14 - I Promised To Forget Your Face

14 ¤ Camilla - Lupasin unohtaa kasvosi

Nainen kävelee kohti minua pää lehdessä. Yritän kävellä hänen ohitseen ilman että hän huomaa, mutta tiedän sen olevan mahdotonta. Tiedän että nainen nostaa katseensa milloin tahansa minuun ja järkyttyy. Mutta miksi hän järkyttyy nähdessään minut? Syy saattaa olla siinä että olen aivan veren peitossa tai siinä että olen hengissä? Kyllä sinäkin järkyttyisit jos lukisit lehdestä nuoren tytön kuolleen, mutta sitten hän seisookin aivan edessäsi. Kuten sanoin, nainen nostaa katseensa minuun ja järkyttyy.
"Mä tiedän. Mä olen todella Camilla Adler. Älä huuda" pyydän ja katson naista silmiin.
"Mä maksan sulle ihan mitä vaan jos sä et soita poliisille", sanon ja lasken katseeni maahan. Nainen näyttää miettivän, mutta ravistaa päätään.
"Kai sinä hyvä lapsi tiedät että sinusta ollaan huolissaan? Sinua etsitään koko kaupungin voimin", nainen sanoo ja kaivaa puhelintaan esiin.
"Tiedän. Tiedän myös sen että kun soitat minä juoksen pakoon. Kukaan ei löydä minua. Etkä sinä voi neuvoa minne suuntaan lähden", sanon ja otan askeleen taaksepäin. Kun nainen avaa suunsa, mä pakenen pois.

Niall NK

Cami oli puistossa! Hän oli hengissä. Nainen kuvaili hänen kuntonsa huonoksi. Tyttö oli näyttänyt pelkäävän. ".. kun sä soitat mä juoksen pakoon", tyttö oli sanonut. Hän oli juossut pois, eikä nainen teinnyt minne tyttö oli mennyt.
Miksi sä teet näin? Mikset sä voi vaan ilmestyä jostain ja antaa meidän auttaa?

"Rajoitamme etsinnän puiston lähelle ja laitamme portit kiinni. Hän ei ole voinut päästä sieltä pois", poliisi sanoo ja katsoo meitä.
"Hän on luultavasti jossakin vajassa piilossa. Me etsimme hänet" nuorempi poliisi jatkaa.
"Olemme saanet naiselta sen verran tietoa että tyttö oli aivan veren peitossa. Emme tiedä mistä veri on peräisin, mutta toivomme että se ei ole hänen omaansa. Tarkoitus on löytää hänet ennen kuin käy mitää vakavaa", vanhempi jatkaa.
"Mitä jos Cami on päässyt pois puistosta?" Laim kysyy.
"Tyttö ei voi olla kovin kaukana. Haravoimme koko puiston ja jos häntä ei löydy suljemme sen kokonaan pois etsintä alueelta", nuorempi vastaa.

Pääsemme vihdoin lähtemään pois asemalta. Pieni toivo on että tyttö löydetään vielä tänään, mutta jos hän ei ole puistossa, en enään tiedä missä hän voisi olla. Ehkä hän on jo kaukana. Ottanut auton ja ajanut pois. Unohtanut minut ja jättänyt kaiken taakseen. Tai sitten hän on vielä täällä?
"Niall? Mitä jos ne löytää Camin?" Zayn kysyy.
Niin mitä sitten? Tyttö oli jättänyt minut, mutta minä en häntä. Mitä sitten tekisimme kun hän olisi taas täällä?
"Mä en tiedä? Kai me puhutaan", sanon ja katson miestä. Tuo vain nyökkää.
"Ehkä sun pitäis valmistautu siihen että se haluaa sun katoavan kokonaan sen elämästä?" Harry sanoo ja katsoo taivaalle.
Ei. Niin en tulisi ikinä tekemään. Olin kerran jo unohtanut hänet, nyt en tee niin vaikka hän sitä toivoisi.
"Mä unohdin sen jo kerran. Mä jätin sen yksin, mutta enään toista kertaa en tee niin", sanon ja hymyilen. Kun saisin hänet vain tänne nopeasti kertoisin kuinka rakastan häntä. Kuinka olisin valmis suojelemaan häntä yksinäisyydeltä. Olisin aina valmiina jos hän tarvitsee minua. En lähtisi pois enään koskaan.
"Mä aijon nyt pitää kiinni siitä", sanon ja katson muita silmiin.

Camilla NK

"I`m sorry if I say, I need you." ( Olen pahoillani jos sanon, "tarvitsen sinua" )

Tiedän että en pärjää pitkään ilman apua, mutta en voi vaan kävellä miehen luokse.
Mitä edes sanoisin?
"Mä lähdin koska pelkäsin." Se tästä vielä puuttuisi että kertoisin pelkääväni. Miksei tämä ole helppoa? Jos joku raahaisi minut nyt hänen ovelleen ja pakottaisi kertomaan kaiken? Selvä, en minä sitä halunnut.
En todellakaan toivo että kukaan raahaa minut miehen oven eteen. Siinä olisi selittämistä enemmän kuin limsa salaatissa..
"Camilla Adler?" käännyn ympäri ja nään pienen tytön katsovan minua silmiin.
"Joo. Kuka sä olet?" kysyn ja katson tyttöä silmiin.
"Mä olen Marie. Mä oon ettinyt sua", tyttö sanoo ja juoksee luokseni.
"Miksi sä ole mua etsinyt?" kysyn ja otan tytön syliin.
"Mä kuulin että sä oot kadonnut ja se mies etsii sua. Se oli luvannut palkinnon sille joka löytää sut. Saanko mä olla se joka vie sut sen luokse? Mä haluan pyytää siltä yhtä asiaa", tyttö sanoo ja katsoo minua silmiin. Nyt menee ohi ja pahasti. Tyttö on etsinyt minua jotta saa pyytää mieheltä jotain.
"Missä sun vanhemmat on?" kysyn ja katson tyttöä silmiin. Tyttö laskee katseensa maahan ja puristaa olkapäätäni.
"Ne on kuollut", tuo vastaa ja halaa minua.
"Saanko mä kysyä mihin?" kysyn ja halaan tyttöä takaisin. Tuo nyökkää pienesti ja pyyhkäisee poskille valuneet kyyneleet pois.
"Äiti kuoli syöpään kun mä olin pieni ja iskä tappo ittensä kuukausi sitten. Kukaan ei tiiä että iskä ja mä asuttiin yhdessä. Ei kukaan taida edes tietää että mä olen olemassa", tyttö sanoo ja katsoo minua silmiin.
"Mä olen tosi pahoillani", sanon ja halaan tyttöä.
Kenenkään ei pitäisi kokea tuollaista.
"Ei se haittaa. Mä olen päässyt yli jo tosta. Voidaanko me mennä Niallin luokse?" tyttö kysyy ja katsoo minua.
"Mennään vaan. Sun pitää saada se palkinto. Sä ansaitset sen", sanon ja hymyilen tytölle.

Tyttö katselee ympärilleen aivan kuin ei olisi koskaan ennen nähnyt isoja taloja. Tytön silmät katsovat tarkasti jokaista taloa ja suu nousee aina vähän enemmän hymyyn.
"Minkä ikänen sä olet?" kysyn ja katson tyttöä sylissäni.
"8. Mä tiedän että näytän ihan 5-vuotiaalta, mutta mä en voi mitään että oon näin pieni", Marie vastaa ja hymyilee.
"Minkä ikänen sä olet?" tyttö kysyy ja katsoo minua.
"18. Sä voisit olla mun pikkusisko", nauran ja saan tytön katsomaan minua silmiin.
"Mä olen aina halunnut siskoa", tuo sanoo ja katsoo taas taloja.
Minä myös.

Seisomme Marien kanssa oven takana.
"Etkö sä aijo koputtaa?" tyttö kysyy ja katsoo minua.
"Voidaanko me odotaa hetki? Mä halauisin vähän miettiä", sanon ja katson tyttöä silmiin.
"Mieti vaan rauhassa. Eihän meillä oo mikään kiire", tyttö vastaa ja istuu maahan. Seuraan hänen esimerkkiään ja istun maahan.
"Miksi sä lähdit Niallin luota?" tyttö kysyy ja katsoo minua.
"Mä olin ystävä väärien ihmisten kanssa. Mua pelotti että ne tekee jotain sille", sanon hiljaa.
"Niallilla taitaa olla tosi kova ikävä sua kun se kerran on laittanut koko kaupungin etsimään sua?" tyttö sanoo ja katsoo taivaalle.
Niin, ehkä miehellä oli todella ollut minua ikävä.
"Tai sitten se haluaa lyödä mua päähän paistinpannulla ja huutaa?" ehdotan tytölle joka repeää nauramaan.
"Pysytään vaan siinä että sillä on sua ikävä" tyttö nauraa.

Jos en olisi lähtenyt koskaan lähtenyt Lontooseen, en olisi törmännyt mieheen. Jos olisin jäänyt vain kotia, en olisi koskaan joutunut pakenemaan Jackin luota. Mitä minulta olisikaan jäänyt välistä jos en olisi koskaan astunut lentokoneeseen? Kaikki mitä olen täällä kokenut. Mitä sain kokea miehen mukana, on auttanut minua. Olen kasvanut sisäisesti. Mikä tärkeintä olen oppinut rakastamaan itseäni ongelmista huolimatta. Löysin myös miehen jota rakastan, joka on kummitellut unissani. Mutta taisin pilata kaiken silloin kun lähdin ja jätin hänet lentokentälle?
"Camilla? Ootko sä jo miettinyt?" Marie kysyy ja koputtaa samalla oveen.
"En!" huudan ja nousen ylös.
"No mä koputin jo. Sulla on vielä ihan pieni hetki aikaa miettiä mitä sanot", tyttö sanoo ja hymyilee.
Ei tämän näin pitänyt mennä. Kuulen jo askeleet oven takana. Joku avaa lukon ja ovi avautuu. Harry katsoo minua ja sitten tyttöä.
"Cami?" mies kysyy ja avaa oven kokonaan. Nyökkään ja otan askeleen taakse.
En pysty.
"Pojat! Cami on täällä!" Harry huutaa ja hetkessä muut ovat hänen takanaan.
"Cami? Ootko sä siinä?" Liam kysyy ja katsoo minua.
"Missä sä olet ollut?" Zayn kysyy ja ottaa askeleen minua kohti. Silmissäni sumenee ja otan askeleen taakse.
"Camilla?" kuulen Marien äänen ja kaadun maahan. Silmissä pimenee ja viimeinen asia mitä kuulen on: "Se tuli selittämään miksi lähti."