10 - I Promised To Forget Your Face

10 ¤ Camilla - Minussa on ongelma

Tiedän että on väärin olla kertomatta, mutta minua pelottaa. Jos hän ei hyväksy minua. Jos hän jättää minut taas yksin. Toisaalta valheessa eläminen on kauheaa, se satuttaa sisältä. En tahdo satuttaa miestä, mutta en tahdo hänen tietävän ongelmistani.
"Cami? Onko kaikki hyvin?" Niall katsoo minua pöydän yli.
Jos tietäisit minusta kaiken, tietäisit ettei ole.
"Joo. Mulla ei vaan oo nälkä", sanon ja nousen pöydästä. Tiedän että satutan miestä kun en syö kunnolla, mutta en pysty istumaan hänen edessään.
"Millon teillä alkaa se keikka?" kysyn ja katson Liamia. Mies selaa puhelintaan ja nostaa katseen minuun.
"Kahen tunnin päästä pitää lähteä sinne ja keikka alkaa sitten joskus illalla", tuo sanoo ja laskee katseena takaisin puhelimeen.
"Mä jään tänne sitten", sanon ja saan Niallin nousemaan pöydästä.
"Tottakai sä lähdet sinne mukaan!" tuo huudahtaa ja ottaa kasvoni käsien väliin.
"En mä lähde. Mä jään tänne ja teen teille oikein kunnon ruokaa", sanon ja hymyilen miehelle.
Olisipa tuo totta.
"Okei. Soit sitten heti jos tulee jotain", mies sanoo ja kirjoittaa numeron käteeni.
"Mulla on jo sun numero", nauran ja katson miestä silmiin.
"Tää numero menee suoraan meidän kaikkien puhelimiin", tuo vaan toteaa ja heittä kynän pöydälle.

Niall istuu sängyllä ja katsoo valokuvia mitä olemme ottaneet yhdessä.
"Tässä sä näytät aivan sairaan hyvälle", tuo toteaa ja näyttää kuvaa jossa istun rannalla.
"Mä voisin laittaa sen sulle kehyksiin", mietin ääneen ja saan miehen hyppäämään ylös.
"Joo! Laitetaan se sitten mun seinälle kotona", mies sanoo ja nostaa minut ilmaan.
"Laitetaan vaan", nauran ja suutelen hänen pehmeitä huulia.

Niall NK

Tyttö oli jäänyt hotellille ja minulla on nyt jo kauhea ikävä. Keikka voisi peruuntua, tai lunta voisi alkaa satamaan. Mitä tahansa jotta pääsisi hänen viereensä makoilemaan ja syömään.
"Niall!" Harry nauraa ja katsoo minua.
"Mitä? Mulla nyt sattuu olemaan vähän nälkä", sanon ja työnnän lisää leipää suuhuni.
"Taitaa olla mies huolissaan naisesta joka jäi tekemään meille R-U-O-K-A-A!" Harry nauraa ja heittää minua tyynyllä.
"Mulla sentään on nainen!" nauran ja heitän tyynyn sohvalle.
"Vielä.." kuulen Zayn sanovan.

"Kiitos mahtavasta illasta!" Harry huutaa mikkiin ja saa koko yleisön huutamaan.
"Meidän esitys loppuu nyt tähän!" Juoksemme pois lavalta mahtavan yleisön saattelemana. Juoksen ottamaan korvatulpat pois ja selaan puhelintani. Ei yhtään soittoa, eikä viestiä. Valitsen Camin numeron ja soitan...
"Niall oota hetki!" tyttö huutaa ja laskee puhelimensa varmaan pöydälle. Kuulen kovaa pauketta ja kiroilua.
"Sano ettei teillä ole nälkä", tyttö anelee puhelimeen itkien.
"Hei rauhoitu vähän. Mikä meni vikaan?" kysyn ja arvaan että jokin paloi.
"Mun pihvit palo kiinni pannuun ja salaatti lensi vahingossa ikkunasta", tyttö itkee puhelimeen.
"Siis täh! Lensi ikkunasta?" nauran.
Onkohan hotelli vielä pystyssä?
"Niin! Voitteko te käydä syömässä jossain jos teillä on nälkä? Täällä ei oo nimittäin ole mitään syötävää", tyttö parkuu.
Onko siellä mitään muutakaan jäljellä?
"Me tullaan sinne ja katotaan sitten mitä tehdään", sanon ja katson Harry vihaisesti joka nauraa sohvalla.

Katsomme järkyttyneinä huonettamme.
Jos joku on käynyt kaatopaikalla niin tietää miltä huone näyttää. Yksi onneton pihvi lepää kenkieni edessä ja toinen tuolilla.
"Tota.. Cami?" kysyn ja yritän etsiä tyttöä. Kuulen kauheaa pauketta keittiöstä ja suuntaan sinne.
"Miten *** tää on näin kovin kiinni?" kuulen tytön mutisevan ja repivän kuivunutta pihviä irti pannusta.
"Cami susta ei tule kokkia!" Harry huudahtaa ja näyttää pihviä. Tyttö kääntyy katsomaan meitä ja näyttää nololta.
"Ei tule todellakaan. Näittekö te jo vessan?" tyttö kysyy nauraen. Juoksemme suoraan sinne. Huoneen lattia on veressä, seinissä on salaattia ja vessanpönttö on tukossa. Zayn katsoo olkani yli huonetta ja repeää nauramaan.
"Cami! Kai sä tiedät että jos sä siteitä tarvitset niitä saa kaupasta!" Harry huutaa nauraen.
"Pidä sinä kiharapää pääs kiinni!" tyttö huutaa takaisin nauraen.
Ja minä luulin että olen kova sotkemaan..

Camilla NK

Joudumme vaihtamaan huonetta sotkujeni takia. Siivojaat eivät näyttäneet yhtään iloisilta kun saapuivat huoneesemme. Eikä asiaa yhtään parantanut se että Harry lupasi toiselle naista palkinnon jos huone olisi alle puolessa tunnissa siisti.

"Pakko kysyä että miten sä sai siitä vessasta sen näkösen? Se oli aivan kauheessa kunnossa", Harry nauraa Liamin kanssa lattialla.
"Mä yritin avata sitä pakettia missä ne pihvit oli, mutta en löytänyt viestä, joten kävin avaamassa sen niillä saksilla jotka oli vessassa. Se paketti tippu mun kädestä ja kaikki ne pihvi vaan levis siihen lattialle", nauran miesten kanssa.
"Ensin sä siis avasit sen paketin kynsisaksilla ja heitit vielä ne pihvit lattialle?" Liam kysyy ja katsoo minua.
"Joo", nauran ja saan miehen pyörittämään silmiä.
"Sä heitit pihvit maahan ja meinasit syöttää ne meille!" Harry huutaa nauraen. Nyökkään nauraen.
"Miten se salaatti sinne pääty?" Niall kysyy vierestäni.
"Mun piti hakea puhelin ja kannoin sitä kulhoa kädessäni missä se salaatti oli. Laskin sen sitten siihen tuolille joka on vessan edessä ja kompastuin mattoon kun tulin meidän huoneesta. Se salaatti vähän lensi ja loput te teidättekin", nauran ja katson miehiä vuorotellen.
"Sä et enään ikinä tee ruokaa!" Harry nauraa ja muut ovat samaamieltä.

Lähtö takaisin olisi kahden päivän päästä, joka tuntuu tyhmälle. Haluan kyllä kotiin, mutta voisi "loma" kestää vaikka kaksi viikkoa. En halua palata tyhjään kotiin, mutta en voi mennä Niallin luokse. En voi istua katsomassa kuinka hän hymyilee. Ehkä jos kertoisin.. Puhelimeni soi ja katson kuka soittaa.
"Mun pitää vastata", sanon ja vedän kengät jalkaan. "Mä tulen ihan kohta takaisin!" huudan ja laitan oven kinni.
"Mitä?!" kysyn vihaisena.

Tiesin että joutuisin vielä joskus tähän tilanteeseen, mutta en arvannut että se tulisi näin pian.
"Millon sä tulet takasin?" kuulen puhelimen toisesta päästä.
"Kolmen päivän päästä mä olen siellä", kuiskaan ja pyyhkäisen kyyneleen pois.
"Hyvä. Voidaan sitten katsoa mitä tehdään", mies sanoo nauraen.
"Mä voin hakea sit kentältä ja voidaan siitä mennä suoraan kotia", mies jatkaa.
"Ei sun tarvitse. Mä käyn ensin hakemassa ne rahat ja tuun sitten vaikka taksilla sinne?" sanon ja potkaisen kiveä.
"No tehdään sitten niin. Mä odotan sua rakas. Mä rakastan sua", mies sanoo.
Mutta minä en sinua.
"Ja mä sua" sanon ja suljen puhelimen.

Jos aikaa voisi kääntää en olisi koskaan päästänyt Niallia takaisin elämääni. En olisi antanut itseni rakastua enään koskaan, mutta tässä minä nyt olen. Tiedän että aina kun hän sanoo pitävän minusta huolta se on totta. Aina kun hän suutelee minua siinä on rakkautta. Minä käytän häntä hyväkseni ja annan hänen uskoa että olisin aina hänen vierellään. Minussa on ongelma, se on aina ollut minussa ja tulee aina olemaan. Ja kun kerron ongelmani hänelle jään yksin taas.
"Jos mulla olisi kello kääntäisin aikaa", kuiskaan ja avaan oven huoneeseen.
"Sulla kesti aika kauan", Niall sanoo ja suukottaa otsaani.
"Joo. Kaveri soitti ja kysy miten menee? Jäin sitten vähän juttelemaan sen kanssa", vastaan ja hymyilen miehelle.
Jos tietäisit totuuden et antaisi minulle suudelmaa..