2 - Missing picture

 2


Aamulla heräsin siihen kun posti putosi luukusta lattialle. Käänsin kylkeä ja vedin peiton korville. En millään meinannut päästä sängystä ylös, joka ei kyllä yllättänyt mitenkään. Haukottelin ja heitin peiton syrjään. Iho nousu kananlihalle ja vetäisin peiton takaisin päälleni. Hymyilin kun muistin kuinka käteni osui Harryn poskeen, kuinka siitä lähti pieni ääni.
"Mitä mä olen mennyt tekemään?" kysyin itseltäni ja vedin peiton pääni yli.

Ei siinä auttanut jäädä sänkyyn suremaan tai miettimään muuttoa takaisin kotia.
"Mä olen vahva. Mä pärjään", toistelin itselleni samalla kun laitoin kahvin tippumaan. Vetäisin hiukset tuttuun tapaan nutturalle ja sutaisin naamaan neutraalin meikin. Hymyilin, mutta sekin kaunis hymy katosi kun kuulin puhelimen piippaavan.

-Mitäs Pikkuoravalle kuuluu? Onko kahvi hyvää? xx Rakkaudella Harry

Käännyin katsomaan ikkunasta pihalle. Kävelin hitain askelin parvekkeelle ja katsoin viestiä uudelleen. Puhelin melkein tippui maahan kun uusi viesti saapui.

-Älä huoli. Et sä pakoon pääse. xx Har

-Mitä sä haluat? xx Sarah

-Sut. xx Har

Ja sitten viestit loppuivat. Katselin vähän aikaa pihalle, mutta mitään ei näkynyt. Miksi Harry minusta tahtoi?


Vaikka minua pelotti, hirvitti tai mitä sanaa nyt ikinä siinä käytetäänkään, kun jalat tärisevät kun astuu turvallisesta asunnostaan pihalle, kadulle jossa on Harry. En voinut kuitenkaan jäädä neljän seinän sisälle istumaan seuraavaksi 25 vuodeksi, joka kyllä kuulosti hetken ihan hyvältä idealta päässäni. Sytytin tupakan ja lähdin kävelemään keskustaan, tällä kertaa toisella puolella katua.

"Joku puhu että se tyttö olisi haastanut riitaa Harryn kanssa", kuulin jonkun sanovan kujalta. Hidastin askeliani ihan vähäsen kuullakseni koko keskustelun.
"Oli kuulemma eilen lyönytkin Harrya." Naurahdin, niin tosiaan olin tehnyt. "Harrylla on sille jotain suunnitelmia." Ja sitten kuului naurua. Siinä kohdin nopeutin myös askeliani ja pudistin päätäni.
Mitä hittoa olin mennyt tekemään?

Istuin kaupan katolla jalat reunan yli roikkuen. Viheltelin ja poltin tupakkaa kuin Lontoo olisi ollut minun. Todellisuudessa Lontoo kuului niin visusti Harryn ja tämän porukalle ettei minulla ollut mitään mahdollisuutta saada siitä edes yhtä pientä osaa itselleni.
"Kai mä pysyn aina tällaisena pikkuisena unelmoijana", sanoin ääneen ja otin puhelimen repusta. Hymähdin kun huomasin siihen olleen tulleen viestejä. Selasin ne läpi nopeasti ja olin tiputtaa koko rakkineen alas katolta, mutta en sitten tiputtanutkaan. Uusi viesti saapui ja pelasti puhelimen tippumisen maahan.

-Sinuna tulisin alas katolta. xx Har

Hymyilin. Miehellä ei ollut minuun mitään valtaa.

-Miksi tulisin? xx Sarah

Ei mennyt edes yhdeksää sekuntia kun viesti tuli.

-Saatat tippua. xx Har

Hymyilin. Niin ja sitten kaikki olisi hyvin.

-Tiedätkö mitä? Sä sanoit taikasanat. xx Sarah

Lähetin viestin ja heitin puhelimen repun päälle. Katsoin alas, kadulle jossa sadat ihmiset kävelivät. Kukaan tuskin odottaisi että niskaan tipahtaisi joku katolta. Vedin takin vetoketjun kiinni ja vedin hupun päähän. Pudotus olisi pitkä, enkä todellakaan halunnut joutua odottamaan kylmissäni iskeytymistä maahan. Hymyilin, näin kaikki tekivät elokuvissa. Kohta joku juoksisi ja ottaisi minua hartioista kiinni ja repisi pois reunalta. Mutta niin tapahtuu vain elokuvissa ja tämä on oikeaa elämää.

Katselin hetkin taivaalle ja nostin käden vaistomaisesti kaulalla. Koru roikkui edelleen paikoillaan. Hymähdin ja suljin silmäni. Kallistuin eteenpäin ja hymyilin.
"Jokainen ei vaan täytä 18", kuiskasin ja tunsin ilmavirran poskillani. Nyt tai ei koskaan, ponnistin vauhtia ja tunsin jalkojeni irtoavan katosta..