3 - I Promised To Forget Your Face

3 ¤ Niall - Olisin halunnut kirjoittaa

Juoksin portaat alas huutaen Harryä. Vedin paitaa päälle samalla kun kuulen vihaisia huudahduksia yläkerrasta.
"Mitä hittoa sä oiken Niall mesoat tähän aikaan?" Harry sanoo vihaisena ja kävelee keittiöön.
"Mun on pakko nähdä se!" sanon ja vedän kenkiä jalkaani. Harry pyörähtää ympäri ja juoksee eteiseen.
"Mitä sä oikein sanoit?" toinen kysyy aivan kuin ei olisi kuullut.
Haluan nähdä hänet. Kuulla, mitä hän tekee täällä. Onko hänellä kaikki hyvin..
"Niin. Haluun nähä Camin", sanon ja otan takin naulakosta. Harry katsoo minua ihmeissään ja astuu oven eteen.
"Mitä jos se ei tunnista sua? Tai halua edes nähdä?"
Tuo oli totta. Mitä jos Cami ei halua nähdä minua.
"Ehkä se haluaa nähdä mut", sanon ja avaan oven. Työnnän Harryn äkkiä pois edestä.
"Niall Horan!" Harry jää huutamaan ovelle. Hyppään autoon ja suuntaan hotellille.

Camilla NK

Kertoisin kuinka minuun sattuu katsoa äidin ja isän kuvaa. Kuinka tunnen ahdistuksen kasvavan sisälläni, mutta olen hiljaa. Olen vahva, enkä anna itseni itkeä.

Sekoitan kahviin maitoa ja vedän peiton jalkojeni päälle. Maisema ikkunasta on harmaa, mutta pidän siitä. Kotoisa olo, ehkä tähän voisi tottua? Lämpimään kahviin, peittoon jaloilla ja tuskaan.. Ei ei tähän voi.

Puhelin soi makuhuoneessa, mutta en jaksa nousta ylös. Puhelu lakkaa, mutta pian puhelin soi uudestaan. Nostan peiton pois päältäni ja kävelen hitaasti puhelimen luokse. Nostan puhelimen korvalleni:
"Camilla Adler."
"Niall täällä", kuuluu vastaus. Sydämeni jättää lyönnin välistä.
Niall. Puhelin tippuu maahan samalla kun pinkaisen juoksuun.
Niall.

Niall NK

Kuulen kauheaa rätinää ja hetken päästä puhelu katkeaa. Yritän soitaa uudestaan, mutta puhelin menee suoraan vastaajaan: "Hei! En juuri nyt ehdi puhelimeen. Jätä viesti."

"Niall!" kuulen huudon ja käännyn juuri kun tyttö hyppää syliini.
"Sä olet todella siinä!" tyttö huutaa ja hautaa kasvonsa minuun. Pidän tytöstä kiinni ja hymyilen.
Olen tässä, enkä aijo lähteä mihinkään.
"Mulla on ollut kamala ikävä. En oo kehdannut soittaa", tuo jatkaa ja hiljentää ääntään loppua kohden. Hänellä on ollut ikävä minua.
"Mullakin on ollut kauhea ikävä sua", saan sanottua. Tyttö nostaa katseensa ja hymyilee.
"Meidän pitäis varmaan mennä tuonne sisälle? Meitä tuijotetaan", hän kuiskaa ja nyökkään.

Camilla johdattaa minut huoneeseen joka sijaitsee aivan ylhäällä. Katson kuinka hyvin hän jaksaa esittää vahvaa. Tunnen hänet liian hyvin. Nään kuinka hänen sisällään on jotakin raskasta.

"Tässä tää mun kotini nyt on", tuo sanoo ja osoittaa tilavaa huoneistoa. Nyökkään ja istun sohvalle.
"Haluatko sä kahvia? Teetä? Ei mulla mitään muuta olekkaan", tuo naurahtaa nolosti ja menee keittiöön.
"Kahvia!" huudan ja saan vastaukseksi jotakin epämääräistä mutinaa.

"Onko sulla kaikki hyvin?" saan kysyttyä samalla kun tyttö vetää sukkia jalkaansa. Jos en väärin katsonut näin, kuinka tyttö pyyhkäisi kyyneleen pois poskeltaa.
"On mulla."

Camillan NK

"Onko sulla kaikki hyvin?" Niall kysyi ja katsoit minua. Haluan hypätä hänen viereensä ja itkeä. Pyyhkäisin kyyneleen nopeasti pois poskeltani, minä en itke.
"On mulla."
Anna anteeksi.
"Mä olen ihan kunnossa."

Hiljaisuus oli laskeutunut huoneeseen ja näytti vain jatkuvan. Olin juuri avaamassa suutani, mutta Niall ehti ensin.
"Cami. Mä nään ettei kaikki ole hyvin." Nyökkään.
"Pliis, kerro mulle", Niall sanoo ja nousee ylös. Tunnen hänen katensä olkapäälläni.
" Muistatko sä silloin siellä kahvilassa? Mä lupasin kuunella kaikki sun huolet. Oo kiltti ja kerro mulle", kuulen Niallin jatkavan hiljaa. Tahdon todella kertoa, mutta en saa sanoja suustani.

"Mä muistan kuinka mä istuin joka ilta kirjottamassa sulle kirjeitä, mutta en saanut niitä koskaan lähetettyä", sanon pitkän hiljaisuuden jälkeen.
Niallin käsi puristuu kiinni olkapäähäni.
"Mä ajattelin että jos mä koitan pitää edes suhun yhteyttä, sä et unohda mua. Mä halusin että sä muistat mut", sanon hiljaa, "Joskus mä halusin soittaa sulle, mutta pelkäsin ettet sä muista mua."
"Sitten kun mä sain kuulla, että sulla on se bändi ja elämä muutenkin paremmin, mä jätin kokonaan niiden kirjeiden kirjoittamisen."
Vedin ilmaa keuhkoihin ja jatkoin: " Joskus mä ajattelin tulla teidän keikalle, mutta ajattelin että se olis liian noloa. Ajattele nyt mut siellä kaikkien fanien keskellä" sanoin ja naurahdin.
"Cami. Voitko sä.." Niall aloittaa, mutta ehdin hiljentämään hänet: "Sä lähdit ja jätit mut yksin. Tavallaan mä silloin jo tiesin, että munkin on aika ottaa askel eteenpäin. "
"Mä olen Cami tosi pahoillani", sanoo Niall. Nyökkään ja nousen ylös.
"Heti sen jälkeen kun sä lähdit, mulla todettiin vakava masennus. Mä hajosin sillon ihan kokonaan", sanon hiljaa. Niall henkäiseen ja jatkan: "Mä makasin vaan sängyssä ja mietin miten sä kehtasit jättää mut? Mä olin sentään sun paras ystävä. Tai ainakin mä luulin niin."

Niall NK

".. Mä olin sentään sun paras ystävä. Tai ainakin mä luulin niin", Cami sanoo ja pyyhkäisee karanneet hiukset korvan taaksen.
"Jotenkin mä sen jälkeen vaan unohdin mitä elämä on. Lopulta makasin teholla ja näin mitä mussa oli tapahtunut sun lähdön jälkeen. Siellä mä päätin unohtaa sut kokonaan", tyttö sanoo ja vilkaisee kelloa. Miten olin saattanut unohtaa hänet?
"Mä olen todella pahoillani oikeasti Cami", sanon ja halaan tyttöä.
"Mä en ole vieläkään päässyt kunnolla yli siitä että sä vain unohdit mut. Ja sitten kun mä näin sut kadulla, mun sydän löi varmaan tuhat kertaa nopeempaa kuin sen kuuluu", kuulen itkun hänen äänessään.
"Nyt mä toivon että sä lähdet täältä. Häivyt mun elämästä kokonaan ja unohdat mut. Mä aijon tehdä sulle samoin", tyttö sanoon ja juoksee vessaan. Kuulen kuinka ovi menee lukkoon ja itku alkaa.
"Cami!" huudan, mutta turhaan.

Tyttö ei vastaa mihinkään. Olen unohtanut hänet kerran ja nyt hän pelkää että teen niin uudelleen. Tavallaan ymmärrän häntä hyvin, en minäkään antaisi anteeksi heti hylkäämistä. Olen kuitenkin muuttunut. Tahdon että tyttö huomaa sen ja luottaa minuun.

Oveen koputettaan monta kertaa ja kuulen kuinka pojat kinastelevat kuka pääsisi ensimmäisenä sisälle. Lopulta kun saan oven auiu, koko porukka kaatuu maahan.
"Ette sitten voineet tulla ihan normaalisti ovesta sisään?" kysyn heiltä. Kaikki katsoivat toisiaan ja purskahtavat nauramaan.
"Joo ei voitu", sanoo Liam nauraen. Pojat kömpivät ylös maasta ja laittavat kenkänsä minne sattuu.
"Missä se tyttö oikeen on?" kuulen Harryn kysyvän. Kaikki katsovat minua missä-se-tyttö-nyt-oikeen-on ilmeellä.
"Mä olen tässä." Kuulen hennon äänen selkäni takaa. Pojat katsovat minua ja sitten itkuista tyttöä.
"Mitä Niall on tehnyt?" Zayn kysyy ja katsoo minua murhaavasti.
Kiitos Zayn.

Cami istuu Liamin ja Harryn välissä ja selittää kaikkea taivaan ja maan väliltä. Minulla on aivan kamala nälkä, mutta en kehtaa sanoa sitä.
"Cami, onko toi yks syönyt mitään täällä?" kysyy Harry. Muut katsovat minua nauraen.
Hitsi, se näkyy jo ulospäin.
"Ei. Vieläkö sillä on aina nälkä?" tyttö kysyy ja katsoo minua.
"Todellakin! Se söis vaan, mutta me pidetään huolta sen linjoista. Kaapataan se aina salille mukaan", Harry nauraa sohvalla.
"Ehkä meidän pitäis sitten lähteä syömään? Mullakin on nälkä", Cami sanoo ja nousee ylös.
Viimein joku puhuu asiaa.

"Haluutko sä kertoa miksi se itki!" Zayn huutaa minulle. Muut katsovat minua vihaisina.
"En mä tiiä", sanon hiljaa.
"Et tiedä!? Mitä siellä oikeen tapahtu ennen kun me tultiin?" Zayn jatkaa vihaisena.
"Cami sano että se tahtoo unohtaa mut", sanon hiljaa. Muut ovat hiljaa.
"Sä se kyllä olet tyhmä", sanoo Liam sohvalta.
Tyhmä? Mistä se jätkä nyt oikeen puhuu?
"Kai sä tiedät että Cami on tykännyt susta siitä lähtien kun utelit siitä sen luokan tytöstä?" Liam sanoo ja katsoo minua.
Nyt on mennyt jotakin ohi ja pahasti.
"Mistä sä oikein puhut?" kysyn ja katson kaikki kysyvästi. Pojat nauravat.
"Nyt joku kertoo mitä multa on jäänyt välistä?!" huudan heille. Zayn nousee ylös valkoisesta nojatuolista ja kävelee eteeni.
"Kuules blondi. Se tyttö tykkäsi susta aivan jumalattoman paljon, ja sä menit unohtamaan sen", tuo sanoo. Mitäh?! Tyttö joka oli kummitellut unissani. Jonka silmät olivat täyttyneet kyynelistä minut nähdessään. Tyttö jonka olin kerran jättänyt lentokentälle, oli ollut ihastunut minuun.
"Puhutteko te nyt totta?" kysyn aivan varmuuden vuoksi.
"Hitto Niall! Ei me valehdeltais sulle tälläsellä asialla", pojat huutava kuorossa. Nyökkään hitaasti.
"Mä taidan mennä pihalle", sanoin ja suuntaan terassille.

