5 - I Promised To Forget Your Face

5 ¤ Camilla - Jos kuolema olisi lahja

Jos kuoleminen on lahja, en toivo sitä lahjaksi.
Vielä kaksi viikkoa sitten olisin toivonut kuolevani, mutta nyt en. En vieläkään ollut kunnossa, ja Niall tiesi sen myös. En ollut saanut takaisin sitä tyttöä joka vielä joskus oli ollut osa minua. Niall lupasi auttaa minua etsimään itseni. Tällä kertaa uskon poikaan, mutta olen silti epävarma. Jokin sisälläni käskee olla luottamatta poikaan, mutta tahdon antaa hänelle anteeksi. Annan hänelle vielä mahdollisuuden, mutta jos hän hylkää minut nyt, lupaan unohtaa hänet kokonaan.

Niall NK

Tyttö istui huoneessaan jo kuudetta tuntia putkeen. Kerran hän on huutanut Liamia käymään huoneessa, mutta mies oli ollut silloin kaupassa. Muuten tyttö on ollut hiljaa, mutta olen kuullut hänen itkevän. Jokin oli vieläkin pielessä ja aion ottaa siitä selvää.

"Cami tuu syömään!" Zayn huutaa portaiden alapäästä. Kuuntelemme kaikki hiljaa aukeaako ovi.
"Hei! Tuu nyt oikeasti syömään meidän kanssa. Harry teki lettuja sua varten", Zayn jatkaa anovasti.
Ole kiltti ja tule.
"Onko Liam missä?" tyttö huutaa. Liam loikkii portaat ylös ja kuulemme kun ovi sulkeutuu.
"Mitä asiaa sillä on Liamille?" kysyn muilta. Harry lähtee keittiöön ja Louis seuraa hänen perässään.
"Zayn?" kysyn ja katson häntä silmiin. Mies katsoo minua ja osoittaa sohvaa. Kävelen valkoiselle sohvalle ja istun siihen.
"Ala puhua", sanon ja katson miestä.
"Niall. Jos sä haluat tietää kaiken sun pitää kysyä sitä Camilta." Mies katsoo kelloa.
"Cami kertoo kyllä kaiken jos sä annat sille aikaa." Mies lähtee keittiöön, mutta pysähtyy ovelle, "Äläkä enään jätä sitä tyttöä." Nyökkään pienesti.
En todellakaan olle enään koskaan jättämässä tyttöä yksin.

"Liam! Kanna mut alas!" kuulen Camin huutavan. Ilmeisesti he ovat saaneet puhuttua asiat selviksi, sillä pian keittiön käveli Liam ja Cami roikkui hänen selässään.
"Onko niitä lettuja? Mulla on kauhea nälkä", Cami valittaa ja juoksee Harryn luokse.
"Hei! Odota nyt vähän sä saat ihan kohta lettuja", Harry naurahtaa ja työntää nälkäisen tytön istumaan.
"Miksi Niall saa syödä varmaan ja viidettä lettua ja mä en ole saanut edes ensimmäistä?" Tyttö kysyy ja osoittaa laitastani.
"Älä edes luule että saisit tän!" huudan tytölle ja työnnän loppu letun suuhuni. Cami katsoo minua ja purskahtaa nauramaan.
"Sä et vieläkään osaa jakaa ruokaa." Kuulen tytön nauravan.
En, en osannut jakaa ruokaa vieläkään, enkä koskaan tule osaamaan.
"Älä huoli Cami. Kyllä näitä riittää sulle", Zayn sanoo ja osoittaa lettuja, jotka Harry on kasannut isoksi pinoksi lautaselle.

"Mä olen ihan täynnä," tyttö sanoo. Katsomme häntä ihmeissämme, hän on syönyt yhden letun.
"Ootko sä ihan varma. Ethän sä ole syönyt kun vasta yhden?" kysyn ihmeissäni.
"Joo. Mulla ei oo enään yhtään nälkä", tyttö vakuuttaa hieman hermostuneella äänellä.
"Ei sun tarvitse syödä enempää jos et haluu", Liam sanoo ja hymyillee tytölle leveästi.
"Voinko mä lainata jonkun puhelinta? Ihan vaan hetkeksi?" Cami kysyy hieman ujosti. Ojennan tytölle puhelimeni ihmeissäni.
"Missä sun oma puhelin on?"
"Se tais jäädä sinne jokeen."

Camilla NK

"Kiitos oikeasti todella paljon. Mä korvaan tän joskus sulle", sanon hiljaa ja käännyn ympäri. Niall seisoo aivan takanani vihainen ilme kasvoillaan.
Mitä minä olen tehnyt?
"Mun pitää lopettaa. Mä korvaan sen. Moikka", sanon ja katson poikaa.
"Kenelle sä puhuit?" tuo kysyy.
"En kenellekään tärkeälle", sanon ja ojennan puhelimen pojalle.
Anna anteeksi Niall, mutta mä en saa kertoa.
"Kai sä tiedät että mä välitän susta?" poika kysyy.
"Älä Niall alota edes", sanon ja juoksen pois.

Liam kävi ovellani, mutta en päästänyt häntä sisälle. Tiedän että olen epäreilu. Poika oli vain huolissaan minusta, mutta en halua ketään nyt kyselemään mikä minulla on. Tarvitsen omaa rauhaa, ja ehkä sen jälkeen voin mennä Niallin luokse.

Haluan sulkeutua jonkun syliin ja itkeä tämän pois. Nousta pois kuopasta, jonka olen kaivanut itselleni. Tahdon tuntea taas kuinka joku pitää minusta huolta. Kuinka saan nauraa ja hymyillä ilman kipua. Tahdon olla taas se tyttö mekossa jonka hymy loistaa. Pelastakaa joku minut ennen kuin käy pahasti.
"Niall!" huudan, "Niall!"

Niall NK

"Niall!" kuulen tytön huudon. Hyppään sängystä ylös.
Cami!

Pidän tyttöä sylissäni. Hän vain itkee ja pitää minusta kiinni. Paitani on kastunut lämpimistä kyynelistä, mutta en välitä. Olen tässä vaikka maailman loppuun asti jos hän tarvitsee minua.
"Cami? Onko sulla kaikki hyvin?" kysyn ja silitän tytön hiuksia. Tyttö ravistaa vain päätään.
"Mikä sulla on?" Tyttö puristaa kätensä nyrkkiin ja katsoo hetken minua silmiin.
"Mun pitää kertoa sulle yksi asia", tuo sanoo ja laskee katseensa.

Kuuntelen kertomuksen järkyttyneenä. Tyttö oli kokenut niin paljon lyhyessä ajassa. Miten kaikki tuo oli edes pysynyt hänen sisällään näin kauan.
"Mä olen tässä, enkä lähde enään pois", sanon hiljaa. Tyttö nostaa katseensa ja näyttää purskahtavan itkuun.
"Sä valehtelet. Te lähdette kolmen päivän päästä kiertueelle."
"Mutta mä en aijjo jättää sua tänne. Sä tulet meidän mukaan", sanon. Olisin halunnut ikuistaa tytön ilmeen kameralla.
"Mitä muut sanoo? En mä voi. Musta on vaan vaivaa teille", tyttö sanoo hiljaa.
"Mä olen jo hoitanut kaiken. Ja me ollaan lähsössä huomenna", sanon ja halaan tyttöä.

Tyttö nukkuu vieressäni hiljaa. Pidän hänen kädestään kiinni ja silitän punaisia hiuksia.
"Joskus mä mietin miten mä olen oikein saanut susta näin hyvän ystävän?" Tyttö haukottelee ja kääntyy ympäri. Huomenna ottamme yhdessä askeleen kohti parempaa elämää. Minä tytön tukena poikien kanssa.
"Nuku hyvin", kuiskaan ja annan nopean pusun hänen otsalleen.
Minun oma tyttöni.