11 ¤ Camilla - Saat valokuvan
Kaksi lyhyttä päivää aikaa selvittää sotkuni. Kolme pitkää yötä puhua miehelle ja yksi aivan liian pitkä lento. Tavallaan olen iloinen että aikaa on vielä, mutta jos sitä ei olisi voisin vain lähteä. Jos olisin rohkeampi hyppäisin nyt koneeseen ja lentäisin pois.
"Minkä valokuvan sä haluat että mä kehystän?" kysyn ja katson miestä. Tuo selaa kuvat läpi ja ojentaa yhden niistä minulle.
"Tuon. Siinä näkyy kaikki mitä mä haluan elämältä", mies sanoo ja hymyilee. Kuvassa olen minä pienen lapsen kanssa puistossa. Lapsen nimi taisi olla Candy? Mies tahtoo perheen, mutta minä en sitä hänelle voisi koskaan antaa.
"Mennäänkö tänään jo laittamaan tähän kehykset?" kysyn ja istun tuolille.
"Mennään vaan. Sieltä voitais mennä vaikka kaupoille?" mies miettii ääneen.
"Mennään vaan", hymyilen hänelle ja lasken kuvan pöydälle.
Niall valitsi kuvalle puunvärisen kehyksen, johon on vuoltu pieniä tähti ja sydämiä. Kuvaaja kehui kuvaa ja sai Niallin hyppimään ympäri kauppaa.
Apina sanon minä.
"Cami! Tuu kattoon!" mies huutaa jostain kaukaa.
Toivon todella tämän olevan tärkeää jalkojani nimittäin särkee aivan sairaan paljon.
"No?" kysyn ja nään miehen katsovan lastenvaunuja.
"Tälläset mun lapsi haluaa sitten", tuo sanoo ja katsoo vaunuja iloisena.
"Miksi ihmeessä sä katsot noita vaunuja?" kysyn ehkä liian ilkeästi. Mies nostaa päätään ja kävelee luokseni.
"Mä haluan löytää kaikista parhaat asiat mun lapselle. Se ansaitsee vaan parasta", tuo kuiskaa ja suutelee minua.
"Sä ja sun lapses", sanon ja vetäydyn pois suudelmasta.
"Mikä sulla on?" mies kysyy ja yrittää ottaa kädestäni kiinni.
"Mä meen nyt katsomaan paitaa", sanon ja käännän selkäni.
Miksen voi vain kertoa kuinka minuun sattuu katsoa noita ihania vauvojen tavaroita? Miten sydämeni jättää lyönnin välistä kun joku sanoo "Lapsi".
Niall NK
Olemme tulleet kaupoilta ja tyttö on mennyt suoraan huoneesemme. Olenko sanonut jotakin väärää, vai miksi tyttö on tuollainen?
"Niall mikä tolla tytöllä oikein on?" Zayn kysyy ja osoittaa ovea.
"Jos mä tietäisin kertoisin", vastaan ja huokaisen.
"Zayn annatko sä tän Niallille sitten?" kuulen tytön kuiskaavan.
"Joo", mies vastaa hiljaa.
"Kiitos", tyttö kuiskaa ja kävelee luokseni. Tunnen lämpimän käden reiteni päällä.
"Niall? Mennäänkö kävelee ulos?" tyttö kysyy ja ravistaa jalkaani.
"Mennään vaan", vastaan ja avaan silmäni. Tyttö hymyilee ja menee takaisin huoneeseen. Katson Zaynia ihmeissäni ja tuo vain hymyilee, mutta jokin hymyssä on surullista.
Mitä minulta salataan?
Camilla NK
Olen pyytänyt Zaynia antamaan kirjeen Niallille heti kun koneeni takaisin kotia olisi lähtemässä. Olin pelkuri, en voinut kertoa miehelle ääneen mihin sotkuun olin itseni aikoinaan sotkenut. Olihan se kuitenkin parempi että hän saa tietää kaiken kirjeestä, kuin se että joku olisi joskus kertonut hänelle. Ja minä jo ehdin luulla että olisin voinut lähteä kotia ilman itkua.
"Niall? Kai sä tiedät että mitä ikinä tuleekaan tapahtumaan mä olen iloinen että sä oot ollut siinä?" kysyn mieheltä hymyillen.
"Mitä sä tolla tarkotat?" mies kysyy ja katsoo minua silmiin.
"En mitään. Mä haluan että sä tiedät että mä olen aina tykännyt susta", sanon ja annan nopean pusun hänen poskelleen. Mies nyökkää, mutta näyttää miettivän jotain.
"Mitä sä annoit Zaynille?" Niall kysyy hetken päästä.