Etsin Camin numeroa puhelimestani, mutta ilman tuloksia. Se oli kadonnut. Juoksen sisälle huutaen poikia.
"Mitä sä nyt huudat?" Harry kysyy sohvalta.
"Onko kellään Camin numeroa. Mä tarviin sen nyt!" huudan. Pojat katsovat minua ja Harry heittää puhelimensa minulle. Selaan osoitekirjaa nopeasti. Siinä.

"Camilla mä täällä", sanon nopeasti. "Kuuntele mua hetki."
"Kerro äkkiä sitten", kuulen tytön vastauksen.
"Mä olen niin pahoillani että unohdin pitää yhteyttä. Jos mä voisin mä palaisin ajassa ja muuttaisin kaiken."
"Heti kun se kone oli noussut ilmaan mä ajattelin miten sä olisit halunnut mukaan. Sä sanoit sillon kerran että halusit istua lentokoneessa. Mä näin kun sä itkit, mutta mä ajattelin että ne kyyneleet on ilosta. Mä en tiennyt.. että sulla oli tunteita mua kohtaan", sanon ja odotan että tyttö vastaisi. Hetken päästä kuulen itkua.
"Niall?"
"Niin?", kysyn ihmiessäni.
"Sitten kun sä ensi kerran lennät koneella voisitko sä miettiä mua?"
"Cami mitä sä oikein puhut?"
"Niall mä en enään jaksa. Kun sä tulit hotellille mä luulin että sä olisit nähnyt", kuulen tytön sanovan.
"Nähnyt mitä? Cami mikä sulla on?"
"Mä en enään Niall jaksa tätä. Mulla ei oo enään ketään. Kaikki kuolee pois mun ympäriltä", tyttö alkaa itkemään.
"Missä sä olet?" kysyn hädissäni.
"Mä olen tosi lähellä vapautta. Sitä iloa ja onnea mikä musta on puuuttunut jo kauan. Niall voisitko sä luvata vielä yhden asian?"
"Mitä?", kysyn hädissäni.
"Kun mä lähden voitko sä laskea mun haudalle niitä valkosia kukkia. Niitä mitä teidän äiti kasvatti pihalla." Kuulen tytön sanovan. Pojat katsovat minua huolissaan. Laitan kaijuttimen päälle.
"Cami missä sä olet nyt?" kysyn. Pojat vetävät takkeja jo päälle.
"Mä olen Niall tosi onnellinen että tapasin sut. Nyt mun on mentävä. Tuut. Tuut." Katsomme poikien kanssa kaikki toisiamme.
"Mä tiedän missä se on!" Liam huudahtaa. Juoksemme kadulle ja seuraamme Liamia.
"Cami älä tee mitään tyhmää", sanon hiljaa ja juoksen muiden perässä.

Camilla NK

Tuuli puhalsi hiukset silmilleni ja jouduin sulkemaan ne. Pelkään korkeitapaikkoja, mutta seison sillan kaiteella. Musta vesi aaltolee alapuolella ja saa minut lumoihinsa.

Joskus se mitä olemme eniten pelänneet, mitä olemme aina juosseet karkuun, seisoo edessämme. Kuolema. Se oli joikaisessa hetkessä mukana, mutta emme huomanneet sitä aina. Se oli varjo joka ei jättänyt ketään rauhaan, mutta mikä silti antoi meidän elää elämäämme.

Tahdon maistaa suolan. Tuntea kylmän veden ympärilläni. Tahdon olla vapaa. En epäröi nyt. Hyppään tyhjyyteen ja hymyilen. Putoan veteen. Se on kylmää. En nää mitään. En kuule ääniä ja vajoan kohti pohjaa. Jos kuoleminen on sitä että näkee rakkaimman ihmisen kasvot edessään, ja tuntee hänen kosketuksensa, olen nyt kuollut.