2 - Missing picture

 2


Aamulla heräsin siihen kun posti putosi luukusta lattialle. Käänsin kylkeä ja vedin peiton korville. En millään meinannut päästä sängystä ylös, joka ei kyllä yllättänyt mitenkään. Haukottelin ja heitin peiton syrjään. Iho nousu kananlihalle ja vetäisin peiton takaisin päälleni. Hymyilin kun muistin kuinka käteni osui Harryn poskeen, kuinka siitä lähti pieni ääni.
"Mitä mä olen mennyt tekemään?" kysyin itseltäni ja vedin peiton pääni yli.

Ei siinä auttanut jäädä sänkyyn suremaan tai miettimään muuttoa takaisin kotia.
"Mä olen vahva. Mä pärjään", toistelin itselleni samalla kun laitoin kahvin tippumaan. Vetäisin hiukset tuttuun tapaan nutturalle ja sutaisin naamaan neutraalin meikin. Hymyilin, mutta sekin kaunis hymy katosi kun kuulin puhelimen piippaavan.

-Mitäs Pikkuoravalle kuuluu? Onko kahvi hyvää? xx Rakkaudella Harry

Käännyin katsomaan ikkunasta pihalle. Kävelin hitain askelin parvekkeelle ja katsoin viestiä uudelleen. Puhelin melkein tippui maahan kun uusi viesti saapui.

-Älä huoli. Et sä pakoon pääse. xx Har

-Mitä sä haluat? xx Sarah

-Sut. xx Har

Ja sitten viestit loppuivat. Katselin vähän aikaa pihalle, mutta mitään ei näkynyt. Miksi Harry minusta tahtoi?


Vaikka minua pelotti, hirvitti tai mitä sanaa nyt ikinä siinä käytetäänkään, kun jalat tärisevät kun astuu turvallisesta asunnostaan pihalle, kadulle jossa on Harry. En voinut kuitenkaan jäädä neljän seinän sisälle istumaan seuraavaksi 25 vuodeksi, joka kyllä kuulosti hetken ihan hyvältä idealta päässäni. Sytytin tupakan ja lähdin kävelemään keskustaan, tällä kertaa toisella puolella katua.

"Joku puhu että se tyttö olisi haastanut riitaa Harryn kanssa", kuulin jonkun sanovan kujalta. Hidastin askeliani ihan vähäsen kuullakseni koko keskustelun.
"Oli kuulemma eilen lyönytkin Harrya." Naurahdin, niin tosiaan olin tehnyt. "Harrylla on sille jotain suunnitelmia." Ja sitten kuului naurua. Siinä kohdin nopeutin myös askeliani ja pudistin päätäni.
Mitä hittoa olin mennyt tekemään?

Istuin kaupan katolla jalat reunan yli roikkuen. Viheltelin ja poltin tupakkaa kuin Lontoo olisi ollut minun. Todellisuudessa Lontoo kuului niin visusti Harryn ja tämän porukalle ettei minulla ollut mitään mahdollisuutta saada siitä edes yhtä pientä osaa itselleni.
"Kai mä pysyn aina tällaisena pikkuisena unelmoijana", sanoin ääneen ja otin puhelimen repusta. Hymähdin kun huomasin siihen olleen tulleen viestejä. Selasin ne läpi nopeasti ja olin tiputtaa koko rakkineen alas katolta, mutta en sitten tiputtanutkaan. Uusi viesti saapui ja pelasti puhelimen tippumisen maahan.

-Sinuna tulisin alas katolta. xx Har

Hymyilin. Miehellä ei ollut minuun mitään valtaa.

-Miksi tulisin? xx Sarah

Ei mennyt edes yhdeksää sekuntia kun viesti tuli.

-Saatat tippua. xx Har

Hymyilin. Niin ja sitten kaikki olisi hyvin.

-Tiedätkö mitä? Sä sanoit taikasanat. xx Sarah

Lähetin viestin ja heitin puhelimen repun päälle. Katsoin alas, kadulle jossa sadat ihmiset kävelivät. Kukaan tuskin odottaisi että niskaan tipahtaisi joku katolta. Vedin takin vetoketjun kiinni ja vedin hupun päähän. Pudotus olisi pitkä, enkä todellakaan halunnut joutua odottamaan kylmissäni iskeytymistä maahan. Hymyilin, näin kaikki tekivät elokuvissa. Kohta joku juoksisi ja ottaisi minua hartioista kiinni ja repisi pois reunalta. Mutta niin tapahtuu vain elokuvissa ja tämä on oikeaa elämää.

Katselin hetkin taivaalle ja nostin käden vaistomaisesti kaulalla. Koru roikkui edelleen paikoillaan. Hymähdin ja suljin silmäni. Kallistuin eteenpäin ja hymyilin.
"Jokainen ei vaan täytä 18", kuiskasin ja tunsin ilmavirran poskillani. Nyt tai ei koskaan, ponnistin vauhtia ja tunsin jalkojeni irtoavan katosta..

1 - Missing picture

1

Harry, Niall, Liam ja Louis kukapa heitä ei olisi tuntenut.
Harry, tuo pitkä vihersilmäinen kikkurapää, joka vaihtoi naisia kiitettävän useasti. Niall, blondi, joka puhui samalla kun syö. Liam, ehkä ainoa järkevä porukasta. Louis, tuo hiljainen maantien tallaaja. Niin ja sitten on vielä Zayn. Mies joka hankkiutuu hankaluuksiin melkein nopeammin kuin Harry. Mikä heitä kaikki yhdistää, muukin kuin tupakan haju ja muut päihteet? He pitävät Lontoot kujat ja kadut otteessaan pelottelemalla muita. Niin ja mitä poliiseihin tulee, heitä ei kannata edes mainita..

En oikein ymmärrä miksi kävelin joka päivä samaa tietä keskustaan. Oliko syynä sitten se että tahdoin palavasti nähdä nuo miehet, vai se, etten todellakaan välittänyt elämästä? Valitettavasti, en koskaan uskaltanut kävellä heidän ohitseen edes vahingossa niin, että katsoisin heitä silmiin, tai edes leukaan. Mutta tuo ei ollut edes suurin ongelma. Isoin ja todellakin se suurin ongelma oli se, että olin kerran täysin vahingossa keskellä yötä haastanut riitaa Harryn kanssa. Ja jos haastaa riitaa Harryn kanssa, siitä ei koskaan voi seurata mitään hyvää, sen olen kuullut kaikilta. Kiitän vain onneani, että Harry oli ollut silloin niin pahasti aineissa, ettei muista minua.

Kiitin todellakin taas kerran onneani kun sain käveltyä nelikon ohi. Puristin kaulassani roikkuvaa korua kädellä kun olin tarpeeksi kaukana heistä. Korun laattaan oli upotettu "Forever." En oikeastaan muista mistä koru on peräisin, mutta se on roikkunut kaulassani siitä lähtien kun kadotin muististani päivän kun täytin 17.

Sytytin tupakan ja istahdin märälle penkille. Nostin katseeni tummalle taivalla ja tein savusta ympyröitä ilmaan.
"Taitaa neidillä olla tylsää?" sanoi ääni aivan liian läheltä korvaani. Nielaisin samalla kun käänsin päätäni.
"Enpä nyt tiedä", vastasin ja koitin piilottaa pelon äänestäni. Tuoli nytkähti uhkaavasti, kun mies hypähti sen päälle. Mies hymyili minulle ja ojensi kätensä.
"Mä kyllä tiedän kuka sä olet, Harry Styles", sanoin miehen puolesta ja ojensin käteni hänelle. Hetken mies katsoi minua ihmeissään, ja repesi sitten nauramaan.
"Ai sä oletkin kuullut musta", hän sanoi nauraen samalla kun sytytti tupakan.
"Kuka susta ei olisi kuullut?" vastasin ja pyöräytin silmiäni.
"Mitäs sä olet musta kuullut?" Harry kysyi ja katsoi minua silmiin. Kohautin olkapäitäni merkiksi, ettei minua huvittanut puhua.
"No?" hän kysyi ja katsoi vähän ärtyisästi.
"Varas, huumeet, viina, raha ja naiset. Eli mun silmiini täysi idiootti", sanoin ja tumppasin loppu tupakan maahan. Harry vain naurahti ja laittoi kädet taskuun.
"Kukas sä olet?" Niin, kuka minä olen?
"En kukaan", vastasin ja nousin ylös. Vetäisin takin vetoketjun kiinni ja heitin repun selkään.
"Kyllä sä joku olet. En mä muuten tässä istuisi", Harry sanoo ja vetäisee minut syliinsä.
"Sovitaan sitten että mä olen.."
"Katos katos! Harry on löytänyt taas seuraa!" Niall huudahti kun huomasi meidät.
"Joo! Tää täällä vaan istu yksin", Harry naurahti ja muiskaisi poskelleni märän pusun. En edes ajatellut kun huomasin käteni olevan hänen poskellaan.
"Mun pitää mennä!" huusin samalla kun lähdin juoksemaan pois heistä. Minä tyhmä olin todella mennyt lyömään Harrya.

"Tyhmä, tyhmä, tyhmä tyttö!" toistelin sängyllä ja heittelin tyynyä ilmaan. Hymyilin kun muistin miltä Harryn ilme oli näyttänyt kun käteni lennähti hänen poskelleen. Ja kukaan ei voinut yllättää Harry Stylesia, niin kaikki sanoivat. Ja minä, mitätön ihminen olin juuri tehnyt niin. Heitin tyynyn uudestaan ilmaan ja juuri silloin puhelimeen tuli viesti.

-Sinuna varautuisin muuttamaan takaisin äidin ja isin katon alle. Harry Stylesia ei kukaan lyö! Ei kukaan ilman kostoa! xx Rakkaudella Harry

Tyyny tipahti maahan. Mitä minä olin mennyt tekemään?

Missing Picture - Prologi ( One Direction )

Oletko sinä menettänyt muistisi? Onko sinulta kadonnut kokonaan yksi päivä mielestäsi? Et tiedä mitään mitä on tapahtunut ja kaikki mitä muut kertovat tuntuu olevan valhetta. Loppujen lopuksi voiko muiden sanoihin edes luottaa kun ne tuntuvat vääriltä. 

17-vuotias Sarah ei tiedä mitä tapahtui sinä päivänä kun hän kadotti muistinsa. Kaikki tuntuu kuitenkin liittyvän jotenkin mieheen jonka muut kuvaavat pahaksi ihmiseksi. Miksi Sarah olisi lähtenyt tuntemattoman miehen matkaan ja ottanut tältä vastaan tupakkaa? Onko mikään vanhempien ja kavereiden sanoissa totta vai onko kaikki yhtä suurta valhetta?

Missing Picture

¤ Prologi ¤

Sivuja kääntämällä kirja menee eteenpäin. Sivut vaihtuvat ja kirjaimet pyörivät eteeni kuin valtameri. En löydä tietoa mikä veisi minua lähemmäs maalia, totuutta. Mikä sai vanhempani pakkaamaan laukkunsa ja ajamaan pois Bradfordista? Miksi minulla ei ole mitään käsitystä siitä mitä olen tehnyt, päivänä jolloin täytin 17? Miksi minulle ei ole kerrottu totuutta kaikesta?

----------

Täytin sinä sateisena päivänä 17-vuotta. Tai niin minulle on sanottu. Todellisuudessa en muista päivästä mitään muuta kuin sen, että mies tarjosi minulle tupakan kadulla. Oikeastaan muistan siitäkin tapahtuneesta vain sen kuinka tein savusta ympyröitä ilmaan. Ja miehen katseen, joka nuoli minua päästä varpaisiin. Loput päivästä, tai illasta, ovat kokonaan mustaa. Kuin joku olisi pyyhkinyt ne pois. Todellisuudessa sain muistinmenetyksen ja kadotin muistoni. Kadotin mielestäni miehen kaikki teot ja sanat. Tilalle jäi vain kohta, minkä kuka tahansa pystyy täyttämään omilla sanoilla. Oikeastaan minusta tuntuu siltä että se kohta on jo täytetty kokonaan muiden omilla sanoilla.

Äiti ja isä kertoivat että mies olisi juottanut minut humalaan ja vienyt sen jälkeen asuntoonsa. Hän olisi pakottanut minut johonkin ja sitten vain sanonut minua huoraksi. Olin kuulemma ollut hänelle vain yhden yön juttu. Pelkkä lapsi joka oli helppo houkutella mukaan. Hyväuskoinen kakara joka lähti miesten mukaan, jotka tarjosivat tupakkaa.

Parhaat ystäväni sanovat, että mies olisi heittänyt kanssani läppää alku illasta aivan viattomana. Sitten hän olisi lähtenyt kanssani kävelemään jonnekin vailla päämäärää. Ja sitten hekin kertovat saman mitä vanhempani. Ilman miehen omaa versiota en pysty sanomaan onko mikään muiden sanoista totta. Toisaalta en varmasti koskaan saa edes tietää mitä silloin tapahtui koska muutimme pois Bradfordista samalla viikolla kun tuo kaikki tapahtui.

Nyt kun aikaa on kulunut melkein vuosi kaikesta tapahtuneesta, löysin pienen punaisen langan muiden kertomista asioista: En ollut sinä päivänä kun tuo on tapahtunut missään viettämässä iltaa kavereideni kanssa. Olin yksin kirjastossa koko illan lukemassa kokeisiin. 

Miksi minulle halutaan valehdella miehestä joka vaikuttaa niin tärkeältä? Miksi minulla on koru, jonka laattaan on upotettu "Forever"?

!!!!HUOM!!!

Kyllä ficci kertoo 1D:stä, mutta pojat eivät ole bändi. Kaikki kuitenkin tuntevat toisensa ja ovat läheisiä ystäviä. 

 

20 - I Promised To Forget Your Face (viimeinen..)

20 ¤ Niall - Puhutaan totta

Tyttö jättää tahalalan syömättä. Halusi istua varmaan sairaalassa letkuissa loppu vuoden. Mitä minä sille voin jos toinen ei kuuntele.
"Hyvä ihminen voisitko sä nyt ottaa itseäsi niskasta kiinni!" Harry huutaa.
En jaksa estää miestä. Minäkin tahtoisin huutaa kuinka tyhmää ja vastuutonta tuo on, mutta Harry osaa sen paremmin.
"Sä oot kohta taas sairaalassa!" Tyttö pyörittää vain silmiään.
Kuuntele.
"Cami! Kuuntele mua!" Harry huutaa ja heiluttaa tyttöä. Tyttö katsoo miestä ja näyttää keskisormea.
Älä tee tota.
"*** näinen kuuntele mua! Sä tapat ittes tolla! Kato Marie, se tarvii sua! Kato Niallia, se rakastaa sua! Kuuntele kerrankin mua!" Harry huutaa ja tyttö laskee sormensa alas.
"Mä en enään jaksa", tyttö sanoo ja nostaa kätensä kasvoille.
"Kerro meille mikä sulla on?" Harry pyytää.
Kerro kiltti.

Tyttön huulet ovat verenpunaiset, silmät merensiniset ja hiukset punaiset. Silmät ovat täynnä kyyneliä ja suu on mutrulla. Kasvot ovat suojassa käsien takana ja ruumis tärisee. Minä en osaa auttaa häntä enään.

"Mä olen niin poissa. Mulla ei oo enään mitään", tyttö itkee.
Väärin. Hänellä on vaikka mitä. Meidät.
"Äiti ja iskä on kuollut. Mä olen hukassa. Mua pelottaa!" tyttö parkuu.
Tahtoisin ottaa hänet syliin, mutta en voi.
"Mä en enään tiedä mikä on oikein!" tyttö huutaa ja putoaa lattialle.
Minä tiedän.

Camilla NK

Kerron kaiken. Sen mitä olen tehnyt, mitä aijoin tehdä. Näytän syvät haavat käsissäni ja kerron miksi tein niin. Kerron Jackista ja huumeista. Siitä kuinka yritin monesti päästä niistä irti, mutta en koskaan onnistunut. Kerron kuinka olen tyhjä. Olen vain kuori ilman omistajaa.

Itken ja annan kaiken tulla ulos. Annan heidän lohduttaa minua ja kertoa että olen tärkeä. Haluan puhua kerrankin totta, enkä valehdella enään. Tahdon olla taas se iloinen tyttö ilman haavoja ja kipeitä kohtia.

"Mä olen niin pahoillani Niall", sanon ja hautaan pääni tyynyyn.
"Hei älä itke enään", mies sanoo ja ottaa minut syliin.
"Sulla ei ole mitään hätää enään", mies sanoo ja silittää hiuksiani.
Lupaatko.
"Anteeksi että mä jätin sut lentokentälle. Anteeksi että mä palasin takasin. Anteeksi että mä olen tässä", sanon ja puristan miehen kättä.
"Älä pyydä anteeksi", mies sanoo ja nostaa minut ilmaan.

Niall pitää minusta kiinni ja kuiskii korvaani kuinka tärkeä olen.
Olen onnellinen. Minua ei pelota.
"Niall mä oikeasti olen pahoillani", kuiskaan.
"Sä olet kaunis" mies kuiskaa ja suukottaa niskaani.
"Sä olet mulle kaikki kaikessa. Mä olen valmis tekemään mitä vaan sun takia. Sun pitää luvata mulle vaan yksi asia", mies sanoo ja kääntää minut katsomaan itseään silmiin.
"Mitä?" kysyn
"Sä lopetat ton ja alat elämään oikeasti elämää. Sä et voi aina vaan muistella sitä kaikkea huonoa mitä sulle on tapahtunut. Tajuutko sä?" Nyökkään. Mies puhuu asiaa.
"Mä en jätä sua yksin. Kaikki ne virheet mitä sä olet tehnyt on historiaa. Me eletään tässä ja nyt", Niall sanoo ja suutelee minua.
"Sä et ole koskaan yksin. Mä olen tässä, Marie, Perrie ja jätkät me ei jätetä sua yksin. Mä rakastan sua."

Kaikki katsovat minua. Niall hymyilee minulle rohkaisevasti.
"Kun se lentokone nousi ilmaan ja vie Niallin pois mä unohdin mitä elämä on", aloitan ja kaikki kuuntelevat.
"Mä lähdin Jackin matkaan ja unohdin kaiken muun. Mä en osannut sanoa "Ei" mihinkään ja sen takia mä olen nyt tässä. Mä en osannut katsoa itseäni peilistä kun se kuva en ollut mä. Mä olin vain joku harha silmissä. Nyt mä olen kuitenkin tässä ja yritän parantua. Anteeksi", sanon ja kaikki halaavat minua.
"Mä tiesin että sä pystyt siihen", Harry sanoo ja puristaa kättäni.
Minä en.

Äiti yritti puhua mulle aina järkeä, mutta en mä tyhmänä lapsena kuunnellut. Se aina vaan vahti mun syömistä, nyt mä tiedän miksi. Se välitti musta, rakasti mua. Joskus mä työnsin sen vaan pois huoneesta ja itkin itseni uneen. Välillä mä juoksin sen syliin itkemään. Koskaan se ei työntänyt mua pois. Sain aina käpertyä siihen turvalliseen syliin, mutta nyt sekin on vain muisto. Ihana muisto jota kannan mukanani.

Olen pieni tyttö valokuvassa. Peili heijastaa vain ulkokuoreni, se ei nää sisääni. Olen ylpeä siitä että uskalsin avata suuni. Minua pelottaa vieläkin, mutta teidän että Niall pysyy vierelläni. Nyt osaan aloittaa alusta. Tahdon parantua ja hymyillä niin kuin muutkin.

"Sä olet kaunis", mies kuiskaa korvaani.
"Kiitos että sä jaksat auttaa", kuiskaan takaisin ja heitän miehen paidan lattialle.
"Mä autan sua aina", mies sanoo ja suutelee kaulaani. Miehen silmät katsovat minua ja hymyilevät.
Minä uskon siihen että mies rakastaa minua. Minä rakastan häntä ja muutama ongelma ei voi kaataa suhdettamme. En anna niin käydä.
"Cami", Niall sanoo ja kaataa minut sängylle.
"No?" kysyn ja suutelen hänen huuliaan.
"Mä tiedän että sä et ole vielä kunnossa, mutta mä lupaan auttaa sua. Mä olen aina tässä ja lupaan pitää sua kädestä kun pelottaa. Suudella kun sun suu on surullinen. Rakastaa sua just sellasena kun sä olet", mies sanoo.
"Mä lupaan yrittää parantua", kuiskaan ja sutten puraisun korvassa. Tämä on vasta toinen kerta, mutta tuntuu aivan siltä kun tekisimme tämän ensimmäisen kerran.

19 - I Promised To Forget Your Face

19 ¤ Camilla - Kiltti tyttö

"Mä luulin että te luotatte muhun", sanon ja katson kaikkia.
"Mä.. me luotetaan suhun", Niall sanoo.
"Älä *** viitsi valehdella mulle! Teistä ei kukaan luota muhun!" huudan ja juoksen Harryn ohi pihalle.

Flashback

Katson rantaa joka on koristelutu.
"Tää on teille!" mies sanoo hymyillen.
"Mä otin kaikille uikkarit mukaan", mies sanoo nauraen.
"Sä se kyllä osaat yllättää", sanon ja suutelen miestä. Tuo katsoo minua nauraen.
"Mä lupaan yllättää sua enemmän jos saan aina vähän pidemmän pusun", mies sanoo ja saa kaikki nauramaan.
"Mä sulle pusut näytän" nauran ja heilutan nyrkkiä.

"Miten? Miksi? Miksi sä teit näin?" kysyn ja katson rantaa. Mies oli sytyttänyt soihtuja pitkin rantavivaa ja nuotio loimusi.
"Mä ajattelin että tää olis lahja sulle", mies sanoo ja suutelee minua.
"Lahja? En mä antaitse mitään lahjaa", kuiskaan ja halaan miestä.
"Höpsö. Sä ansaitse vaikka mitä."

"Camilla! Harry kuisaa!", Marie huutaa jostain ja kohta tyttö juoksee Harry perässään pöytää ympäri.
"No niin kakarat. Nyt syödään!" Niall huudahtaa ja kaksikko käy istumaan.
"Mä haluan tota!" Marie huutaa ja osoittaa isoa kakkua.
"Ei jälkiruuasta voi olottaa!" Liam huudahtaa.
"Mä olotin jo!" Niall huutaa syy täynnä kakkua.
Mikä pelle.
"Niin. Mäkin saan kakkua", Marie nauraa ja Zayn leikkaa tytölle palan kakkua.
"Mä rakastan sua Niall!" Marie ja Harry huutavat syy täynnä ruokaa.
Ette ole ainoita.

Zayn ja Perrie valtasivat yhden hiekalle asetutetuista vilteistä, Louis ja Liam makoilevat rantatoileilla, Harry ja Marie katosivat näkyvistä heti ruokailun jälkeen.
Pahantekoon, sanokaa minun sanoneen.
"Tykkäätkö?", mies kysyy ja halaa minua.
"Tykkään. Tää on aivan mahtavaa. Kiitos", sanon ja käännyn suutelemaan miestä.
"Tän jälkeen me voitais menneä nukkumaan", mies sanoo ja puraisee korvaani.
Vai nukkumaan..
"Ehkä", sanon hymyillen.
"Vesisota!" kuuluu jostain ja selkääni lentää kylmällä vedellä täytetty pallo.
"Harry!" huudan kun mies juoksee ohitseni.

"Me vastaan noi?" Perrie kysyy ja osoittaa miehiä. Nyökkään ja juoksemme miehiä kohti.
"Jätkät kannetaan noi uimaan!" Harry huutaa ja teemme nopean suunnan vaihdon.
"Ette kyllä!" huudamme kumpikin ja juoksemme pakoon. Zayn joka on meitä pidempi saa Perrien kiinni ja nainen kaatuu maahan nauraen.
"Mä sain tän kiinni! Ottakaa te toi toinen!" Zayn huutaa ja keskittyy suutelemaan tyttöystäänsä.
"Nyt sä jäit kiinni!" Harry huutaa ja saa melkein kiinni kädestäni. Vaihdan suuntaa ja mies kaatuu maahan. Louis ja Liam juoksevat minua vastaan kädessään vesipyssyt.
"Ette kyllä ammu!" huudan ja vaihdan taas suuntaa. Miehet juoksevat perääni ja ampuvat kylmää vettä jalkoihin.
"Mä sain sut!" Niall huudahtaa kun juoksen vahingossa suoraan hänen syliinsä. Mies ottaa minut syliin ja kantaa kohti vettä.
"Mä en enään ikinä anna sulle pusua jos heität mut tonne!" huudan ja rimpuilen. Mies katsoo minua hetken harkiten, mutta toteuttaa ajatuksensa silti.
"Mä otan sen riskin!" kuulen tuon huutavan ennen kun lennän veteen.

"Mä rakastan sua", mies sanoo ja ottaa paitaani pois.
"Niin mäkin sua", kuiskaan. Miehen käsi vetää minut lähelle. Suudelma on erilainen kuin ennen. Se tuntuu vahvemmalta? Oikealta?
"Mmm.. sammutitko sä sen nuotion?", kysyn ja jatkan suudelmaa. Mies naurahtaa ja kääntyy päälleni. Tuo katsoo minua silmiin ja hymyilee.
"Kaksi meidän vartijaa sammuttaa niitä parhaillaan", tuo sanoo ja suutelee korvaani. Huokaisen ja suutelen miehen huulia. Pidän kiinni hänen kädestään ja katson sinisiä silmiä. Silmät joissa näkyy rakkaus.
"Mä rakastan sua Camilla", mies kuiskaa ja suutelee kaulaani.
(lopun te arvaatte itsekin)

Flashback loppuu

"Minä olen kiltti tyttö", kuiskaan ja painan silti terän vasten kättäni.
Minä olen kiltti.

Niall NK

Tytön ranteet olivat puhtaat, tai siis niissä ei ollut mitään. Ei mitään. Niissä ei näkynyt merkkiäkään viiltelystä.
"Hitto soikoon Harry!" Zayn huutaa ja läpäisee miestä takaraivoon.
"Te ite sanoitte että se viiltelee!" mies huutaa.
Niin. Meidän vikamme.
"Se ei anna tätä ihan heti anteeksi", Zayn tyttöystävä sanoo hiljaa.
Totta. Tätä virhettä en tule saamaan anteeksi.

"Cami! Missä sä oot?" huudamme kaikki, mutta tyttö ei vastaa.
"Me ollaan pahoillamme! Tuu tänne puhutaan!" Zayn huutaa.
Ole kiltti ja tule.
"Mä oon tosi pahoillani!" Harry huutaa.
Kuuntele nyt. Harrykin pyytää anteeksi.
"Camilla! Mua pelottaa!" Marie huutaa. Perrie ottaa pikkuisen syliin ja kantaa tämän sisälle.
"Cami! Puhutaan tästä!" huudan, mutta turhaan. Tyttö ei varmasti tule takaisin hetkeen.
"Mennään sisälle", Zayn sanoo ja ottaa olkapäästäni kiinni. Nyökkään, mutta tahtoisin jäädä etsimään tyttöä.

Marie ei suostu puhumaan meistä kenellekään. Harryä pikkutyttö näyttää välttelevän henkensä edestä.
"Meetkö sä Marie nukkumaan?" Zayn kysyy ja katsoo pikkuista.
"En. Mä haluan Camillan tänne", pikkuinen sanoo ja katsoo ovea. Aivan kuin tahdonvoimalla ovi avautuu ja sisäään astuu Cami. Tytöllä on kädessään.. Paperi?
"Mä lähden nyt kotiin", tyttö sanoo ja juoksee ylös.
"Mitäh!?" huudamme kaikki yhdestä suusta.
"Et sä voi lähteä!" Marie huutaa ja juoksee ylös.
Mitä olen mennyt tekemään?

Camilla NK

"Et sä voi lähteä!" tyttö huutaa ja roikkuu jalassani.
"Kyllä voin ja lähden", sanon ja veden paidan päälleni.
"Mieti vielä tää yö", Niall pyytää ovelta.
En mieti enään hetkeäkään. En vaikka taivas tippuisi niskaan.
"Mä olen oikeasti tosi pahoillani", Niall sanoo ja näyttää katuvalta.
"Mä oikeasti luulin että sä luotat muhun. Mä olin väärässä", sanon ja käännän selkäni miehelle.
"Cami voidaanko me puhua?" mies kysyy ja ottaa kädestäni kiinni.
Sattuu.
"Ei voida. Mee nyt pois ja ota toi mukaas", sanon ja osoitan tyttöä. Mies ottaa tytön mukaansa ja sulkee oven. Olen yksin.

Harry ei ollut nähnyt kaikkea. Mies oli katsonut vain ranteita. Kohtia missä ei näkynyt mitään, mutta jotka nyt olivat haavoilla. Otan pöydältä pillerin ja heitän sen suuhun.
Toivottavasti se oli särkylääke.
"Mä olen kiltti tyttö", kuiskaan ennen kun kaadun maahan.

18 - I Promised To Forget Your Face

18 ¤ Camilla - Viimeinen ongelma

"Sä olet se ongelma! Sä pilaat kaiken!" Niall huutaa.
"Ai minä? Kuka tässä on se ongelma?" huudan takaisin.
"Sä! Sä olet Camilla iso ongelma! Sä pilaat mun elämän! Lähe ja kuole pois!" mies huutaa.
Ei, tämä ei ole totta. Tiedän ettei tämä ole totta.
"Häivy!" Mies huutaa ja osoittaa ovea.
"Mutta Niall.." sanon ja otan askeleen kohti miestä.
"Mä sanoin häivy!" mies huutaa ja lyö minua kasvoihin.

"Ei!!" huudan ja huidon käsilläni.
"Cami! Mikä sulla on?" tutun kuuloinen ääni kysyy vierestäni. Lämpimät kädet vetävät minut suojelevaan halaukseen.
"Mikä sulla on?" kysyy mies ja halaa minua.
"Sä halaut että mä lähden", kuiskaan ja annan kyynelten valua poskilleni.
"Mitä? En todellakaan haluan", mies sanoo ja nostaa kasvojani nähdäkseen ne paremmin.
"Mä en haluan että sä pysyt just tässä aina", mies sanoo ja suutelee minua.

Olen se valokuvan tyttö rannalla, hiekkalaatikolla, ulkona, puistossa ja portailla. Olen tyttö, joka satuttaa muita. Mikä minussa voisi tuottaa hymyä muiden huulille kun en edes itse osaa kunnolla hymyillä. Mikä minusta tekisi koskaan ihmisen johon Niall rakastuisi? Ei mikään, ja siksi mietin mitä teen tässä. Hänen kainalossaan silmät auki. Käsi miehen vatsan päällä, jalat miehen jalkojen välissä. Miksi minä saan olla tässä, eikä joku joka osaa rakastaa?

Niall NK

Tyttö ei nukahtanut enään herättyään. Pyöri vain ja puri huultaan. Söpöä sanoisin minä, mutta jokin siinä pelotti minua. Oliko tyttö huolissaan jostain? Oliko kaikki hyvin. Tiedän että hän ei suostuisi kertomaan vaikka olisi kuolemaisillaan syöpään. Hän esittäisi loppuun asti vahvaa ja hymyilisi tekohymyä. Se siinä on ongelma, hän ei puhu minulle.

Nään sen hänen kasvoiltaan, silmistä. Kaikki ei ole hyvin. Silti tyttö juoksee Marien perässä ja yrittää esittää vahvaa.
Miksi hän tekee näin? Miksei hän voi puhua minulle?

"Niall" Zayn sanoo keittiöstä. Kävelen miehen luokse ja hän osoittaa tuolia. Istun siihen ja kuuntelen.
"Cami ei oo kunnossa", mies aloittaa.
Ai sinäkin olet huomannut sen.
"Ei niin. Se esittää", vastaan muka yllättyneenä.
"Se on ollut ihan outo sen illan jälkeen kun tultiin rananlta", Zayn sanoo ja katsoo minua.
Hetkinen! Luuleeko tuo että syy on minun?!
"Miksi sä mua katsot?" kysyn ja nousen ylös.
"Mä vaan mietin", tuo vastaa hiljaa.
Älä sano sitä. Älä sano.
"Et kai sä vaan oo tehnyt mitään mitä se ei olis halunnut?" mies kysyy hieman nolona.
"En todellakaan! Mä en koskisi Camiin ikinä ilman lupaa!" huudan miehelle.
"Hyvä. Älä oo mulle vihanen. Mä vaan haluan että sillä tytöllä olis kaikki hyvin", Zayn sanoo ja hymyilee.
"En oo. Otetaan selvää mikä sitä vaivaa", sanon ja lyömme kädet yhteen.

"Marie?" kutsun pikkutyttöä. Pian tyttö ilmestyy ovesta sisään ja sulkee oven takanaan.
"No?" tuo kysyy ja istuu viereeni.
"Onko Cami susta jotenkin outo?" kysyn ja katson tyttöä.
"On. Sitä sattuu", pikkuinen sanoo ja katsoo maahan.
"Tiedätkö sä mikä sitä satuttaa?" kysyn ja katson tyttöä.
"Joo.. En!" tyttö huutaa ja juoksee ovelle. Juoksen tytön perään ja pidän ovea kiinni.
"Kerro heti", sanon ja katson tyttöä silmiin.
"En! Mä en saa", tuo sanoo ja katsoo minua murhaavasti.
"Saat. Mä annan luvan", sanon ja istun oven eteen. Tyttö istuu viereeni ja huokaisee.
"Mä en sitten ole ikinä nähnyt mitään", tyttö aloittaa ja huokaisee. Nyökkään.

".. lopuksi se sano itelleen että maailma on liian hyvä paikka elää", tyttö sanoi ja katsoi maahan.
"Näkikö se että sä näit?" kysyn ja otan pikkuisen syliini.
"Ei. Mä olin piilossa oven takana. Mä näin kuinka se itki ja jatko silti. Sitä sattu tosi paljon, mutta se vaan jatko. Se syyttää itseään jostain", pikkuinen sanoo ja hautaa kasvonsa paitaani.
"Pärjäätkö sä?" kysyn ja pikkuinen nyökkää.
"Auta Camillaa. Se hajoaa kohta kokonaan ja sitten me ei enään saada sitä koottua takasin."
Pikkuinen puhuu Camista kuin palapelistä. Aivan kuin Cami olisi palanen joka on eksynyt muista paloista.
"Mä autan sitä", kuiskaan ja painan pääni pikkuisen hiuksiin.

Camilla NK

Hymyilen, mutta minuun sattuu. Nauran, vaikka tekee mieli itkeä. En näytä kipua jota tunnen. Olen hiljaa kun kysytään: "Onko kaikki hyvin?"

Kukaan ei voi nähdä sisääni. Ulkokuori peittää kaiken tuskan alleen. Olen ylpeä siitä että osaan peittää kaiken surun, ylpeä siitä että esitän vahvaa. Nimeni on aina sama, mutta kaikki muu minussa muuttuu. Olen aina Camilla Nora Marie Adler, tyttö joka hymyilee valokuvissa. Tyttö joka ei puhu.

"Lähtö on aina oikea ratkaisu jos et tiedä mitä haluat", isä sanoi aina. Se on aina oikein, hän sanoi minulle. Se että jää paikoilleen eikä ole onnellinen, on kuin linnun pitämistä häkissä. Eläin näyttää onnelliselta, mutta kuuluu silti aina vapauteen. Elämä ei voi koskaan olla kunnossa jos olet surullinen. Et koskaan voi olla iloinen jos pysähdyt liian aikaisin.

Hymyilen kun Niall kävelee keittiöön. Tahdon juosta miehen perään ja pyytää apua. Tahdon hypätä hänen syliinsä ja itkeä, mutta en voi. En voi rikkoa muuria mitä olen rakentanut ympärilleni.

"Se on tehnyt mitä!" kuulen Harryn huutavan. Hetken päästä mies juoksee keittiöstä luokseni ja vetäisee minut ylös sohvalta.
"Sano että noi puhuu tuolla omiaan!" mies huutaa ja katsoo minua.
"Mä en tiedä mistä sä puhut", sanon ja rimpuilen irti miehen vahvasta otteesta.
"Nosta sun hihat ylös", mies sanoo ja katsoo minua silmiin.
"En!" huudan ja vedän kädet taakseni.
"Näytä sun ranteet!" mies huutaa.
"Älä huuda Camille!" Zayn huutaa ja kävelee Harryn viereen.
Älkää katsoko minua. Älkää tulko lähemmäs.
"Nosta sun hihat ylös", Harry sanoo ja ottaa askeleen kohti minua.
"Mun ranteet ei kuulu sulle!" huudan ja vedän kädet tiukasti taakseni.
"Näytä ne", mies toistaa ja ottaa kasvoni käsiinsä.
"Sä näytät ne joko itse tai sitten mä revin sun paidan rikki", mies sanoo hiljaa.
"Cami oo kiltti", Zayn sanoo. Perrie, Liam, Louis, Marie ja Niall katsovat minua surullisesti.
"Oo kiltti", Niall sanoo ja katsoo minua silmiin.
"Mikä teidän ongelma on!" huudan.
"Sä olet tässä se ongelma", Harry vastaa. Mies vetäisee minut itseään vasten ja vetää hihani ylös.
"Mä tiesin", Niall sanoo ja putoaa polvilleen. Mies katsoo minua ja hautaa kasvonsa käsiin. Nään kuinka kyynel vierähtää miehen poskelle.

17 - I Promised To Forget Your Face

17 ¤ Niall - Yllätys

Nosta kätesi jos tiedät ketä rakastan? Huuda jos tiedät kenen kanssa tahdon perustaa perheen? Ja minä lupaan hymyillä aina kun joku arvaa oikein.

Cami on kuin.. valkoinen ruusu? Harvinainen ja kallis. Tai en minä tiedä. Kuitenkin häntä on kuin hymy harmaa aamun. Valkoinen pilvi sinisen taivaan. En minä tiedä mikä hän on, mutta tästä olen varma, hän on minun.

Tyttö on kertonut minulle kaiken itsestään, mutta minä en ole kertonut kaikkea. Tiedän että on tyhmää odotaa, mutta en halua pilata tätä nyt. Kyllä minä kerron vielä joskus. Sitten kun tyttö luottaa minuun, tai ehkä vähän sen jälkeen.

Zayn istuu keittiössä Perrien kanssa. Marie huutaa olohuoneessa Harrylle jotain. Mies on taas kiusannut pikkutyttöä. Louis, Liam ja Cami ovat jossain varmasti pahanteossa.
"Niall? Arvaa mitä ne kolme on nyt keksinyt?" Perrie kysyy ja katsoo minua nauraen.
En tahdo tietää. Ole kiltti äläkä kerro.
"Varmasti jotain tosi tyhmää?" arvaan. Perrie nyökkää ja nauraa.
"Ne päätti värjätä altaan veden vihreeksi!" Zayn tyttöystävä nauraa ja tippuu tuolilta.
He päättivät tehdä mitä?
"Ne on pihalla" Zayn sanoo ja yrittää nostaa tyttöystäväänsä ylös, mutta huonoin tuloksin.

"Niall! Tuu uimaan!" Liam huutaa altaasta. Koko allas on aivan vihreä. Koko altaan reuna on vihreä.
"Mitä te ootte oikein tehnyt!" huudan.
Minun piti olla se joka tekee tyhmiä asioita.
"Me ajateltiin testata paljonko tähän tarvii niitä värejä että tästä saadaan vihreetä. Sun naises kippas kaikki pullot jotka löydettiin kaupasta ja lopputulos on aika vihreetä vettä!" Louis huutaa ja hyppää altaaseen.
"Älä oo vihanen! Tuu uimaan meidän kanssa!" Cami huutaa ja huitoo käsillään minua altaaseen.
"Mä en tuu todellakaan uimaan tohon teidän veteen. Saatte ihan itse puhdistaa sen altaan!" huudan ja kävelen sisälle.

Camilla NK

"Se tais suuttua?" Liam kysyy ja katsoo minua. Nyökkään ja jatkan uimista.
"Täältä tullaan!" Zayn huutaa ja heittää Perrien altaaseen.
"*** Zayn!" nainen huutaa ja lyö vettä käsillään. Zayn vain nauraa reunalla, mutta pian mies löytää itsensä altaasta.
"Kuka uskalsi!" Zayn huutaa ja kääntyy katsomaan kuka häntä tönäisi. Harry ja Marie katsovat viattomasti taivaalle ja nauravat.
"Se oli toi!" kumpikin huutaa yhtä aikaa.

Niall ei tullut kanssamme uimaan. Koko mies katosi oikeastaan heti sen jälkeen kun oli käynyt huutamassa meille. Olemme etsineet häntä kaikki yhdessä yli tunnin, mutta emme löydä häntä. Lopulta teemme päätöksen yhdessä ja lähdemme syömään jäätelöä. Omapa oli vikansa kun lähti.

"Camilla?" Marie kysyy. Tyttö istuu Harryn sylissä ja tökkii miestä vatsaan.
"No?" kysyn ja katson tyttöä.
"Miksi nää kutsuu sua Camiksi?"
"Se on lyhenne mun nimestä. Kaikki on kutsunut mua aina vaan Camiksi", vastaan ja otan lusikallisen jäätelöä.
"Mä en sanoa sua Camiksi. Sä oot Camilla", pikkutyttö sanoo ja tökköisee Harryä kylkeen.

Niall pomppaa sisään aivan yllättäen ja osoittaa meitä vesipyssyllä.
"Nyt te lähdette mun mukaan", mies sanoo ja yritti olla hymyilemättä.
"Onko ihan pakko?" Harry kysyy ja jatkaa sohvalla makaamista. Niall ampuu Harryä pyssyllä ja mies tippuu sohvalta.
"On, ellet halua lisää vettä niskaan", mies vastaa ja osoittaa meitä.
"Okei oikei. Mennään, se vesi on sairaan kylmää", Harry sanoo ja ottaa viltin mukaan. Marie juoksee Harryn taakse ja ottaa miehen jalasta kiinni.
"Ei mitään hätää toi vaan leikkii", kuulen miehen sanovan tytölle.

Niall ajaa autoa ja pitää vesipyssyä sylissään. Me vain istumme hiljaa ja katsomme minne mies meitä vie. Auto pysähtyy metsänreunaan ja Niall hyppää ulos autosta. Seuraamme esimerkkiä. Harry ottaa Marien syliin ja tyttö näyttää Niallille kieltä.
"Kukaan ei sano mitään", Niall sanoo ja lähtee kävelemään polkua pitkin metsään. Zayn menee heti hänen perässään, Perrie hänen perässään, Liam, Louis, Harry, jonka selässä roikkuu Marie ja viimeisenä minä.

Niall NK

Koko porukka näyttää pullalla päähän lyödyltä. Tämä saattaa jopa onnistua..
"Mä en jaksa", kuulen Marien valittavan. Käännyn katsomaan tyttöä, joka roikkuu Harryn selässä. Käännyn nopeasti ympäri sillä minu naurattaa. Tyttö roikkuu Harryn selässä ja valittaa ettei jaksa.
"Jos joku sanoo vielä jotain sidon kaikki puuhun", uhoan ja yritän peittää naurun yskäisyyn.

Ojennan jokaiselle huivin käteen.
Älkää sanoko että olette näin tyhmiä?
"Nyt sidotte ne silmille. Se joka kurkkii saa selkään", sanon ja katson kun jokainen sitoo huivin silmilleen. Cami katsoo minua et-sä-voi-olla-tosissasi ilmeellä. Nyökkään vain ja tyttö vetää huivin silmilleen.
"Nyt jokainen ottaa toisen kädestä kiinni ja seuraa mua", sanon ja johdatan porukan perille. Perrie kompastuu omiin jalkoihin ja kiroaa hiljaa, mutta Zayn saa hiljennettyä hänet.

Katson kaikkia. Jokaiselle on huivit silmillä ja kädet puristettuna nyrkkiin.
"Nyt ne saa ottaa pois", sanon ja Marie heittää huivin maahan. Tyttö katsoo ympärilleen ja huokaisee.
"Niall mä tapan sut", Perrie sanoo, mutta jättää lauseen kesken kun katsoo ympärilleen. Nainen hymyilee ja näyttää peukkua. Zayn hymyilee ja suutelee tyttöystäväänsä. Katson Camia joka vetää solmun auki ja pudottaa huivin maahan.
"Tää on kuin valokuvassa", tyttö sanoo ja hymyilee.
Täällä on kaikki mitä valokuvassa on. Kaikki mitä tyttö on halunnut.
"Tää on teille", sanon ja saan ison halauksen. Kaikki katsovat rantaa jonne olen kantanut pitkän pöydän ja monta tuolia. Pöytä notkuu ruuasta ja kaiken maailman herkuista. Nuotio palaa ja jopa pari rantatuolia on sen ympärillä.
"Mä otin kaikille uikkarit mukaan", sanon nauraen ja saan muutkin nauramaan.
"Sä se kyllä osaat yllättää", Cami sanoo ja antaa minulle suudelman.
"Mä yllätän sua enemmän jos saan aina vaan pidemmän pusun", sanon ja saan kaikki repeämään.
"Mä sulle pusut näytän", tyttö uhoaa ja heiluttaa nyrkkiään.
Minun oma tyttöni.

16 - I Promised To Forget Your Face

16 ¤ Niall - Kaksi valkoista tyttöä

Ette ikänä arvaa mitä tajusin? Valehtelen, kaikki tietävät mitä olen tajunnut. Tiedän että minun pitäisi olla vihainen, mutta miten kukaan voisi olla vihainen naiselle jota rakastaa? Ei kukaan voi olla vihainen ihmiselle josta välittää.

Cami ei ehkä ole tyttö joka vetäisi muita puoleensa, mutta minä olen aivan hänen lumoissaan. En tarkoita etteikö hän olisi kaunis, mutta miehillä on taipumus katsoa vinoon jos naisella on arpi kasvoissa. Kaikki arvet jotka tytössä on osoittavat vain sen että hän on selvinnyt. Hän ei ole luovuttanut koskaan ja vajonnut niin alas että olisi tappanut itsensä. Kyllähän hän on yrittänyt sitä, mutta toivon todella että silloin hän luuli kaiken olevan menetetty. Nyt hänellä on kuitenkin ihmisiä ympärillä, hän ei ole yksin. Hänellä on minut.

"Niall?" kuulen hennon äänen oven takaa.
"Voinko mä tulla? Meidän pitäis varmaan puhua?" tyttö kysyy ja koputtaa.
"Tuu vaan", sanon ja vedän paidan päälle. Tyttö astuu ovesta sisään kädessään valokuva.
"Mä haluan näyttää sulle tän", tyttö sanoo ja nostaa kuvan niin että nään sen. Katson kuvaa jossa hymyilemme kameralle yhdessä.
Muistan tarkalleen milloin kuva on otettu. Samana päivänä kun annoin tytölle kaulakorun jossa on laatta, jonka takana lulee N&C.

Tyttö kertoo kuinka oli itkenyt itsensä uneen samana yönä kun lähti. Kuinka hän oli kaivannut minua, mutta ei uskaltanut palata takaisin. Tytön silmät todistavat sen että kaikki mitä hän sanoo on totta,
"Sitten mä ajattelin että unohdan vaan sut, mutta en mä pystynyt. Sä ilmestyit aina mun eteen. Mä luulin että tuun hulluksi tai kuolen", tyttö sanoo ja katsoo minua.
"Mä tiedän miltä susta on tuntunut. Mä näin sut joka paikassa. Sä ilmestyit aina mun eteen ja hymyilit. Mä luulin että sä olit kuollut", vastaan ja halaan tyttöä.
"Mä tiedän että on väärin pyytää tätä, mutta voisitko sä antaa anteeksi?" tyttö kysyy ja katsoo silmiini.
"Mä olen jo antanut sulle anteeksi", sanon ja kumarrun suutelemaan tyttöä.

Camilla NK

"Mä pelkäsin että sä hylkäät mut", mutisen miehen kylkeen. Mies nauraa ja painaa suukon hiuksiini.
"Mä en ikinä jätä sua" tuo nauraa ja hymyilee. Nyökkään ja suljen silmäni.
Tässä voisi olla aina,
"Camillaa!" kuulen Marien huutavan. Nostan päätäni ja huudan meidän olevan miehen huoneessa.
"Harry kiusaa! Se ei tee ruokaa!" Marie huutaa ja juoksee huoneeseen. Niall katsoo pikkutyttöä hetken ihmeissään ja repeää sitten nauruun.
"Mikä tolle nyt tuli?" Marie kysyy ja hyppää sängylle.
"Sitä sun pitää kysyä siltä, mutta se ei taida voida vastata ihan hetkeen. Mennään me syömään", vastaan ja tiputan miehen sängyltä. Tuo jatkaa vain nauramista ja heiluttaa käsiään.
Miehet.

Harry istuu keskellä olohuonetta kädessään kulhollinen jäätelöä. Nyökkään pikkutyttöä menemään toiselta puolelta ja hiivin itse meihen taakse.
"BÖÖ!" huudamme ja saamme miehen heittämään kulhollisen jäätelöä maahan.
"Mitä te teette?!" mies huutaa ja katsoo meitä murhaavasti.
"Piristetään sua!" huudamme ja juoksemme keittiöön. Mies juoksee hetken päästä peräämme ja heiluttaa käsiään ylhäällä.
"Mä kostan tän!" tuo uhoaa ja repeämme vain pahemmin nauramaan tytön kanssa.

"Mitä me tehdään tänään?" Marie kysyy ja katsoo Harryä pöydän yli.
"Mä heitän sut altaaseen" mies vastaa ja jatkaa puhelimen selailua. Tyttö katsoo miestä järkyttyneenä, mutta tajuaa lopulta sen olevan vitsi.
"Eikun oikeesti? Mä haluan mennä shoppailee!" tyttö hymyilee ja juoksee ympäri pöytää.
"Käy kysymässä mitä muut haluaa tehä", Harry sanoo ja heilauttaa kättään ovea kohti. Tyttö katoaa ovesta ja huutaa muita.
"Sä lupasit kadota Niallin elämästä", Harry sanoo ja katsoo minua.
"Mä voin kyllä lähteä.." aloitan mutta mies jatkaa: "Hyvä että sä palasit. Se oli ihan hajalla kun sä lähdit", mies sanoo ja halaa minua.
Ja minä olin hajalla kun jätin hänet.

Niall NK

Marie katsoo meitä jokaista odottavan näköisenä.
"Mä ajattelin kyllä vaan maata tossa sohvalla ja katsoa elokuvia", Liam vastaa ja osoittaa sohvaa.
Se oli kyllä minunkin suunnitelmani.
"Mutta mulla ei ole muutakun nää vaatteet", tyttö inttää ja katsoo Zaynia suloisesti hymyillen.
Älä mies sano kyllä, Älä vaan lupaa että lähdemme kauppaan..
"Niin.. kai me sitten mennään ostaa sulle vaatteita", mies sanoo ja Marie hyppää hänen sylinsä. Cami katsoo portailta meitä ja hymyilee pienesti.
"Meidän pitää ostaa sitten Camillalle kansa vaatteita", pikkutyttö sanoo ja hymyilee.
"Ei mulla oo nyt rahaa", Cami sanoo ja hymyilee pahoittelevasti.
"Niall maksaa varmasti sun vaatteet!" Harry huutaa keittiäöstä ja saa kaikki nauramaan.

"Mä haluan ton ja ton!" Marie huutaa ja juoskee pitkin vaatehyllyjä. Zayn juoksee hänen perässään ja ottaa ilmassa lentäviä vaatteita kiinni.
"Cami mitä sä haluat?" kysyn ja saan tytön hymyilemään.
"En mitään. Kyllä mä voin näissä olla jos pestään nään", tyttö sanoo ja katson hänen vaatteitaan. Paita taitaa olla minun ja housut näyttävät aivan Perrien housuilta.
"Kyllä me nyt jotain sulle ostetaan", sanon ja raahan tytön katsomaan vaatteita.

Kumpikin tyttö halusi pukea valkoisen mekon päälleen ja vetää valkoiset tennarit jalkaan. Päässään heillä on valkoiset lippalakit, joihin he olivat kirjoittaneet toistensa nimet. Söpöä.
"No mitäs me nyt tehdään?" Zayn kysyy ja kantaa Marien vaatekasseja käsissään.
"Mulla on vähän nälkä", Cami sanoo ja katsoo minua.
"Sitten me mennään syömään!" huudan ja otan isompia askelia. Jos jotain tästä päivästä puutuu, se on ruoka!"

Marie NK

"Ooteko te yhdessä?" kysyn ja katson Niallia ja Camillaa. Kumpikin vain hymyilee ja nyökkään.
"Onnea!" huudan ja hyppään Camillan syliin. Isosiskoni seurustelee maailman ihanimman miehen kanssa.
"Marie, kiitti että sä kuuntelit mua eilen", Camilla sanoo ja pussaa minua poskelle.
"Kuule pussaile vaan tota sun poikaystävääs", sanon muka vihaisena ja katson naista silmiin.
"Kyllä mä sitäkin pussaan", tua sanoo ja antaa miehelle liian pitkän suudelman.
"YÖK!" huudan ja saan kaikki nauramaan.

15 - I Promised To Forget Your Face

15 ¤ Marie - Haluan vain yhden asian

Miehet katsovat Camillaa aivan kuin pelkäisivät tämän juoksevan pakoon heti kun saisi silmät auki. Okei, minä olisin tehnyt niin, mutta minä en ollut nyt se joka oli juoksemassa pakoon.
"Kuka sä oot?" kysyy kiharapää ja kääntyy katsomaan minua.
"Marie. Camillan kaveri", sanon ja katson miestä hymyillen. Tuo vaan nyökkää ja nousee ylös sohvalta.
"Mistä sä löysit Camin?" Niall kysyy ja pitää katseensa naisessa.
"Se oli vaan tuolla jossain", sanon.
"Missä sun vanhemmat on? Pitäiskö jonkun meidän soittaa niille että sä olet täällä?" Niall kysyy ja katsoo minua.
"Ei Mariella oon vanhempia", Camilla vastaa puolestani ja availee silmiään.
"Camilla!" huudan ja työnnän Niallin syrjään naisen luota. Halaan naista joka halaa minua takaisin.
"Mä ehdin jo vähän huolestua susta", sanon ja nainen ottaa minut syliin.
"Älä sä musta huolehdi", nainen nauraa ja antaa minulle pusun päähän.
"Voisko joku nyt selittää missä me mennään?" Niall kysyy ja katsoo meitä kumpaakin.
"Mä voin kertoa.." Camilla vastaa ja hymyilee minulle

Camilla NK

".. Ja sitten Marie ja mä tultiin teidän ovelle", kerron ja katson tyttöä. Tuo vaan hymyilee ja hyppii sylissäni.
"Marie sano että sä tulit kertomaan miks lähdit", Niall sanoo ja katsoo minua.
"Niin.. mä tosiaan tulin selittämään sulle miks lähdin", sanon ja katson miestä silmiin.
"Kyllä sä Camilla pystyt kertoo. Ei toi sua syö kun mä olen tässä", Marie sanoo ja osoittaa Niallia. Mies katsoo tyttöä silmät pyöreinä ja kaatuu maahan nauramaan.
"Mä tiedän että syön tosi paljon, mutta en mä Camia söis!" mies nauraa ja saa tytön nauramaan.
"Ei sitä tiedä", tyttö nauraa ja saa Harryn kurkistamaan keittiöstä.
"Mulla meni taas jotain ohi", mies sanoo ja tulee katsomaan kaksikkoa, jotka pyörivät maassa nauraen.

".. Ja kun mä pääsin pois osatolta niin lupasin etten enään sorru. No meni ehkä päivä ja Jack toi mulle taas kamaa", huokaisen ja katson miestä silmiin.
"Kaikki luuli jo että mä olen selvinnyt, mutta mä hajosin sillon vasta. Nyt kun mä mietin tarkemmin niin mä vedin niitä nappeja vaan sen takai etten olis yksin", sanon ja hymyilen.
"Mä tajuan vasta nyt että mä en koskaan ollut yksin. Mulla oli äiti ja iskä", kuiskaan ja katson maahan.
"Camilla? Missä sun vanhemmat on nyt?" Marie kysyy ja tulee luokseni. Hymyilen tytölle ja nostan hänet syliini.
"Ne kuoli vähän ennen kun mä lähdin tänne", sanon hiljaa.
"Sittenhän me ollaan aivan kun siskot" tyttö innostuu ja halaa minua, Nyökkään.
Olemme kuin siskot. Kokeneet paljon huonoa, mutta olemme edelleen pystyssä.

Niall NK

Katson kumpaakin tyttöä suu auki. Oliko Cami todella jättänyt minun takiani syömättä.
"Niall, Marie haluaa pyytää sulta jotain", Cami sanoo ja katsoo minua silmiin.
Pikku tyttö saisi mitä ikinä tahtoo, hän oli tuonut Camin takaisin elävänä.
"Mitä sä haluat?" kysyn ja tyttö kävelee eteeni. Tuo katsoo minua silmiin ja hymyilee.
"Mä haluan vain yhden asian", tyttö sanoo ja nostaa sormensa pystyyn. Nyökkään ja katson Camia tytön ohi.
"Mä haluan että sä annat anteeksi Camillalle että se lähti. Se ei tarkottanut satuttaa sua", tyttö sanoo ja halaa minua.
Tyttö saa mitä tahansa ja pyytää minua antamaan anteeksi Camille?
"Mä olen antanut sille jo anteeksi. Mä en ole ollut edes vihainen sille", sanon ja tyttö hymyilee vain.
"Sä saat oikeasti mitä tahansa. Mitä sä oot tahtonut eniten koko maailmassa?" kysyn ja katson tyttöä. Tyttö katsoo minua hetken ja laskee katseensa sitten maahan.
"Mä olen aina halunnut kunnon perheen", tyttö sanoo hiljaa ja pyyhkii kasvojaan.
"Mä tiedän ehkä mistä me sellanen löydetään", Cami vastaa ja hymyilee tytölle.
Mistä jos saan kysyä?

"Sähän halusit lapsen", Cami sanoo ja katsoo minua silmiin.
"Niin. Miten toi tyttö siihen liittyy?" kysyn ihmeissäni. Cami pyörittää silmiään ja huokaisee.
"Sä voisit alkaa sen isäksi", Cami sanoo ja katsoo minua silmiin.
Tyttö on varmaan lyönyt päänsä.
"Se haluaa perheen. Sä voist antee sille selasen", tyttö jatkaa ja katsoo minua.
"Ja sä olit sitten äiti?" kysyn. Tyttö ravistaa päätään.
"En. Mä olen sille sisko."
"Mä en ala sille isäksi jos sä et ole äiti."
"Niall, mä olen vasta 18. Mä en halua lasta pitkään aikaan. Musta ei oo leikkimään äiti", tyttö sanoo ja katsoo minua.
"Mä olen sua kaksi vuotta vanhempi ja mun pitäis leikkiä isää!" huudan ja saan tytön ottamaan askeleen taaksepäin. Tyttö katsoo maahan.
Miten tässä käy aina näin?
"Mun ei pitänyt huutaa sulle", sanon ja yritän tarttua tyttöä kädestä.
"Ei se mitään. Mä meen tästä", tuo vastaa ja juoksee muiden luokse.
Hyvä Niall! Huuda nyt vielä vähän lisää ja saat tytön taas lähtemään pois.

Marie NK

Camilla hymyilee, mutta jokin hänessä kertoo sen että kaikki ei ole hyvin.
"Tota voisko joku teistä heittää meidän hotellille?" Camilla kysyy ja katsoo miehiä.
"Jääkää tänne yöksi. Kyllä tuolla ylhäällä on tilaa", kiharapää vastaa ja osoittaa portaita.
"En mä tiedä.. Marie voi jäädä, mutta mä menisin hotellille", nainen sanoo ja katsoo maata.
"Mä en jää tänne yksin!" huudan ja saan naisen katsomaan minua hymyillen.
"Cami? Mikä sulla on?" Zayn kysyy sohvalta. Camilla katsoo vaan mattoa ja ravistaa päätään.
"Ei mikään. Mä.. mun pitää käydä ulkona", nainen sanoo ja juoksee ulos.

Camilla istuu portailla ja pyyhkii kasvojaan paidan hihaan. Nainen näyttää olevan hädissään, tuttu tunne.
"Mikä sulla on?" kysyn ja istun hänen viereen.
"Ei mikään", tuo vaan vastaa ja hymyilee.
"Mä nään että sulla on joku", jatkan ja katson häntä silmiin.
"Mua vähän pelottaa", nainen kuiskaa ja peittää kasvonsa käsiin.
"Mä käyn hakemassa Zayn", sanon ja juoksen sisälle.

"Sun pitää mennä Camillan luokse!" huudan miehelle joka katsoo minua ihmeissään.
"Sitä pelottaa!" huudan ja saan mieheen liikettä.
"Mikä sitä pelottaa?" Zayn kysyy ja ottaa vilttiä sohvalta.
"En mä tiedä, mutta se itkee tuolla ulkona", sanon ja osoitan ovea.

Zayn NK

Tyttö näyttää kärsivältä.
Mitä Niall on nyt tehnyt?
"Hei, mikä sulla on?" kysyn ja laitan viltin tytön päälle.
"Mä vaan pelästyin", tuo sanoo ja huokaisee.
"Mitä?" kysyn ja silitän tytön selkää.
"Niall huusi ja mä pelkäsin että se lyö mua", kuulen tuon kuiskaavan.
"Ei se sua lyö. Se ei tee sulle mitään pahaa", sanon ja nostan tytön syliini.
"Mä tiedän, mutta mua pelottaa silti", tyttö kuiskaa ja peittää kasvonsa taas käsiin.

Tyttö pitää kiinni paidastani ja mumisee jotain.
Taitaa toista väsyttää aika paljon.
"Mä vien sut nukkumaan", sanon ja nousen ylös tyttä edelleen sylissäni. Tuo vaan nyökkää. Marie seisoo oven takana odottavan näköisenä.
"Te jäätte tänne yöksi", sanon ja saan pikkuisen hymyilemään.
"Marie onko sulla nälkä?" Cami kysyy ja katsoo pikkuista.
"On", pikkuinen vastaa ja katsoo minua.
"Mennään syömään sitten jotain" Cami vastaa ja lasken hänet maahan.

Marie NK

Camilla tekee mulle voileivän ja kaataa lasiin maitoa. Nainen ei itse syö mitään katsoo vaan lattiaa.
"Etkö sä syö?" kysyn ja saan naisen katsomaan minua hymyillen.
"En mä nyt. Ei oo nälkä", tuo vaan vastaa ja hymyilee. Nyökkään, mutta katson häntä silmiin. Niall astuu keittiöön ja Camilla pidättää hengitystä. Mies katsoo meitä ja hymyilee minulle. Hymyillen takaisin, mutta Camilla katsoo vain maahan.

"Onko sulla nyt kaikki hyvin?" nainen kyselee ja katsoo minua.
"Onon! Voisitko sä nyt sammuttaa valon?" kysyn ja katson häntä nauraen.
"Mä halaun vaan että sulla on kaikki hyvin", nainen sanoo ja sammuttaa valon.
"Mitä toi sun ja Niallin juttu on?" kysyn ja katson naista silmiin. "Sä näytit pelkäävän sitä keittiössä", sanon heti perään.
"En mä sitä pelkää", nainen vakuuttaa. "Kai me ollaan kavereita?" nainen sanoo ja katsoo kattoa.
"Musta tuntuu että se haluaa olla enemmän", sanon ja yritän katsoa Camillaa silmiin. Tuo vaan kohottaa olkapäitä ja jatkaa katon katselua.
"Niin se ehkä haluaa", Camilla sanoo lopulta.
"Haluatko sä?" kysyn ja saan naisen katsomaan minua.
"En mä tiedä. Mun ei edes kuuluis puhua sulle näistä jutuista" tuo sanoo ja pörröttää hiuksiani.
"Mä haluan kuulla", vakuutan ja hymyilen. Tuo nyökkää ja sulkee silmänsä.
"Me oltiin yhdessä, mutta sitten mä jätin sen kun lähdin tänne", nainen sanoo ja avaa silmänsä. Nyökkään.
"Sulla on edelleen tunteita sitä kohtaan", huomautan ja saan naisen hymyilemään.
"Niin on", tuo vastaa ja katsoo minua.
"Sun pitäis puhua sille", sanon ja tuo nyökkää.
"Mä puhun heti huomenna. Sitten me katsotaan mitä tehdään", tuo sanoo ja hymyilee.
"Hyvä", sanon ja otan naisen kädestä kiinni.
"Mutta tapahtu mitä tahansa Marie, sä voit olla varma etten mä jätä sua", tuo sanoo ja hymyilee.
"Ollaanko me vähän niinku siskot?" kysyn hymyillen.
"Me ollaan siskoja tästä hetkestä alkaen. Mä olen sun sisko jolle sä voit kertoa kaiken ja mä lupaan kuunnella", Camilla sanoo ja hymyilee.
"Mä lupaan olla sun ärsyttävä sisko joka puuttuu sun asioihin", sanon ja hymyilen. Nainen nyökkää ja halaa minua.
"Sä olet maailman paras sisko", tuo kuiskaa.

14 - I Promised To Forget Your Face

14 ¤ Camilla - Lupasin unohtaa kasvosi

Nainen kävelee kohti minua pää lehdessä. Yritän kävellä hänen ohitseen ilman että hän huomaa, mutta tiedän sen olevan mahdotonta. Tiedän että nainen nostaa katseensa milloin tahansa minuun ja järkyttyy. Mutta miksi hän järkyttyy nähdessään minut? Syy saattaa olla siinä että olen aivan veren peitossa tai siinä että olen hengissä? Kyllä sinäkin järkyttyisit jos lukisit lehdestä nuoren tytön kuolleen, mutta sitten hän seisookin aivan edessäsi. Kuten sanoin, nainen nostaa katseensa minuun ja järkyttyy.
"Mä tiedän. Mä olen todella Camilla Adler. Älä huuda" pyydän ja katson naista silmiin.
"Mä maksan sulle ihan mitä vaan jos sä et soita poliisille", sanon ja lasken katseeni maahan. Nainen näyttää miettivän, mutta ravistaa päätään.
"Kai sinä hyvä lapsi tiedät että sinusta ollaan huolissaan? Sinua etsitään koko kaupungin voimin", nainen sanoo ja kaivaa puhelintaan esiin.
"Tiedän. Tiedän myös sen että kun soitat minä juoksen pakoon. Kukaan ei löydä minua. Etkä sinä voi neuvoa minne suuntaan lähden", sanon ja otan askeleen taaksepäin. Kun nainen avaa suunsa, mä pakenen pois.

Niall NK

Cami oli puistossa! Hän oli hengissä. Nainen kuvaili hänen kuntonsa huonoksi. Tyttö oli näyttänyt pelkäävän. ".. kun sä soitat mä juoksen pakoon", tyttö oli sanonut. Hän oli juossut pois, eikä nainen teinnyt minne tyttö oli mennyt.
Miksi sä teet näin? Mikset sä voi vaan ilmestyä jostain ja antaa meidän auttaa?

"Rajoitamme etsinnän puiston lähelle ja laitamme portit kiinni. Hän ei ole voinut päästä sieltä pois", poliisi sanoo ja katsoo meitä.
"Hän on luultavasti jossakin vajassa piilossa. Me etsimme hänet" nuorempi poliisi jatkaa.
"Olemme saanet naiselta sen verran tietoa että tyttö oli aivan veren peitossa. Emme tiedä mistä veri on peräisin, mutta toivomme että se ei ole hänen omaansa. Tarkoitus on löytää hänet ennen kuin käy mitää vakavaa", vanhempi jatkaa.
"Mitä jos Cami on päässyt pois puistosta?" Laim kysyy.
"Tyttö ei voi olla kovin kaukana. Haravoimme koko puiston ja jos häntä ei löydy suljemme sen kokonaan pois etsintä alueelta", nuorempi vastaa.

Pääsemme vihdoin lähtemään pois asemalta. Pieni toivo on että tyttö löydetään vielä tänään, mutta jos hän ei ole puistossa, en enään tiedä missä hän voisi olla. Ehkä hän on jo kaukana. Ottanut auton ja ajanut pois. Unohtanut minut ja jättänyt kaiken taakseen. Tai sitten hän on vielä täällä?
"Niall? Mitä jos ne löytää Camin?" Zayn kysyy.
Niin mitä sitten? Tyttö oli jättänyt minut, mutta minä en häntä. Mitä sitten tekisimme kun hän olisi taas täällä?
"Mä en tiedä? Kai me puhutaan", sanon ja katson miestä. Tuo vain nyökkää.
"Ehkä sun pitäis valmistautu siihen että se haluaa sun katoavan kokonaan sen elämästä?" Harry sanoo ja katsoo taivaalle.
Ei. Niin en tulisi ikinä tekemään. Olin kerran jo unohtanut hänet, nyt en tee niin vaikka hän sitä toivoisi.
"Mä unohdin sen jo kerran. Mä jätin sen yksin, mutta enään toista kertaa en tee niin", sanon ja hymyilen. Kun saisin hänet vain tänne nopeasti kertoisin kuinka rakastan häntä. Kuinka olisin valmis suojelemaan häntä yksinäisyydeltä. Olisin aina valmiina jos hän tarvitsee minua. En lähtisi pois enään koskaan.
"Mä aijon nyt pitää kiinni siitä", sanon ja katson muita silmiin.

Camilla NK

"I`m sorry if I say, I need you." ( Olen pahoillani jos sanon, "tarvitsen sinua" )

Tiedän että en pärjää pitkään ilman apua, mutta en voi vaan kävellä miehen luokse.
Mitä edes sanoisin?
"Mä lähdin koska pelkäsin." Se tästä vielä puuttuisi että kertoisin pelkääväni. Miksei tämä ole helppoa? Jos joku raahaisi minut nyt hänen ovelleen ja pakottaisi kertomaan kaiken? Selvä, en minä sitä halunnut.
En todellakaan toivo että kukaan raahaa minut miehen oven eteen. Siinä olisi selittämistä enemmän kuin limsa salaatissa..
"Camilla Adler?" käännyn ympäri ja nään pienen tytön katsovan minua silmiin.
"Joo. Kuka sä olet?" kysyn ja katson tyttöä silmiin.
"Mä olen Marie. Mä oon ettinyt sua", tyttö sanoo ja juoksee luokseni.
"Miksi sä ole mua etsinyt?" kysyn ja otan tytön syliin.
"Mä kuulin että sä oot kadonnut ja se mies etsii sua. Se oli luvannut palkinnon sille joka löytää sut. Saanko mä olla se joka vie sut sen luokse? Mä haluan pyytää siltä yhtä asiaa", tyttö sanoo ja katsoo minua silmiin. Nyt menee ohi ja pahasti. Tyttö on etsinyt minua jotta saa pyytää mieheltä jotain.
"Missä sun vanhemmat on?" kysyn ja katson tyttöä silmiin. Tyttö laskee katseensa maahan ja puristaa olkapäätäni.
"Ne on kuollut", tuo vastaa ja halaa minua.
"Saanko mä kysyä mihin?" kysyn ja halaan tyttöä takaisin. Tuo nyökkää pienesti ja pyyhkäisee poskille valuneet kyyneleet pois.
"Äiti kuoli syöpään kun mä olin pieni ja iskä tappo ittensä kuukausi sitten. Kukaan ei tiiä että iskä ja mä asuttiin yhdessä. Ei kukaan taida edes tietää että mä olen olemassa", tyttö sanoo ja katsoo minua silmiin.
"Mä olen tosi pahoillani", sanon ja halaan tyttöä.
Kenenkään ei pitäisi kokea tuollaista.
"Ei se haittaa. Mä olen päässyt yli jo tosta. Voidaanko me mennä Niallin luokse?" tyttö kysyy ja katsoo minua.
"Mennään vaan. Sun pitää saada se palkinto. Sä ansaitset sen", sanon ja hymyilen tytölle.

Tyttö katselee ympärilleen aivan kuin ei olisi koskaan ennen nähnyt isoja taloja. Tytön silmät katsovat tarkasti jokaista taloa ja suu nousee aina vähän enemmän hymyyn.
"Minkä ikänen sä olet?" kysyn ja katson tyttöä sylissäni.
"8. Mä tiedän että näytän ihan 5-vuotiaalta, mutta mä en voi mitään että oon näin pieni", Marie vastaa ja hymyilee.
"Minkä ikänen sä olet?" tyttö kysyy ja katsoo minua.
"18. Sä voisit olla mun pikkusisko", nauran ja saan tytön katsomaan minua silmiin.
"Mä olen aina halunnut siskoa", tuo sanoo ja katsoo taas taloja.
Minä myös.

Seisomme Marien kanssa oven takana.
"Etkö sä aijo koputtaa?" tyttö kysyy ja katsoo minua.
"Voidaanko me odotaa hetki? Mä halauisin vähän miettiä", sanon ja katson tyttöä silmiin.
"Mieti vaan rauhassa. Eihän meillä oo mikään kiire", tyttö vastaa ja istuu maahan. Seuraan hänen esimerkkiään ja istun maahan.
"Miksi sä lähdit Niallin luota?" tyttö kysyy ja katsoo minua.
"Mä olin ystävä väärien ihmisten kanssa. Mua pelotti että ne tekee jotain sille", sanon hiljaa.
"Niallilla taitaa olla tosi kova ikävä sua kun se kerran on laittanut koko kaupungin etsimään sua?" tyttö sanoo ja katsoo taivaalle.
Niin, ehkä miehellä oli todella ollut minua ikävä.
"Tai sitten se haluaa lyödä mua päähän paistinpannulla ja huutaa?" ehdotan tytölle joka repeää nauramaan.
"Pysytään vaan siinä että sillä on sua ikävä" tyttö nauraa.

Jos en olisi lähtenyt koskaan lähtenyt Lontooseen, en olisi törmännyt mieheen. Jos olisin jäänyt vain kotia, en olisi koskaan joutunut pakenemaan Jackin luota. Mitä minulta olisikaan jäänyt välistä jos en olisi koskaan astunut lentokoneeseen? Kaikki mitä olen täällä kokenut. Mitä sain kokea miehen mukana, on auttanut minua. Olen kasvanut sisäisesti. Mikä tärkeintä olen oppinut rakastamaan itseäni ongelmista huolimatta. Löysin myös miehen jota rakastan, joka on kummitellut unissani. Mutta taisin pilata kaiken silloin kun lähdin ja jätin hänet lentokentälle?
"Camilla? Ootko sä jo miettinyt?" Marie kysyy ja koputtaa samalla oveen.
"En!" huudan ja nousen ylös.
"No mä koputin jo. Sulla on vielä ihan pieni hetki aikaa miettiä mitä sanot", tyttö sanoo ja hymyilee.
Ei tämän näin pitänyt mennä. Kuulen jo askeleet oven takana. Joku avaa lukon ja ovi avautuu. Harry katsoo minua ja sitten tyttöä.
"Cami?" mies kysyy ja avaa oven kokonaan. Nyökkään ja otan askeleen taakse.
En pysty.
"Pojat! Cami on täällä!" Harry huutaa ja hetkessä muut ovat hänen takanaan.
"Cami? Ootko sä siinä?" Liam kysyy ja katsoo minua.
"Missä sä olet ollut?" Zayn kysyy ja ottaa askeleen minua kohti. Silmissäni sumenee ja otan askeleen taakse.
"Camilla?" kuulen Marien äänen ja kaadun maahan. Silmissä pimenee ja viimeinen asia mitä kuulen on: "Se tuli selittämään miksi lähti."