"Yhden yllätyksen. Se pitää sen piilossa etten mä hukkaa sitä", valehtelen ja katson miestä silmiin.
"Millon mä saan sen yllätyksen?"
"Huomenna", kuiskaan hänen korvaansa.
Huomenna kun kone nousee ilmaan saat tietää millainen olen.
Olemme tulleet sisälle ja Harry makaa keskellä huonetta.
"Mä haluan sanoa sulle pari sanaa", Harry katsoo minua merkitsevästi. Nyökkään ja päästän Niallin kädestä irti.
"Mä tulen ihan kohta", sanon Niallille ja seuraan Harryä käytävään.
"Sä et voi näytellä Niallille!" ´mies huutaa.
"Mä lähden huomenna pois, enkä enään koskaan palaa. Mä lupaan. Anna mun tää ilta edes olla sen kanssa", pyydän ja katson miestä. Mies huokaisee ja nyökkää.
"Sitten kun sä lähdet ja jätät sen katokin ettet enään ikinä tuu pilaamaan sen elämää", Harry sylkee sanat suustaan ja avaa oven.
"Mä lupaan", kuiskaan.
Miehet katsovat elokuvaa hiljaa. Zayn katsoo minua välillä ja hymyilee. Mies taitaa tietää kuinka paljon minuun sattuu.
"Mä menen nukkumaan", sanon ja hymyilen miehille. Kaikki nyökkäävät ja jatkavat elokuvan katsomista.
"Mä tulen ihan kohta", Niall sanoo ja heittää karkkia suuhun.
"Kato vaan toi loppuun ja tuu sitten", sanon ja hymyilen miehelle joka katsoo minua. Tuo nyökkää ja lähettää lentopusun minulle.
Herään kellon ja lyön sen lattialle. Katson miestä joka nukkuu takanani pitäen kattään päälläni.
"Niall? Mun pitää nousta ylös", kuiskaan miehen korvaan.
"Oota hetki.. noustaan ihan kohta", tuo vastaa ja kääntää kylkeä.
"Mun lento lähtee ihan kohta."
"Sun lento?! Mehän lähetään vasta huomena!" mies huutaa ja tippuu sängystä.
"Mä lähden tänään jo laittamaan paikkoja kuntoon", valehtelen ja annan miehelle pusun.
"Olisit sä voinut mulle silti kertoa", tuo sanoo ja jää makaamaan maahan.
Niin olisin. Olisin voinut samalla kertoa etten tule enään takaisin. Jätän hänet taas, mutta tällä kertaa lopullisesti.
"Mä unohdin", sanon viattomana ja lähden herättämään muita.
Niall mutisee jotakin auton takapenkiltä ja Liam yrittää saada häntä olemaan hiljaa.
"Kyllä se olis voinut kertoa että lähtee", kuulen miehen jupisevan. Katson valokuvaa kädessäni. Viimeinen kuva tältä matkalta. Niall pitää minua sylissä ja aurinko laskee takanamme mereen. Viimeinen valokuva missä olemme yhdessä.
"Niall haluutko sä sun yllätyksen tänään vai huomenna?" kysyn ja katson miestä.
"Tänään", tuo vastaa ja katsoo minua silmiin. Katson Zaynia jolla pitäisi olla kirje. Mies nyökkää minulle ja osoittaa taskuaan.
"Tästä oikealle!" Liam huutaa kuskin korvaan. Lentokenttä näkyy jo edessämme.
Niall NK
Tyttö oli halannut muita ja seiso edessäni.
"Me varmaan nähdään huomenna?" kysyn ja katson häntä silmiin.
"Niin nähdään. Sä et edes huomaa että mä olen mennyt", tuo sanoo ja halaa minua.
"Lento Lontooseen lähtee portilta kuusi!" kuuluu naisen ääni.
Puristan tyttön itseäni vasten, en halua päästää häntä menemään.
"Mun on nyt pakko mennä", tyttö sanoo ja antaa nopean suukon poskelleni.
"Sä saat tän valokuvan niin voit kattoo sitä ennen kun meet nukkumaan", tyttö sanoo ja antaa valokuvan meistä.
"Zayn antaa sun yllätyksen ihan kohta. Sulje silmät", tyttö pyytää ja antaa vielä nopean suudelman huulilleni.
"Moikka kaikki!" tyttö huutaa ja juoksee selvästi pois.
Odotan silmät kiinni edelleen paikoillani. Muut liikehtivät levottomasti takanani ja Harry mutisee jotain.
"Millon mä saan avata silmät?" kysyn.
"Vaikka nyt", Zayn vastaa ja astuu viereeni. Miehen kädessä on kirjekuori.
"Camilla käski mun antaa tän sulle", mies sanoo ja katsoo maahan.
"Mitä tässä on?" kysyn kummissani.
Kirje? Avaan kuoren ja sieltä tippuu valokuva meistä lapsena.
" Niall mä olen pahoillani että kerron tän näin. Sä et tiennyt kaikkea. Mä en pystynyt kertomaan sulle tätä kasvotusten, mutta mä olen sotkenut elämäni kokonaan.
Muut tietää jo että mä en palaa enään teidän luokse. Kaikkien mielestä se on paras ratkaisu. Mä olen oikeasti pahoillani että en kertonut sulle tätä aikaisemmin. Mä oikeasti nautin niistä hetkistä joita meillä oli. Mä rakastan sua, mutta en voi katsoa kuinka tuhoan sun elämää.
Sä varmaan huomasit ton valokuvan? Se on otettu viikko ennen kun mä tuhosin elämäni. Siinä me ollaan vielä tosi läheisiä.. Sulle jäi myös se kuva joka käytiin laittamassa kehyksiin. Sen takana lukee:
Ei me oltu muiden silmissä täydellisiä, mutta nyt kaikki näkee sut täydellisenä.
Anteeksi että mä olen leikkinyt sun tunteilla. Tää ei ole varmasti sullekaan helppoa.
Rakkaudella Camilla Adler.. "
Katsoin ystäviäni silmiin ja heitän kirjeen maahan.
"Te ootte tiennyt tästä!" huudan heille.
"Se kerto pari päivää sitten. Mä olen pahoillani", Zayn sanoo ja asettaa kätensä olkapäälleni. Ravistan sen pois.
"Tää on Niall paras ratkaisu", kuulen Harryn sanovan.
"***! Sä et tiedä mistää mitään! Mä rakastan sitä! Mulle on ihan sama mitä se on tehnyt! Mä rakastan sitä!" huudan ja juoksen ulos. Nään kuinka kone nousee ilmaan ja vie tytön mukanaan. Kaivan puhelinta taskustani, mutta käteeni tarttuu pieni paperi:
Mä tiesin että yrität soittaa. Mun puhelin on hotellin pöydällä.
"Camilla!" huudan, mutta tyttö ei kuule sitä.
Kaksi lyhyttä päivää aikaa selvittää sotkuni. Kolme pitkää yötä puhua miehelle ja yksi aivan liian pitkä lento. Tavallaan olen iloinen että aikaa on vielä, mutta jos sitä ei olisi voisin vain lähteä. Jos olisin rohkeampi hyppäisin nyt koneeseen ja lentäisin pois.
"Minkä valokuvan sä haluat että mä kehystän?" kysyn ja katson miestä. Tuo selaa kuvat läpi ja ojentaa yhden niistä minulle.
"Tuon. Siinä näkyy kaikki mitä mä haluan elämältä", mies sanoo ja hymyilee. Kuvassa olen minä pienen lapsen kanssa puistossa. Lapsen nimi taisi olla Candy? Mies tahtoo perheen, mutta minä en sitä hänelle voisi koskaan antaa.
"Mennäänkö tänään jo laittamaan tähän kehykset?" kysyn ja istun tuolille.
"Mennään vaan. Sieltä voitais mennä vaikka kaupoille?" mies miettii ääneen.
"Mennään vaan", hymyilen hänelle ja lasken kuvan pöydälle.
Niall valitsi kuvalle puunvärisen kehyksen, johon on vuoltu pieniä tähti ja sydämiä. Kuvaaja kehui kuvaa ja sai Niallin hyppimään ympäri kauppaa.
Apina sanon minä.
"Cami! Tuu kattoon!" mies huutaa jostain kaukaa.
Toivon todella tämän olevan tärkeää jalkojani nimittäin särkee aivan sairaan paljon.
"No?" kysyn ja nään miehen katsovan lastenvaunuja.
"Tälläset mun lapsi haluaa sitten", tuo sanoo ja katsoo vaunuja iloisena.
"Miksi ihmeessä sä katsot noita vaunuja?" kysyn ehkä liian ilkeästi. Mies nostaa päätään ja kävelee luokseni.
"Mä haluan löytää kaikista parhaat asiat mun lapselle. Se ansaitsee vaan parasta", tuo kuiskaa ja suutelee minua.
"Sä ja sun lapses", sanon ja vetäydyn pois suudelmasta.
"Mikä sulla on?" mies kysyy ja yrittää ottaa kädestäni kiinni.
