1
Harry, Niall, Liam ja Louis kukapa heitä ei olisi tuntenut.
Harry,
tuo pitkä vihersilmäinen kikkurapää, joka vaihtoi naisia kiitettävän
useasti. Niall, blondi, joka puhui samalla kun syö. Liam, ehkä ainoa
järkevä porukasta. Louis, tuo hiljainen maantien tallaaja. Niin ja
sitten on vielä Zayn. Mies joka hankkiutuu hankaluuksiin melkein
nopeammin kuin Harry. Mikä heitä kaikki yhdistää, muukin kuin tupakan
haju ja muut päihteet? He pitävät Lontoot kujat ja kadut otteessaan
pelottelemalla muita. Niin ja mitä poliiseihin tulee, heitä ei kannata
edes mainita..
En oikein ymmärrä miksi kävelin joka päivä samaa
tietä keskustaan. Oliko syynä sitten se että tahdoin palavasti nähdä nuo
miehet, vai se, etten todellakaan välittänyt elämästä? Valitettavasti,
en koskaan uskaltanut kävellä heidän ohitseen edes vahingossa niin, että
katsoisin heitä silmiin, tai edes leukaan. Mutta tuo ei ollut edes
suurin ongelma. Isoin ja todellakin se suurin ongelma oli se, että olin
kerran täysin vahingossa keskellä yötä haastanut riitaa Harryn kanssa.
Ja jos haastaa riitaa Harryn kanssa, siitä ei koskaan voi seurata mitään
hyvää, sen olen kuullut kaikilta. Kiitän vain onneani, että Harry oli
ollut silloin niin pahasti aineissa, ettei muista minua.
Kiitin
todellakin taas kerran onneani kun sain käveltyä nelikon ohi. Puristin
kaulassani roikkuvaa korua kädellä kun olin tarpeeksi kaukana heistä.
Korun laattaan oli upotettu "Forever." En oikeastaan muista mistä koru
on peräisin, mutta se on roikkunut kaulassani siitä lähtien kun kadotin
muististani päivän kun täytin 17.
Sytytin tupakan ja istahdin märälle penkille. Nostin katseeni tummalle taivalla ja tein savusta ympyröitä ilmaan.
"Taitaa neidillä olla tylsää?" sanoi ääni aivan liian läheltä korvaani. Nielaisin samalla kun käänsin päätäni.
"Enpä
nyt tiedä", vastasin ja koitin piilottaa pelon äänestäni. Tuoli
nytkähti uhkaavasti, kun mies hypähti sen päälle. Mies hymyili minulle
ja ojensi kätensä.
"Mä kyllä tiedän kuka sä olet, Harry Styles",
sanoin miehen puolesta ja ojensin käteni hänelle. Hetken mies katsoi
minua ihmeissään, ja repesi sitten nauramaan.
"Ai sä oletkin kuullut musta", hän sanoi nauraen samalla kun sytytti tupakan.
"Kuka susta ei olisi kuullut?" vastasin ja pyöräytin silmiäni.
"Mitäs sä olet musta kuullut?" Harry kysyi ja katsoi minua silmiin. Kohautin olkapäitäni merkiksi, ettei minua huvittanut puhua.
"No?" hän kysyi ja katsoi vähän ärtyisästi.
"Varas,
huumeet, viina, raha ja naiset. Eli mun silmiini täysi idiootti",
sanoin ja tumppasin loppu tupakan maahan. Harry vain naurahti ja laittoi
kädet taskuun.
"Kukas sä olet?" Niin, kuka minä olen?
"En kukaan", vastasin ja nousin ylös. Vetäisin takin vetoketjun kiinni ja heitin repun selkään.
"Kyllä sä joku olet. En mä muuten tässä istuisi", Harry sanoo ja vetäisee minut syliinsä.
"Sovitaan sitten että mä olen.."
"Katos katos! Harry on löytänyt taas seuraa!" Niall huudahti kun huomasi meidät.
"Joo!
Tää täällä vaan istu yksin", Harry naurahti ja muiskaisi poskelleni
märän pusun. En edes ajatellut kun huomasin käteni olevan hänen
poskellaan.
"Mun pitää mennä!" huusin samalla kun lähdin juoksemaan pois heistä. Minä tyhmä olin todella mennyt lyömään Harrya.
"Tyhmä,
tyhmä, tyhmä tyttö!" toistelin sängyllä ja heittelin tyynyä ilmaan.
Hymyilin kun muistin miltä Harryn ilme oli näyttänyt kun käteni lennähti
hänen poskelleen. Ja kukaan ei voinut yllättää Harry Stylesia, niin
kaikki sanoivat. Ja minä, mitätön ihminen olin juuri tehnyt niin. Heitin
tyynyn uudestaan ilmaan ja juuri silloin puhelimeen tuli viesti.
-Sinuna
varautuisin muuttamaan takaisin äidin ja isin katon alle. Harry
Stylesia ei kukaan lyö! Ei kukaan ilman kostoa! xx Rakkaudella Harry
Tyyny tipahti maahan. Mitä minä olin mennyt tekemään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti