20 - I Promised To Forget Your Face (viimeinen..)

20 ¤ Niall - Puhutaan totta

Tyttö jättää tahalalan syömättä. Halusi istua varmaan sairaalassa letkuissa loppu vuoden. Mitä minä sille voin jos toinen ei kuuntele.
"Hyvä ihminen voisitko sä nyt ottaa itseäsi niskasta kiinni!" Harry huutaa.
En jaksa estää miestä. Minäkin tahtoisin huutaa kuinka tyhmää ja vastuutonta tuo on, mutta Harry osaa sen paremmin.
"Sä oot kohta taas sairaalassa!" Tyttö pyörittää vain silmiään.
Kuuntele.
"Cami! Kuuntele mua!" Harry huutaa ja heiluttaa tyttöä. Tyttö katsoo miestä ja näyttää keskisormea.
Älä tee tota.
"*** näinen kuuntele mua! Sä tapat ittes tolla! Kato Marie, se tarvii sua! Kato Niallia, se rakastaa sua! Kuuntele kerrankin mua!" Harry huutaa ja tyttö laskee sormensa alas.
"Mä en enään jaksa", tyttö sanoo ja nostaa kätensä kasvoille.
"Kerro meille mikä sulla on?" Harry pyytää.
Kerro kiltti.

Tyttön huulet ovat verenpunaiset, silmät merensiniset ja hiukset punaiset. Silmät ovat täynnä kyyneliä ja suu on mutrulla. Kasvot ovat suojassa käsien takana ja ruumis tärisee. Minä en osaa auttaa häntä enään.

"Mä olen niin poissa. Mulla ei oo enään mitään", tyttö itkee.
Väärin. Hänellä on vaikka mitä. Meidät.
"Äiti ja iskä on kuollut. Mä olen hukassa. Mua pelottaa!" tyttö parkuu.
Tahtoisin ottaa hänet syliin, mutta en voi.
"Mä en enään tiedä mikä on oikein!" tyttö huutaa ja putoaa lattialle.
Minä tiedän.

Camilla NK

Kerron kaiken. Sen mitä olen tehnyt, mitä aijoin tehdä. Näytän syvät haavat käsissäni ja kerron miksi tein niin. Kerron Jackista ja huumeista. Siitä kuinka yritin monesti päästä niistä irti, mutta en koskaan onnistunut. Kerron kuinka olen tyhjä. Olen vain kuori ilman omistajaa.

Itken ja annan kaiken tulla ulos. Annan heidän lohduttaa minua ja kertoa että olen tärkeä. Haluan puhua kerrankin totta, enkä valehdella enään. Tahdon olla taas se iloinen tyttö ilman haavoja ja kipeitä kohtia.

"Mä olen niin pahoillani Niall", sanon ja hautaan pääni tyynyyn.
"Hei älä itke enään", mies sanoo ja ottaa minut syliin.
"Sulla ei ole mitään hätää enään", mies sanoo ja silittää hiuksiani.
Lupaatko.
"Anteeksi että mä jätin sut lentokentälle. Anteeksi että mä palasin takasin. Anteeksi että mä olen tässä", sanon ja puristan miehen kättä.
"Älä pyydä anteeksi", mies sanoo ja nostaa minut ilmaan.

Niall pitää minusta kiinni ja kuiskii korvaani kuinka tärkeä olen.
Olen onnellinen. Minua ei pelota.
"Niall mä oikeasti olen pahoillani", kuiskaan.
"Sä olet kaunis" mies kuiskaa ja suukottaa niskaani.
"Sä olet mulle kaikki kaikessa. Mä olen valmis tekemään mitä vaan sun takia. Sun pitää luvata mulle vaan yksi asia", mies sanoo ja kääntää minut katsomaan itseään silmiin.
"Mitä?" kysyn
"Sä lopetat ton ja alat elämään oikeasti elämää. Sä et voi aina vaan muistella sitä kaikkea huonoa mitä sulle on tapahtunut. Tajuutko sä?" Nyökkään. Mies puhuu asiaa.
"Mä en jätä sua yksin. Kaikki ne virheet mitä sä olet tehnyt on historiaa. Me eletään tässä ja nyt", Niall sanoo ja suutelee minua.
"Sä et ole koskaan yksin. Mä olen tässä, Marie, Perrie ja jätkät me ei jätetä sua yksin. Mä rakastan sua."

Kaikki katsovat minua. Niall hymyilee minulle rohkaisevasti.
"Kun se lentokone nousi ilmaan ja vie Niallin pois mä unohdin mitä elämä on", aloitan ja kaikki kuuntelevat.
"Mä lähdin Jackin matkaan ja unohdin kaiken muun. Mä en osannut sanoa "Ei" mihinkään ja sen takia mä olen nyt tässä. Mä en osannut katsoa itseäni peilistä kun se kuva en ollut mä. Mä olin vain joku harha silmissä. Nyt mä olen kuitenkin tässä ja yritän parantua. Anteeksi", sanon ja kaikki halaavat minua.
"Mä tiesin että sä pystyt siihen", Harry sanoo ja puristaa kättäni.
Minä en.

Äiti yritti puhua mulle aina järkeä, mutta en mä tyhmänä lapsena kuunnellut. Se aina vaan vahti mun syömistä, nyt mä tiedän miksi. Se välitti musta, rakasti mua. Joskus mä työnsin sen vaan pois huoneesta ja itkin itseni uneen. Välillä mä juoksin sen syliin itkemään. Koskaan se ei työntänyt mua pois. Sain aina käpertyä siihen turvalliseen syliin, mutta nyt sekin on vain muisto. Ihana muisto jota kannan mukanani.

Olen pieni tyttö valokuvassa. Peili heijastaa vain ulkokuoreni, se ei nää sisääni. Olen ylpeä siitä että uskalsin avata suuni. Minua pelottaa vieläkin, mutta teidän että Niall pysyy vierelläni. Nyt osaan aloittaa alusta. Tahdon parantua ja hymyillä niin kuin muutkin.

"Sä olet kaunis", mies kuiskaa korvaani.
"Kiitos että sä jaksat auttaa", kuiskaan takaisin ja heitän miehen paidan lattialle.
"Mä autan sua aina", mies sanoo ja suutelee kaulaani. Miehen silmät katsovat minua ja hymyilevät.
Minä uskon siihen että mies rakastaa minua. Minä rakastan häntä ja muutama ongelma ei voi kaataa suhdettamme. En anna niin käydä.
"Cami", Niall sanoo ja kaataa minut sängylle.
"No?" kysyn ja suutelen hänen huuliaan.
"Mä tiedän että sä et ole vielä kunnossa, mutta mä lupaan auttaa sua. Mä olen aina tässä ja lupaan pitää sua kädestä kun pelottaa. Suudella kun sun suu on surullinen. Rakastaa sua just sellasena kun sä olet", mies sanoo.
"Mä lupaan yrittää parantua", kuiskaan ja sutten puraisun korvassa. Tämä on vasta toinen kerta, mutta tuntuu aivan siltä kun tekisimme tämän ensimmäisen kerran.