"Mä meen nyt katsomaan paitaa", sanon ja käännän selkäni.
Miksen voi vain kertoa kuinka minuun sattuu katsoa noita ihania vauvojen tavaroita? Miten sydämeni jättää lyönnin välistä kun joku sanoo "Lapsi".
Niall NK
Olemme tulleet kaupoilta ja tyttö on mennyt suoraan huoneesemme. Olenko sanonut jotakin väärää, vai miksi tyttö on tuollainen?
"Niall mikä tolla tytöllä oikein on?" Zayn kysyy ja osoittaa ovea.
"Jos mä tietäisin kertoisin", vastaan ja huokaisen.
"Zayn annatko sä tän Niallille sitten?" kuulen tytön kuiskaavan.
"Joo", mies vastaa hiljaa.
"Kiitos", tyttö kuiskaa ja kävelee luokseni. Tunnen lämpimän käden reiteni päällä.
"Niall? Mennäänkö kävelee ulos?" tyttö kysyy ja ravistaa jalkaani.
"Mennään vaan", vastaan ja avaan silmäni. Tyttö hymyilee ja menee takaisin huoneeseen. Katson Zaynia ihmeissäni ja tuo vain hymyilee, mutta jokin hymyssä on surullista.
Mitä minulta salataan?
Camilla NK
Olen pyytänyt Zaynia antamaan kirjeen Niallille heti kun koneeni takaisin kotia olisi lähtemässä. Olin pelkuri, en voinut kertoa miehelle ääneen mihin sotkuun olin itseni aikoinaan sotkenut. Olihan se kuitenkin parempi että hän saa tietää kaiken kirjeestä, kuin se että joku olisi joskus kertonut hänelle. Ja minä jo ehdin luulla että olisin voinut lähteä kotia ilman itkua.
"Niall? Kai sä tiedät että mitä ikinä tuleekaan tapahtumaan mä olen iloinen että sä oot ollut siinä?" kysyn mieheltä hymyillen.
"Mitä sä tolla tarkotat?" mies kysyy ja katsoo minua silmiin.
"En mitään. Mä haluan että sä tiedät että mä olen aina tykännyt susta", sanon ja annan nopean pusun hänen poskelleen. Mies nyökkää, mutta näyttää miettivän jotain.
"Mitä sä annoit Zaynille?" Niall kysyy hetken päästä.
"Yhden yllätyksen. Se pitää sen piilossa etten mä hukkaa sitä", valehtelen ja katson miestä silmiin.
"Millon mä saan sen yllätyksen?"
"Huomenna", kuiskaan hänen korvaansa.
Huomenna kun kone nousee ilmaan saat tietää millainen olen.
Olemme tulleet sisälle ja Harry makaa keskellä huonetta.
"Mä haluan sanoa sulle pari sanaa", Harry katsoo minua merkitsevästi. Nyökkään ja päästän Niallin kädestä irti.
"Mä tulen ihan kohta", sanon Niallille ja seuraan Harryä käytävään.
"Sä et voi näytellä Niallille!" ´mies huutaa.
"Mä lähden huomenna pois, enkä enään koskaan palaa. Mä lupaan. Anna mun tää ilta edes olla sen kanssa", pyydän ja katson miestä. Mies huokaisee ja nyökkää.
"Sitten kun sä lähdet ja jätät sen katokin ettet enään ikinä tuu pilaamaan sen elämää", Harry sylkee sanat suustaan ja avaa oven.
"Mä lupaan", kuiskaan.
Miehet katsovat elokuvaa hiljaa. Zayn katsoo minua välillä ja hymyilee. Mies taitaa tietää kuinka paljon minuun sattuu.
"Mä menen nukkumaan", sanon ja hymyilen miehille. Kaikki nyökkäävät ja jatkavat elokuvan katsomista.
"Mä tulen ihan kohta", Niall sanoo ja heittää karkkia suuhun.
"Kato vaan toi loppuun ja tuu sitten", sanon ja hymyilen miehelle joka katsoo minua. Tuo nyökkää ja lähettää lentopusun minulle.
Herään kellon ja lyön sen lattialle. Katson miestä joka nukkuu takanani pitäen kattään päälläni.
"Niall? Mun pitää nousta ylös", kuiskaan miehen korvaan.
"Oota hetki.. noustaan ihan kohta", tuo vastaa ja kääntää kylkeä.
"Mun lento lähtee ihan kohta."
"Sun lento?! Mehän lähetään vasta huomena!" mies huutaa ja tippuu sängystä.
"Mä lähden tänään jo laittamaan paikkoja kuntoon", valehtelen ja annan miehelle pusun.
