tiistai 4. marraskuuta 2014

12 - I Promised To Forget Your Face


12 ¤ Camilla - Jos kyynelistä voisi tehdä taidetta

Minuun sattuu. Minusta puuttuu palanen ja tiedän missä se on. Se on miehellä jota rakastan, josta minun pitää pysyä kaukana. Tiedän satuttavani miestä kirjeellä, tiedän hänen itkevän. Mikä pahinta, tiedän että hän ei ikinä tule antamaan tätä anteeksi. Olin pettänyt hänen luottamuksensa viimeisen kerran. Elämäni raskain matka alkaisi kun kone laskeutuisi maahan. Kaikki mitä olen säilyttänyt muistoissa, kaikki mistä olen pitänyt kiinni, saa kadota. Annan itseni viimein unohtaa miehen nimeltä Niall Horan.
"Hyvästi", kuiskaan käsiini ja suljen silmäni. Paino sisälläni vain lisääntyy, mutta tiedän tämän olevan oikein. Näin en enään ikinä satuta miestä jonka hiukset ovat kuin pellavaa, huulet kuin maukas suklaa ja silmät kuin villi ja vapaa meri.

Niall NK *kuukausi eteenpäin

Tyttöstä ei ollut kuulunut mitään koko kuukauden aikana. Pojat yrittävät saada minut hymyilemään, mutta saavat yleensä huudot siitä. Tiedän että he yrittävät auttaa, mutta mikään ei poista ikävää minkä tyttö jätti. Jos olisin vain tiennyt että hän lähtee kokonaan, olisin estänyt häntä. Pitänyt kädestä kiinni katsonut silmiin. Hän olisi jäänyt, tiedän sen.

"Niall meidän pitää jutella", Zayn tulee sanomaan oven läpi.
"Sä olet ollut siellä jo kolme päivää. Mulla on uutisia", Zayn jatkaa ja koputtaa.
"Mee pois! Sä päästit Camin lähtemään!" huudan ja peitän kasvoni tyynyllä.
Tahdon tytön tänne.
"Mä olen pahoillani.. Voitko sä avata oven?" Zayn sanoo hiljaa.
"Etkö sä tajua että se oli mun unelmien nainen! Mä haluan nukkua sen vieressä! Saada sen kanssa perheen! Rakastaa sitä!" huudan tyynyn läpi.
Kaikki tuo on totta, tahdon perustaa perheen tytön kanssa. Rakastaa häntä ja kohdella kuin kalleinta aarretta maailman. Tahdon kuulla hänen äänensä ja nähdä hymyn.
"Niall.. jos sä kuulet tän joskus mä olen luultavasti jättänyt sut", kuulen oven läpi tytön äänen. Juoksen avaamaan oven, mutta siellä seisookin vain Zayn pitäen kiinni puhelimesta.
".. Mä äänitän tän yöllä Zayn puhelimella. Mä en koskaan uskonut että näkisin sut uudestaan. Kun sä lähdit mä unohdin kaikki lupaukset. Mä otin ensin vaan yhden, ja sitten ajan kanssa mä vedin niitä joka päivä. Lopulta mä jouduin osastolle", tyttö kuiskaa ja vetää henkeä. "Äiti ja iskä kuoli ja mä jäin ihan yksin. Mulla ei ollut ketään siinä ja mä turvauduin taas siihen samaan vanhaan.. Jack piti musta huolta ja rakasti. Mä olin kokonaan sen. Ei se mua haitannut, mutta nyt kun vähän miettii, mun olisi kuulunut lähtee sen luota pois kauan sitten", tyttö huokaisee. Katson ystävääni silmiin ja saan myötätuntoisen katseen.
"Mun piti sanoa sulle vaan että mä rakastan sua. Rakastin jo silloin pienenä, mutta en kehdannut sanoa. Toivottavasti sulla on siinä vieressä joku onnekas tyttö. Tee siitä maailman onnellisin tyttö Niall", tyttö sanoo ja lopettaa äänityksen.
"Mä löysin tän tänään", Zayn sanoo. Nyökkään ja suljen oven ystäväni nenän edestä,

Zayn NK

Kävelen rappuset alas ja nään Harryn makaavan sohvalla.
"Se on ihan hajalla", kuulen miehen sanovan silmät kiinni.
"Niin on. Meidän olis pitänyt estää sitä naista lähtemästä", sanon ja saan Harryn avaamaan silmät. Mies ravistaa päättän.
"Meidän ei olisi ikinä pitänyt päästää Niallia tapaamaan sitä naista", kuulen Harryn sanovan.
Mitä siitäkin olisi syntynyt? Olisimme naulanneet blondin kiinni seinään ettei hän lähde katsomaan naistaan.
"Tai sitten meidän olisi pitänyt estää sitä tyttöä lähtemästä", sanon ja kävelen keittiöön. Tytön puhelin makasi keskellä pöytää. Siihen oli kerran tullut viesti, mutta sekin vain väärästä numerosta.

Niall NK

"Niall! Niall! Nyt se ahteri alas! Meillä on tietoa siitä sun naisesta!" Harry huutaa. Juoksen alas ja kompastun mattoon. Lennän olohuoneeseen ja muut katsovat minua säikähtäneinä.
"No?" kysyn ja nousen ylös.
"Se on sen pojan luona", Harry sanoo.
Ensin hän jätti minut ja hyppää heti toisen sänkyyn..
"Tässä on tällänen pieni juttu vaan että se ei halua olla siellä", Zayn kuiskaa.
"Mitä sä sanoit?" kysyn ja katson miestä. Tuo ojentaa minulle paperin.

"Jos te näytätte tän joskus Niallille niin, mä olen ensinnäkin todella pahoillani.
Mä lähdin koska.. mä olen velkaa Jackille. Se uhkas tehdä Niallille jotain ja mä menin ja uskoin sitä. Eihän se olis edes päässyt tiedän taloon.. mutta mä olen kuitenkin nyt Jackin luona.
Toivottavasti teillä menee hyvin :)
- Camilla "

Katson kirjettä hämmästyneenä. Tyttö oli lähtenyt minun takiani? Hän oli halunnut suojella minua.
"Mistä te tän saitte?" kysyn ja katson ystäviäni.
"Tuli tänään postissa" Zayn vastaa. Tyttö oli miehen luona joka ei todellakaan ansaitse häntä.
"Liam saatko sä selville missä *** tuo Jack asuu?" kysyn ja katson ystävääni.
"Mä otin jo selvää. Zayn laittoi yhden tyypin käymään sen luona, mutta Camista ei ollut jälkeäkään. Jack oli sanonut vaan että se oli karannut", Liam sanoo ja painaa päänsä alas. Tyttö oli karannut?
"Missä se nyt sitten on?" kysyn ja katson muita.
"Me ei tiedetä, ei tiedä kukaan muukaan", Zayn sanoo ja vajoaa sohvalle. Avaan suutani, mutta Harry ehtii ensin: "Me laitettiin siitä ilmotus poliisille." Nyökkään. Tyttö on jossakin kaukana.

"Niall? Cami sano että sun pitää jatkaa elämää", Harry sanoo ja katsoo minua.
"Se sano kanssa että rakastaa mua", kuiskaan ja työnnän leipää suuhuni.
"Se käski sun olla normaali", Harry jatkaa.
"Se pyysi mua pysymään sen vieressä ja sitten se lähti", sanon. Harry huokaisee ja heittää murot maahan.
"Nyt jätkä ryhdistäydy! Se muija saa sun pään ihan sekasin! Voisitko sä nyt vaan unohtaa sen!" Harry huutaa.
"Ai että unohtaisin naisen jota rakastan? En mä taida", sanon viileästi ja katson Harryä murhaavasti.
"Se ei *** rakasta sua! Se lähti pois! Jätti sut!" Harry huutaa. Nousen ylös ja kaappaan miehen paidasta kiinni.
"Se jätti mut sen *** Jackin takia! Se suojeli mua! Pidä sä *** turpas kiinni kun et tiiä mistään mitään!" huudan miehelle joka katsoo minua ihmeissään.
"Sä todella välität siitä", toinen huokaisee ja taputtaa päätäni.
"Niin välitän! Ja jos sä tahdot olla avuksi etsi sitä naista!" huudan ja päästän paidasta irti.

Koko talo on hiljaa. Kaikki muut taitavat nukkua, mutta minä en voi sulkea silmiä. Jokin pitää minua valveilla ja tiedän liian hyvin mikä se on. Valokuva seinällä katsoo minua ja saa kyyneleet poskilleni. Tyttö katsoo minua kuvasta ja saa koko kroppani värisemään.
"Miksi sä jätit mut? Olisit sä voinut kertoe että sulla on tollanen ongelma", kuiskaan ja lasken pääni tyynylle.
"Mä olisin auttanut", sanon ja nukahdan. En kuule kuinka puhelimeni piippaa, viesti saapui.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti