4 - I Promised To Forget Your Face

4 ¤ Niall NK - Tahdon lentää pois

Cami makaai sairaalan teho-osastolla. Pieni tyttöni oli yrittänyt lentää pois luotani.
En anna itselleni anteeksi jos hän kuolee. Jos aikaa saisi käännettyä takaisin kertoisin kuinka paljon välitän hänestä.

Valkotakkinen lääkäri kävelee luoksemme surullinen ilme kasvoillaan.
"Onko joku teistä tytön lähiomainen?" hän kysyy ja katsoo meitä.
"Minä." Sanoo Liam ja menee lääkärin luokse. He kävelevät poispäin meistä ja puhuvat. Liam nyökkää ja kävelee takaisin luoksemme.
"Onko Cami... kuollut?" kysyn hiljaa ja painan pääni jalkojeni väliin. Liam katsoo meitä kaikki kasvoillaan surullinen ilme. Zayn nyökkää hänelle hiljaa.
"Cami.."

Zayn NK

Katson ystävääni jonka ilme ei paljastanut mitään. Oliko tyttö todella kuollut. Lähtenyt noin vain pois täältä. Jättänyt kaiken taakseen ja hypännyt kuolemaan.
"Liam ***! Kerro jo onko Cami kuollut!" Niall huutaa ja alkaa itkemään.

Camilla NK

Se ei sattunut. Se tuntui hyvälle, oikealle. Olen tehnyt oikean valinnan. Jättänyt taakseni viimein kaiken pahan, kaiken joka satuttaa minua. En tunne enään kipua. Kävelen pitkin vaaleanpunaista pilveä kohti valoa. Kaksi tuttua ihmistä seiso valoa vasten. Äiti ja isä.

Niall NK

"Liam ***! Kerro jo, onko Cami kuollut!" huusin ja annoin kyynelten tulla. Ystäväni katsoi minua silmiin.
"Cami ei ole kuollut", Liam sanoo ja katson häntä.
"Mitä *** sä jätkä siinä sitten seisot! Käy kysymässä missä huoneessa sitä pidetään!" huudan lisää.
"Niall, ihan rauhassa", Zayn sanoo ja laskee kätensä selälleni. Katson häntä silmiin ja näytän keskisormea.

Istun sairaalan edessä ja katson kuinka lentokone lentää taivaalla.
"Sitten kun sä ensi kerran lennät koneella voisitko sä miettiä mua?" Cami oli pyytänyt.
Ensikerralla lentäisimme yhdessä. Minne tyttö ikinä tahtoisikin olisin hänen vierellään. En päästäisi hänestä enään koskaan irti.
"Kyllä sä selviät. Sä olet vahva", kuiskaan ja tunnen käden olkapäälläni.
"Niall.. Lääkärit ja sairaanhoitajat juoksi just äsken Camin luokse", Harry kuiskaa.

"Mitä *** tapahtuu!" huudan niin että koko sairaala kuulee. Liam katsoo minua kyynelten täittyneillä silmillä.
"Camin tila heikkeni. Sen sydän voi pettää ihan millon vaan. Kohta saadaan käydä jättämässä hyvästit." Mitä! Ei sen näin kuulu mennä.
Harry tarttuu minua olkapäästä kiinni, mutta vedän itseni irti.
"Mennään jättään sille hyvästit", kuiskaan hiljaa. Pojat nousevat ylös hitaasti.

"Mä olen tosi pahoillani Cami että en ehtinyt esitellä sua Perrielle. Se olisi tykännyt susta varmasti." Zayn sanoo ja katsoo tyttöä surullisena.
"Mä olisin halunnut näyttää sulle meidän talon. Sä olist tykännyt siitä." Louis sanoo ja koskettaa Camin kättä.
"Sä olit sellanen pieni ihme. Toit aina kaikille hymyä huulille. Mulla on nyt jo ikävä." Harry sanoo ja antaa suukon Camin otsalle. Liam katsoo tyttö paikoillaan.
"Sä olisit ollut just sellanen tyttö jonka mä olisin halunnut siskoksi." Liam sanoo ja ottaa Camin käden käteensä. Kaikki katsovat minua. Minun vuoroni sanoa jotakin.
"Cami, sä olet sellainen ihme jota kukaan ei osaa kuvitella. En edes mä, ja siinä sä olet. Aivan mun silmien edessä, enkä mä vaan usko näkemääni." Huokaisen, "Mä toivoisin niin että sä olist nyt tässä mun edessä. Katsoit mua silmiin ja hymyilisit. Mulla olis niin paljon kerrottavaa. Mä haluan kertoa kuinka ikävä mulla oli sua. Mä en koskaan unohtanut sitä tyttöä joka juoksi mun kanssa pihalla sateessa. Sitä tyttö, joka rakasti mekkoja." Vedän henkeä. Pojat katsoiva minua myötätuntoisesti.
"Kun mä näin sut sillon kadulla, en tunnistanut sua. Sä olit muuttunut. Silti, kun mä tajusin kuka sä olit, mä halusin vaan sulkea sut syliin ja pitää siinä." Katson tyttöä joka makasi sängyllä ilman mitään merkkiä elossa olemisesta.
"Jos sä kuulet tän niin mä lupaan pussata seuraavaa joka tänne huoneeseen astuu." Pojat katsoivat minua ihmeissään.
"Mä rakastan sua Camilla Adler nyt ja aina", sanon ja annan tytölle suukon poskelle. Tunnen kuinka jokin lämmin koskettaa huuliani.
Kyynel.
"Cami?" kysyn hiljaa ja katson poikia.

Camilla NK

"Mä rakastan sua Camilla Adler nyt ja aina."
Niall. Kuulen pojan sanat. Käännyn ympäri ja juoksen kohti pimeyttä. En tahdo lähteä, en nyt kun kuulin pojan sanat.

Tunnen kuinka joku pitää kiinni kädestäni. Puhetta kuuluu joka puolelta.
"Cami?" joku kysyy hiljaa.
Olen tässä! Aivan nenäsi edessä.
"Niall? Meidän pitää mennä", kuulen jonkun sanovan.
Odota vielä hetki. Pieni hetki.
"Mennään vaan." Niall! Katso tänne.
Mä olen aivan sun edessä.
"Niall?" kysyn hiljaa.
"Niall?"

Niall NK

Käännän katseeni tyttöön. Hän katsoo minua silmiin.
"Niall?" kuulen hänen äänensä. Nään hänen hymynsä.
"Cami!" huudahdan. Tartun tyttöä kädestä ja halaan häntä kovaa. Tyttö pitää minusta kiinni.
"Mä kuulin kaiken", tyttö sanoo ja hymyilee minulle.
En usko tätä. Hän on todella avan nenäni edessä. Elossa.
"Älä enään jätä mua", tyttö kuiskaa hiljaa.
"En enään ikinä." Pojat katsovat meitä kuin puulla päähän lyötyinä. Äkkiä tytön ruumis käy veltoksi.
"Cami!" huudan.
Ei sä et kyllä kuole mun syliin. Et nyt.

Lääkäri kävi katsomassa Camia. Tyttö oli pyörtynyt syliini. Liikaa rasitusta lääkäri epäili.
"Niall jäätkö sä tänne yöksi?" Zayn kysyy ja katsoo kelloa.
Vähän yli puolen yön.
"Juu mä jään. Menkää te kotia ja laittakaa Camille huone valmiiksi", sanon ja hymyilen pojille. Kaikki nyökkäävät ja halaavat minua.
"Pärjää ja soita heti jos jotain käy", Liam sanoo. Nyökkään.

Katson nukkuvaa tyttöä. Hänen kauniita kasvojaan. Hymyilen kun nään hänen hengittävän hitaasti, mutta vamasti.
"Kohta sä olet kunnossa ja asut meillä. Sitten me selvitetään mitä sulle on tapahtunut", sanon ja suljen silmäni.