"Olisit sä voinut mulle silti kertoa", tuo sanoo ja jää makaamaan maahan.
Niin olisin. Olisin voinut samalla kertoa etten tule enään takaisin. Jätän hänet taas, mutta tällä kertaa lopullisesti.
"Mä unohdin", sanon viattomana ja lähden herättämään muita.
Niall mutisee jotakin auton takapenkiltä ja Liam yrittää saada häntä olemaan hiljaa.
"Kyllä se olis voinut kertoa että lähtee", kuulen miehen jupisevan. Katson valokuvaa kädessäni. Viimeinen kuva tältä matkalta. Niall pitää minua sylissä ja aurinko laskee takanamme mereen. Viimeinen valokuva missä olemme yhdessä.
"Niall haluutko sä sun yllätyksen tänään vai huomenna?" kysyn ja katson miestä.
"Tänään", tuo vastaa ja katsoo minua silmiin. Katson Zaynia jolla pitäisi olla kirje. Mies nyökkää minulle ja osoittaa taskuaan.
"Tästä oikealle!" Liam huutaa kuskin korvaan. Lentokenttä näkyy jo edessämme.
Niall NK
Tyttö oli halannut muita ja seiso edessäni.
"Me varmaan nähdään huomenna?" kysyn ja katson häntä silmiin.
"Niin nähdään. Sä et edes huomaa että mä olen mennyt", tuo sanoo ja halaa minua.
"Lento Lontooseen lähtee portilta kuusi!" kuuluu naisen ääni.
Puristan tyttön itseäni vasten, en halua päästää häntä menemään.
"Mun on nyt pakko mennä", tyttö sanoo ja antaa nopean suukon poskelleni.
"Sä saat tän valokuvan niin voit kattoo sitä ennen kun meet nukkumaan", tyttö sanoo ja antaa valokuvan meistä.
"Zayn antaa sun yllätyksen ihan kohta. Sulje silmät", tyttö pyytää ja antaa vielä nopean suudelman huulilleni.
"Moikka kaikki!" tyttö huutaa ja juoksee selvästi pois.
Odotan silmät kiinni edelleen paikoillani. Muut liikehtivät levottomasti takanani ja Harry mutisee jotain.
"Millon mä saan avata silmät?" kysyn.
"Vaikka nyt", Zayn vastaa ja astuu viereeni. Miehen kädessä on kirjekuori.
"Camilla käski mun antaa tän sulle", mies sanoo ja katsoo maahan.
"Mitä tässä on?" kysyn kummissani.
Kirje? Avaan kuoren ja sieltä tippuu valokuva meistä lapsena.
" Niall mä olen pahoillani että kerron tän näin. Sä et tiennyt kaikkea. Mä en pystynyt kertomaan sulle tätä kasvotusten, mutta mä olen sotkenut elämäni kokonaan.
Muut tietää jo että mä en palaa enään teidän luokse. Kaikkien mielestä se on paras ratkaisu. Mä olen oikeasti pahoillani että en kertonut sulle tätä aikaisemmin. Mä oikeasti nautin niistä hetkistä joita meillä oli. Mä rakastan sua, mutta en voi katsoa kuinka tuhoan sun elämää.
Sä varmaan huomasit ton valokuvan? Se on otettu viikko ennen kun mä tuhosin elämäni. Siinä me ollaan vielä tosi läheisiä.. Sulle jäi myös se kuva joka käytiin laittamassa kehyksiin. Sen takana lukee:
Ei me oltu muiden silmissä täydellisiä, mutta nyt kaikki näkee sut täydellisenä.
Anteeksi että mä olen leikkinyt sun tunteilla. Tää ei ole varmasti sullekaan helppoa.
Rakkaudella Camilla Adler.. "
Katsoin ystäviäni silmiin ja heitän kirjeen maahan.
"Te ootte tiennyt tästä!" huudan heille.
"Se kerto pari päivää sitten. Mä olen pahoillani", Zayn sanoo ja asettaa kätensä olkapäälleni. Ravistan sen pois.
"Tää on Niall paras ratkaisu", kuulen Harryn sanovan.
"***! Sä et tiedä mistää mitään! Mä rakastan sitä! Mulle on ihan sama mitä se on tehnyt! Mä rakastan sitä!" huudan ja juoksen ulos. Nään kuinka kone nousee ilmaan ja vie tytön mukanaan. Kaivan puhelinta taskustani, mutta käteeni tarttuu pieni paperi:
Mä tiesin että yrität soittaa. Mun puhelin on hotellin pöydällä.
"Camilla!" huudan, mutta tyttö ei kuule sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti