn ja katson rantaa. Mies oli sytyttänyt soihtuja pitkin rantavivaa ja nuotio loimusi.
"Mä ajattelin että tää olis lahja sulle", mies sanoo ja suutelee minua.
"Lahja? En mä antaitse mitään lahjaa", kuiskaan ja halaan miestä.
"Höpsö. Sä ansaitse vaikka mitä."

"Camilla! Harry kuisaa!", Marie huutaa jostain ja kohta tyttö juoksee Harry perässään pöytää ympäri.
"No niin kakarat. Nyt syödään!" Niall huudahtaa ja kaksikko käy istumaan.
"Mä haluan tota!" Marie huutaa ja osoittaa isoa kakkua.
"Ei jälkiruuasta voi olottaa!" Liam huudahtaa.
"Mä olotin jo!" Niall huutaa syy täynnä kakkua.
Mikä pelle.
"Niin. Mäkin saan kakkua", Marie nauraa ja Zayn leikkaa tytölle palan kakkua.
"Mä rakastan sua Niall!" Marie ja Harry huutavat syy täynnä ruokaa.
Ette ole ainoita.

Zayn ja Perrie valtasivat yhden hiekalle asetutetuista vilteistä, Louis ja Liam makoilevat rantatoileilla, Harry ja Marie katosivat näkyvistä heti ruokailun jälkeen.
Pahantekoon, sanokaa minun sanoneen.
"Tykkäätkö?", mies kysyy ja halaa minua.
"Tykkään. Tää on aivan mahtavaa. Kiitos", sanon ja käännyn suutelemaan miestä.
"Tän jälkeen me voitais menneä nukkumaan", mies sanoo ja puraisee korvaani.
Vai nukkumaan..
"Ehkä", sanon hymyillen.
"Vesisota!" kuuluu jostain ja selkääni lentää kylmällä vedellä täytetty pallo.
"Harry!" huudan kun mies juoksee ohitseni.

"Me vastaan noi?" Perrie kysyy ja osoittaa miehiä. Nyökkään ja juoksemme miehiä kohti.
"Jätkät kannetaan noi uimaan!" Harry huutaa ja teemme nopean suunnan vaihdon.
"Ette kyllä!" huudamme kumpikin ja juoksemme pakoon. Zayn joka on meitä pidempi saa Perrien kiinni ja nainen kaatuu maahan nauraen.
"Mä sain tän kiinni! Ottakaa te toi toinen!" Zayn huutaa ja keskittyy suutelemaan tyttöystäänsä.
"Nyt sä jäit kiinni!" Harry huutaa ja saa melkein kiinni kädestäni. Vaihdan suuntaa ja mies kaatuu maahan. Louis ja Liam juoksevat minua vastaan kädessään vesipyssyt.
"Ette kyllä ammu!" huudan ja vaihdan taas suuntaa. Miehet juoksevat perääni ja ampuvat kylmää vettä jalkoihin.
"Mä sain sut!" Niall huudahtaa kun juoksen vahingossa suoraan hänen syliinsä. Mies ottaa minut syliin ja kantaa kohti vettä.
"Mä en enään ikinä anna sulle pusua jos heität mut tonne!" huudan ja rimpuilen. Mies katsoo minua hetken harkiten, mutta toteuttaa ajatuksensa silti.
"Mä otan sen riskin!" kuulen tuon huutavan ennen kun lennän veteen.

"Mä rakastan sua", mies sanoo ja ottaa paitaani pois.
"Niin mäkin sua", kuiskaan. Miehen käsi vetää minut lähelle. Suudelma on erilainen kuin ennen. Se tuntuu vahvemmalta? Oikealta?
"Mmm.. sammutitko sä sen nuotion?", kysyn ja jatkan suudelmaa. Mies naurahtaa ja kääntyy päälleni. Tuo katsoo minua silmiin ja hymyilee.
"Kaksi meidän vartijaa sammuttaa niitä parhaillaan", tuo sanoo ja suutelee korvaani. Huokaisen ja suutelen miehen huulia. Pidän kiinni hänen kädestään ja katson sinisiä silmiä. Silmät joissa näkyy rakkaus.
"Mä rakastan sua Camilla", mies kuiskaa ja suutelee kaulaani.
(lopun te arvaatte itsekin)

Flashback loppuu

"Minä olen kiltti tyttö", kuiskaan ja painan silti terän vasten kättäni.
Minä olen kiltti.

Niall NK

Tytön ranteet olivat puhtaat, tai siis niissä ei ollut mitään. Ei mitään. Niissä ei näkynyt merkkiäkään viiltelystä.
"Hitto soikoon Harry!" Zayn huutaa ja läpäisee miestä takaraivoon.
"Te ite sanoitte että se viiltelee!" mies huutaa.
Niin. Meidän vikamme.
"Se ei anna tätä ihan heti anteeksi", Zayn tyttöystävä sanoo hiljaa.
Totta. Tätä virhettä en tule saamaan anteeksi.

"Cami! Missä sä oot?" huudamme kaikki, mutta tyttö ei vastaa.
"Me ollaan pahoillamme! Tuu tänne puhutaan!" Zayn huutaa.
Ole kiltti ja tule.
"Mä oon tosi pahoillani!" Harry huutaa.
Kuuntele nyt. Harrykin pyytää anteeksi.
"Camilla! Mua pelottaa!" Marie huutaa. Perrie ottaa pikkuisen syliin ja kantaa tämän sisälle.
"Cami! Puhutaan tästä!" huudan, mutta turhaan. Tyttö ei varmasti tule takaisin hetkeen.
"Mennään sisälle", Zayn sanoo ja ottaa olkapäästäni kiinni. Nyökkään, mutta tahtoisin jäädä etsimään tyttöä.

Marie ei suostu puhumaan meistä kenellekään. Harryä pikkutyttö näyttää välttelevän henkensä edestä.
"Meetkö sä Marie nukkumaan?" Zayn kysyy ja katsoo pikkuista.
"En. Mä haluan Camillan tänne", pikkuinen sanoo ja katsoo ovea. Aivan kuin tahdonvoimalla ovi avautuu ja sisäään astuu Cami. Tytöllä on kädessään.. Paperi?
"Mä lähden nyt kotiin", tyttö sanoo ja juoksee ylös.
"Mitäh!?" huudamme kaikki yhdestä suusta.
"Et sä voi lähteä!" Marie huutaa ja juoksee ylös.
Mitä olen mennyt tekemään?

Camilla NK

"Et sä voi lähteä!" tyttö huutaa ja roikkuu jalassani.
"Kyllä voin ja lähden", sanon ja veden paidan päälleni.
"Mieti vielä tää yö", Niall pyytää ovelta.
En mieti enään hetkeäkään. En vaikka taivas tippuisi niskaan.
"Mä olen oikeasti tosi pahoillani", Niall sanoo ja näyttää katuvalta.
"Mä oikeasti luulin että sä luotat muhun. Mä olin väärässä", sanon ja käännän selkäni miehelle.
"Cami voidaanko me puhua?" mies kysyy ja ottaa kädestäni kiinni.
Sattuu.
"Ei voida. Mee nyt pois ja ota toi mukaas", sanon ja osoitan tyttöä. Mies ottaa tytön mukaansa ja sulkee oven. Olen yksin.

Harry ei ollut nähnyt kaikkea. Mies oli katsonut vain ranteita. Kohtia missä ei näkynyt mitään, mutta jotka nyt olivat haavoilla. Otan pöydältä pillerin ja heitän sen suuhun.
Toivottavasti se oli särkylääke.
"Mä olen kiltti tyttö", kuiskaan ennen kun kaadun maahan.

18 - I Promised To Forget Your Face

18 ¤ Camilla - Viimeinen ongelma

"Sä olet se ongelma! Sä pilaat kaiken!" Niall huutaa.
"Ai minä? Kuka tässä on se ongelma?" huudan takaisin.
"Sä! Sä olet Camilla iso ongelma! Sä pilaat mun elämän! Lähe ja kuole pois!" mies huutaa.
Ei, tämä ei ole totta. Tiedän ettei tämä ole totta.
"Häivy!" Mies huutaa ja osoittaa ovea.
"Mutta Niall.." sanon ja otan askeleen kohti miestä.
"Mä sanoin häivy!" mies huutaa ja lyö minua kasvoihin.

"Ei!!" huudan ja huidon käsilläni.
"Cami! Mikä sulla on?" tutun kuuloinen ääni kysyy vierestäni. Lämpimät kädet vetävät minut suojelevaan halaukseen.
"Mikä sulla on?" kysyy mies ja halaa minua.
"Sä halaut että mä lähden", kuiskaan ja annan kyynelten valua poskilleni.
"Mitä? En todellakaan haluan", mies sanoo ja nostaa kasvojani nähdäkseen ne paremmin.
"Mä en haluan että sä pysyt just tässä aina", mies sanoo ja suutelee minua.

Olen se valokuvan tyttö rannalla, hiekkalaatikolla, ulkona, puistossa ja portailla. Olen tyttö, joka satuttaa muita. Mikä minussa voisi tuottaa hymyä muiden huulille kun en edes itse osaa kunnolla hymyillä. Mikä minusta tekisi koskaan ihmisen johon Niall rakastuisi? Ei mikään, ja siksi mietin mitä teen tässä. Hänen kainalossaan silmät auki. Käsi miehen vatsan päällä, jalat miehen jalkojen välissä. Miksi minä saan olla tässä, eikä joku joka osaa rakastaa?

Niall NK

Tyttö ei nukahtanut enään herättyään. Pyöri vain ja puri huultaan. Söpöä sanoisin minä, mutta jokin siinä pelotti minua. Oliko tyttö huolissaan jostain? Oliko kaikki hyvin. Tiedän että hän ei suostuisi kertomaan vaikka olisi kuolemaisillaan syöpään. Hän esittäisi loppuun asti vahvaa ja hymyilisi tekohymyä. Se siinä on ongelma, hän ei puhu minulle.

Nään sen hänen kasvoiltaan, silmistä. Kaikki ei ole hyvin. Silti tyttö juoksee Marien perässä ja yrittää esittää vahvaa.
Miksi hän tekee näin? Miksei hän voi puhua minulle?

"Niall" Zayn sanoo keittiöstä. Kävelen miehen luokse ja hän osoittaa tuolia. Istun siihen ja kuuntelen.
"Cami ei oo kunnossa", mies aloittaa.
Ai sinäkin olet huomannut sen.
"Ei niin. Se esittää", vastaan muka yllättyneenä.
"Se on ollut ihan outo sen illan jälkeen kun tultiin rananlta", Zayn sanoo ja katsoo minua.
Hetkinen! Luuleeko tuo että syy on minun?!
"Miksi sä mua katsot?" kysyn ja nousen ylös.
"Mä vaan mietin", tuo vastaa hiljaa.
Älä sano sitä. Älä sano.
"Et kai sä vaan oo tehnyt mitään mitä se ei olis halunnut?" mies kysyy hieman nolona.
"En todellakaan! Mä en koskisi Camiin ikinä ilman lupaa!" huudan miehelle.
"Hyvä. Älä oo mulle vihanen. Mä vaan haluan että sillä tytöllä olis kaikki hyvin", Zayn sanoo ja hymyilee.
"En oo. Otetaan selvää mikä sitä vaivaa", sanon ja lyömme kädet yhteen.

"Marie?" kutsun pikkutyttöä. Pian tyttö ilmestyy ovesta sisään ja sulkee oven takanaan.
"No?" tuo kysyy ja istuu viereeni.
"Onko Cami susta jotenkin outo?" kysyn ja katson tyttöä.
"On. Sitä sattuu", pikkuinen sanoo ja katsoo maahan.
"Tiedätkö sä mikä sitä satuttaa?" kysyn ja katson tyttöä.
"Joo.. En!" tyttö huutaa ja juoksee ovelle. Juoksen tytön perään ja pidän ovea kiinni.
"Kerro heti", sanon ja katson tyttöä silmiin.
"En! Mä en saa", tuo sanoo ja katsoo minua murhaavasti.
"Saat. Mä annan luvan", sanon ja istun oven eteen. Tyttö istuu viereeni ja huokaisee.
"Mä en sitten ole ikinä nähnyt mitään", tyttö aloittaa ja huokaisee. Nyökkään.

".. lopuksi se sano itelleen että maailma on liian hyvä paikka elää", tyttö sanoi ja katsoi maahan.
"Näkikö se että sä näit?" kysyn ja otan pikkuisen syliini.
"Ei. Mä olin piilossa oven takana. Mä näin kuinka se itki ja jatko silti. Sitä sattu tosi paljon, mutta se vaan jatko. Se syyttää itseään jostain", pikkuinen sanoo ja hautaa kasvonsa paitaani.
"Pärjäätkö sä?" kysyn ja pikkuinen nyökkää.
"Auta Camillaa. Se hajoaa kohta kokonaan ja sitten me ei enään saada sitä koottua takasin."
Pikkuinen puhuu Camista kuin palapelistä. Aivan kuin Cami olisi palanen joka on eksynyt muista paloista.
"Mä autan sitä", kuiskaan ja painan pääni pikkuisen hiuksiin.

Camilla NK

Hymyilen, mutta minuun sattuu. Nauran, vaikka tekee mieli itkeä. En näytä kipua jota tunnen. Olen hiljaa kun kysytään: "Onko kaikki hyvin?"

Kukaan ei voi nähdä sisääni. Ulkokuori peittää kaiken tuskan alleen. Olen ylpeä siitä että osaan peittää kaiken surun, ylpeä siitä että esitän vahvaa. Nimeni on aina sama, mutta kaikki muu minussa muuttuu. Olen aina Camilla Nora Marie Adler, tyttö joka hymyilee valokuvissa. Tyttö joka ei puhu.

"Lähtö on aina oikea ratkaisu jos et tiedä mitä haluat", isä sanoi aina. Se on aina oikein, hän sanoi minulle. Se että jää paikoilleen eikä ole onnellinen, on kuin linnun pitämistä häkissä. Eläin näyttää onnelliselta, mutta kuuluu silti aina vapauteen. Elämä ei voi koskaan olla kunnossa jos olet surullinen. Et koskaan voi olla iloinen jos pysähdyt liian aikaisin.

Hymyilen kun Niall kävelee keittiöön. Tahdon juosta miehen perään ja pyytää apua. Tahdon hypätä hänen syliinsä ja itkeä, mutta en voi. En voi rikkoa muuria mitä olen rakentanut ympärilleni.

"Se on tehnyt mitä!" kuulen Harryn huutavan. Hetken päästä mies juoksee keittiöstä luokseni ja vetäisee minut ylös sohvalta.
"Sano että noi puhuu tuolla omiaan!" mies huutaa ja katsoo minua.
"Mä en tiedä mistä sä puhut", sanon ja rimpuilen irti miehen vahvasta otteesta.
"Nosta sun hihat ylös", mies sanoo ja katsoo minua silmiin.
"En!" huudan ja vedän kädet taakseni.
"Näytä sun ranteet!" mies huutaa.
"Älä huuda Camille!" Zayn huutaa ja kävelee Harryn viereen.
Älkää katsoko minua. Älkää tulko lähemmäs.
"Nosta sun hihat ylös", Harry sanoo ja ottaa askeleen kohti minua.
"Mun ranteet ei kuulu sulle!" huudan ja vedän kädet tiukasti taakseni.
"Näytä ne", mies toistaa ja ottaa kasvoni käsiinsä.
"Sä näytät ne joko itse tai sitten mä revin sun paidan rikki", mies sanoo hiljaa.
"Cami oo kiltti", Zayn sanoo. Perrie, Liam, Louis, Marie ja Niall katsovat minua surullisesti.
"Oo kiltti", Niall sanoo ja katsoo minua silmiin.
"Mikä teidän ongelma on!" huudan.
"Sä olet tässä se ongelma", Harry vastaa. Mies vetäisee minut itseään vasten ja vetää hihani ylös.
"Mä tiesin", Niall sanoo ja putoaa polvilleen. Mies katsoo minua ja hautaa kasvonsa käsiin. Nään kuinka kyynel vierähtää miehen poskelle.

17 - I Promised To Forget Your Face

17 ¤ Niall - Yllätys

Nosta kätesi jos tiedät ketä rakastan? Huuda jos tiedät kenen kanssa tahdon perustaa perheen? Ja minä lupaan hymyillä aina kun joku arvaa oikein.

Cami on kuin.. valkoinen ruusu? Harvinainen ja kallis. Tai en minä tiedä. Kuitenkin häntä on kuin hymy harmaa aamun. Valkoinen pilvi sinisen taivaan. En minä tiedä mikä hän on, mutta tästä olen varma, hän on minun.

Tyttö on kertonut minulle kaiken itsestään, mutta minä en ole kertonut kaikkea. Tiedän että on tyhmää odotaa, mutta en halua pilata tätä nyt. Kyllä minä kerron vielä joskus. Sitten kun tyttö luottaa minuun, tai ehkä vähän sen jälkeen.

Zayn istuu keittiössä Perrien kanssa. Marie huutaa olohuoneessa Harrylle jotain. Mies on taas kiusannut pikkutyttöä. Louis, Liam ja Cami ovat jossain varmasti pahanteossa.
"Niall? Arvaa mitä ne kolme on nyt keksinyt?" Perrie kysyy ja katsoo minua nauraen.
En tahdo tietää. Ole kiltti äläkä kerro.
"Varmasti jotain tosi tyhmää?" arvaan. Perrie nyökkää ja nauraa.
"Ne päätti värjätä altaan veden vihreeksi!" Zayn tyttöystävä nauraa ja tippuu tuolilta.
He päättivät tehdä mitä?
"Ne on pihalla" Zayn sanoo ja yrittää nostaa tyttöystäväänsä ylös, mutta huonoin tuloksin.

"Niall! Tuu uimaan!" Liam huutaa altaasta. Koko allas on aivan vihreä. Koko altaan reuna on vihreä.
"Mitä te ootte oikein tehnyt!" huudan.
Minun piti olla se joka tekee tyhmiä asioita.
"Me ajateltiin testata paljonko tähän tarvii niitä värejä että tästä saadaan vihreetä. Sun naises kippas kaikki pullot jotka löydettiin kaupasta ja lopputulos on aika vihreetä vettä!" Louis huutaa ja hyppää altaaseen.
"Älä oo vihanen! Tuu uimaan meidän kanssa!" Cami huutaa ja huitoo käsillään minua altaaseen.
"Mä en tuu todellakaan uimaan tohon teidän veteen. Saatte ihan itse puhdistaa sen altaan!" huudan ja kävelen sisälle.

Camilla NK

"Se tais suuttua?" Liam kysyy ja katsoo minua. Nyökkään ja jatkan uimista.
"Täältä tullaan!" Zayn huutaa ja heittää Perrien altaaseen.
"*** Zayn!" nainen huutaa ja lyö vettä käsillään. Zayn vain nauraa reunalla, mutta pian mies löytää itsensä altaasta.
"Kuka uskalsi!" Zayn huutaa ja kääntyy katsomaan kuka häntä tönäisi. Harry ja Marie katsovat viattomasti taivaalle ja nauravat.
"Se oli toi!" kumpikin huutaa yhtä aikaa.

Niall ei tullut kanssamme uimaan. Koko mies katosi oikeastaan heti sen jälkeen kun oli käynyt huutamassa meille. Olemme etsineet häntä kaikki yhdessä yli tunnin, mutta emme löydä häntä. Lopulta teemme päätöksen yhdessä ja lähdemme syömään jäätelöä. Omapa oli vikansa kun lähti.

"Camilla?" Marie kysyy. Tyttö istuu Harryn sylissä ja tökkii miestä vatsaan.
"No?" kysyn ja katson tyttöä.
"Miksi nää kutsuu sua Camiksi?"
"Se on lyhenne mun nimestä. Kaikki on kutsunut mua aina vaan Camiksi", vastaan ja otan lusikallisen jäätelöä.
"Mä en sanoa sua Camiksi. Sä oot Camilla", pikkutyttö sanoo ja tökköisee Harryä kylkeen.

Niall pomppaa sisään aivan yllättäen ja osoittaa meitä vesipyssyllä.
"Nyt te lähdette mun mukaan", mies sanoo ja yritti olla hymyilemättä.
"Onko ihan pakko?" Harry kysyy ja jatkaa sohvalla makaamista. Niall ampuu Harryä pyssyllä ja mies tippuu sohvalta.
"On, ellet halua lisää vettä niskaan", mies vastaa ja osoittaa meitä.
"Okei oikei. Mennään, se vesi on sairaan kylmää", Harry sanoo ja ottaa viltin mukaan. Marie juoksee Harryn taakse ja ottaa miehen jalasta kiinni.
"Ei mitään hätää toi vaan leikkii", kuulen miehen sanovan tytölle.

Niall ajaa autoa ja pitää vesipyssyä sylissään. Me vain istumme hiljaa ja katsomme minne mies meitä vie. Auto pysähtyy metsänreunaan ja Niall hyppää ulos autosta. Seuraamme esimerkkiä. Harry ottaa Marien syliin ja tyttö näyttää Niallille kieltä.
"Kukaan ei sano mitään", Niall sanoo ja lähtee kävelemään polkua pitkin metsään. Zayn menee heti hänen perässään, Perrie hänen perässään, Liam, Louis, Harry, jonka selässä roikkuu Marie ja viimeisenä minä.

Niall NK

Koko porukka näyttää pullalla päähän lyödyltä. Tämä saattaa jopa onnistua..
"Mä en jaksa", kuulen Marien valittavan. Käännyn katsomaan tyttöä, joka roikkuu Harryn selässä. Käännyn nopeasti ympäri sillä minu naurattaa. Tyttö roikkuu Harryn selässä ja valittaa ettei jaksa.
"Jos joku sanoo vielä jotain sidon kaikki puuhun", uhoan ja yritän peittää naurun yskäisyyn.

Ojennan jokaiselle huivin käteen.
Älkää sanoko että olette näin tyhmiä?
"Nyt sidotte ne silmille. Se joka kurkkii saa selkään", sanon ja katson kun jokainen sitoo huivin silmilleen. Cami katsoo minua et-sä-voi-olla-tosissasi ilmeellä. Nyökkään vain ja tyttö vetää huivin silmilleen.
"Nyt jokainen ottaa toisen kädestä kiinni ja seuraa mua", sanon ja johdatan porukan perille. Perrie kompastuu omiin jalkoihin ja kiroaa hiljaa, mutta Zayn saa hiljennettyä hänet.

Katson kaikkia. Jokaiselle on huivit silmillä ja kädet puristettuna nyrkkiin.
"Nyt ne saa ottaa pois", sanon ja Marie heittää huivin maahan. Tyttö katsoo ympärilleen ja huokaisee.
"Niall mä tapan sut", Perrie sanoo, mutta jättää lauseen kesken kun katsoo ympärilleen. Nainen hymyilee ja näyttää peukkua. Zayn hymyilee ja suutelee tyttöystäväänsä. Katson Camia joka vetää solmun auki ja pudottaa huivin maahan.
"Tää on kuin valokuvassa", tyttö sanoo ja hymyilee.
Täällä on kaikki mitä valokuvassa on. Kaikki mitä tyttö on halunnut.
"Tää on teille", sanon ja saan ison halauksen. Kaikki katsovat rantaa jonne olen kantanut pitkän pöydän ja monta tuolia. Pöytä notkuu ruuasta ja kaiken maailman herkuista. Nuotio palaa ja jopa pari rantatuolia on sen ympärillä.
"Mä otin kaikille uikkarit mukaan", sanon nauraen ja saan muutkin nauramaan.
"Sä se kyllä osaat yllättää", Cami sanoo ja antaa minulle suudelman.
"Mä yllätän sua enemmän jos saan aina vaan pidemmän pusun", sanon ja saan kaikki repeämään.
"Mä sulle pusut näytän", tyttö uhoaa ja heiluttaa nyrkkiään.
Minun oma tyttöni.