13 - I Promised To Forget Your Face

13 ¤ Niall - Ja minä luulin että osaan pitää sinusta huolta

Olemme laittaneet ilmoituksia lehtiin, mutta kukaan ei tiennyt missä tyttö voisi olla. Olemme käyneet puhumassa hänestä televisiossa, mutta sekään ei ollut auttanut mitään. Ainoa asia mikä oli varmaa, on se että tyttö oli kadonnut.

"Niall Horanin tyttöystävää etsitään parhaillaan ympäri kaupunkia. Poliisi ei usko että tyttö olisi poistunut kaupungista rahatilanteen takia. One Direction pojat ovat huolissaan tytöstä ja kaikki vihjeet jotka auttavat hänen löytämisessä korvataan.

Kysymyksiin joita pojat ovat saaneet tyttöön liittyen ovat herättäneet meissä jokaisessa varmasti pienen epäluulon tyttöä kohtaan. Niall itse on kertonut tytön kärsineen ongelmista, mutta ei ole kertonut minkälaisista.

Kysymyksenä herää: Miksi ihmeessä kunnollinen mies on ottanut itselleen tyttöystäväksi naisen joka kärsii ongelmista?" Harry kuuntelee radioita ja heittää lasin maahan.
"Miten *** noi oikein puhuu Camista?" mies kysyy ja kävelee keittiöön.
Onhan tytöllä ongelmia, mutta miten sen pitäisi vaikuttaa meidän suhteeseemme?
"Harry! Niall! Zayn! Louis!" Liam huutaa ja juoksee portaat alas.
"Poliisit on löytänyt Camin!" mies huutaa.
Tyttö oli löytynyt!
"Puhutko sä nyt totta?" kysyn ihmeissäni.
"En kun valhtelen.. Tyhmä! Tietenkin mä puhun totta! Miedän pitää lähteä!" Liam huutaa ja juoksee pukemaan kenkiä.

Liam ajaa kuin hullu! Haluan löytää tytön, mutta ei meidän näin lujaa tarvitsisi ajaa.
"Miksi me mennään hautasmaalle?" Harry kysyy. Todellakin, olemme aivan hautausmaan portilla.
"Cami on täällä kuulemma", Liam sanoo ja katsoo tiukasti eteenpäin.
Miksi tyttö täällä olisi?

Katson hautoja jotka ovat osa todella huonossa kunnossa. Liam kulkee edellämme ja puhuu puhelimeen nopeilla sanoilla. En saa mitään selvää, mutta uskon että hän puhuu poliisille.
"Niall! Ala tulla!" Harry huutaa. Juoksen miehet kiinni ja nään poliisit aivan hautausmaan päässä.
"Missä se on?" kysyn ja juoksen poliisin viereen.
"Olisi hyvä jos istuisit maahan, mutta koska se on märkää toivomme että joku ystävistäsi pitää sinusta kiinni", vanhempi poliisi vastaa. Harry ja Zayn asetettuvat eripuolille minua ja katsovat poliiseja. Liam nyökkää ja poliisi osoittaa lampulla kuoppaa.
"Mä olen Niall niin pahoillani", Liam sanoo ja laskee katseensa maahan. Kuopassa makaa tyttö valkoisessa mekossa. Hiukset ovat sekaisin ja käsissä näkyy verta.
"On...onko? Onko toi Cami?" kysyn ja katson muita. Kaikki nyökkäävät ja laskevat katseensa maahan. Tyttö on kuollut.
"Mä haluan nähdä sen vielä kerran", sanon ja riuhdon itseni irti Harryn ja Zayn otteesta.
"Voitte käydä katsomassa tyttöä kun hänet on tunnistettu ja ruumiinavaus on suoritettu", vanhempi poliisi sanoo. Nyökkään ja lähden autolle.

Tiedän että jokainen lähtee joskus, mutta ei tytön näin nopeasti pitänyt lähteä. Hänellä oli koko elämä vielä edessä kaikki oli hänen osaltaan vielä niin auki. Miten jonkun niin ihanan ja ainutlaatuisen ihmisen elämä voi kaatua siihen yhteen virheeseen? En ymmärrä. Miten hän oli vain pystynyt lähtemään? Miten kaikki mitä olimme vasta kokeneet haihtuu pois kuin pilvet? Kuka käski hänen lähteä ja lakata unelmoimasta? Miksen minä ollut huomannut kuinka hän kärsi? Miksi olin päästänyt hänet lähtemään?

Zayn NK

Niall makasi vai sängyllä silmät kiinni. Ainoa asia mitä hän oli suostunut sanomaan kahden päivän aikana oli: "Kertokaa kun mä voin mennä sanomaan sille hyvästit."
Mies oli kuin kuollut. Tyttö oli vienyt häneltä kaiken ilon mukanaan. Ruokakaan ei maistunut enään ja se sai meidät jokaisen huolestumaan enemmän. Kaikki mitä mies oli ollut kun tyttö oli ollut hänen kanssaan oli poissa. Kaikki se ilo ja nauru ovat poissa. Minun tuntemani Niall on poissa.

"Kun sä Zayn joskus löydät tän mä olen jättänyt Niallin. Lupaa pitää siitä miehestä huolta! Pakota se jatkamaan elämää. Tee mitä vaan että se unohtaa mut. Se on sen parhaaksi..
Vaikka sä luulet että mä en rakastanut Niallia, mä rakastin. Se oli mulle kaikki, mutta kaikesta hyvästä pitää luopua joskus..
Pidä siitä miehestä huolta ja katso vähän sen perään. Mä tiedän että se yrittää esittää vahvaa, mutta se on ihan hajalla.

- Camilla"
Voi kun sä tietäisit. Se mies on ihan kuollut. Makaa vaan sängyllä ja miettii miksei osannut pitää susta huolta? Me pidetään siitä huolta aina. Oltais pidetty sustakin.

Niall NK

"Niall sä et voi vaan maata siinä!" Harry huutaa ja heittää tyynyjä maahan.
"Camilla ei olis halunnut tätä", Zayn sanoo.
"Se tyttö haluais että sä jatkat eteenpäin", Liam sanoo.
"Kai sä tiedät että kohta sä makaat sairaalassa? Ryhdistäydy hyvä ihminen", Louis sanoo muiden jälkeen.
"Jos te tahdotte auttaa mua tässä, antakaa mun olla yksin", sanon ja käännyn katsomaan seinää.
"Camilla haluaa että sä Niall nouset ylös siitä. Jatkat elämää ja oot taas ilonen", Zayn sanoo ja laskee kätensä olkapäälleni.
"Mä haluan olla yksin", sanon ja ravistan miehen käden pois. Miehet lähtevät ja sulkevat oven.
Jos hiljaisuus toisi tytön takaisin, hän olisi nyt täällä.

"Niall mä rakastan sua", tyttö sanoo ja halaa minua. Katson hänen silmiään joissa välkkyy kyyneliä.
"Mä olen rakastanut sua aina. Jopa sillon ihan pienenä pentuna. Sä olet auttanut mua jaksamaan", tyttö jatkaa.
Hän on todella aivan edessäni. Tunnen hänen lämpönsä. Hän on elossa.
"Mutta kuten meidän opettaja kerran sano: Mitä eniten rakastat siitä pitää osota päästää irti", tyttö sanoo ja päästää minusta irti.
"Mä rakastan sua eniten koko maailmassa. Sun hymys on se joka pitää mut elossa. Sun silmät näyttää mulle kuinka paljon säkin rakastat mua. Sun naurus saa mun sydämen heittämään voltin. Se että sä olet siinä saat mut melkein itkemään", tyttö sanoo ja katsoo maahan.
"Mutta mä tiedän että suakin sattuu katsoa mua. Sua satutta se että mä sanon sulle kaiken tuon", tyttö jatkaa ja katsoo minua silmiin.
"Kiitos että sä olet näyttänyt mulle mitä kaikkea rakkaus on. Kiitos että sä olet ollut siinä", tyttö kuiskaa ja alkaa katoamaan pois.
"Et sä voi nyt lähteä!" huudan, mutta tyttö vain hymyilee.
"Niall, kiitos kun sä pidit musta huolta", tyttö sanoo ja katoaa kokonaan. Jään yksin keskelle peltoa.

"Cami!" huudan ja tipun sängystä.
"Se olikin vaan unta", sanon ja makaan matolla. Katson valokuvaa seinällä.
"Mä tiedän että sä rakastit mua", kuiskaan. Tiedän että tyttö oli rakastanut minua aina. Hän oli ollut vierelläni aina, mutta nyt olin yksin. Paras ystäväni on poissa. Tyttöystäväni on poissa.
"Sä rakastit mua, mutta miksi sä sitten lähdit pois?" kuiskaan ja suljen silmäni.

Avaan oven ja astun huoneesta ulos. Kaikki on entisellään, mikään ei ole muuttunut. Samat taulut ovat seinillä. Sama matto lattialla. Mikään ei olle muuttunut talossa, mutta kaikki minussa oli muuttunut. Ilo ja nauruni ovat kadonneet tytön kuolemen mukana. Minä olen kadonnut, huomaan sen nyt itsekin.

"Niall?" Harry kysyy ja hieroo silmiään. Nyökkään ja avaan jääkaapin.
"Ootko sä siinä vai näänkö mä harhoja?" mies kysyy ja koskee kättäni.
"Kyllä mä olen tässä. Voisitko sä nyt päästää mut syömään?" kysyn ja mies päästää kädestäni irti.
"Tänään voitais käydä katsomassa sitä Cami", Liam sanoo hiljaa.
"Mennään heti", sanon ja heitän leivän takaisin kaappiin.
"Kyllä sä voit syödä ensin", Liam sanoo ja istuu paikoillaan. Ravistan vain päätäni ja kävelen vetämään kenkiä jalkaan.
Mitä nopeammin asia olisi hoidettu, sitä nopeammin voisin unohtaa kaiken.

Zayn ajaa autoa. Kukaan meistä ei halua puhua. Hiljaisuus on painostava, mutta en kehtaa rikkoa sitä. Auto pysähtyy ja nousemme ulos autosta. Liam kävelee hiljaa ovelle ja pitää sitä auki meille. Harry katsoo lattiaa ja muut seiniä.
Olenko minä ainoa joka katsoo eteenpäin?
Valkoiset ovet avautuvat ja valkotakkinen mies kävelee meitä vastaan. Liam nyökkää ja jatkaa seinien katsomista.
Enään en voi perua tätä. Minun pitää käydä sanomasta hyvästit tytölle.
Mies johdattaa meidät ovista sisään suoraan huoneeseen jossa on pöytä. Pöydällä makaa tyttö valkoisessa mekossa.
"Puimme hänelle mekon päälle", mies sanoo ja astuu pois edestäni. Tyttö makasi paikoillaan ja näytti nukkuvan.
Hänhän nukkuukin, mutta vain sitä ikuista unta.
"Selvitimme mihin tyttö kuoli ja näyttää siltä että hänen sydämensä on pettänyt", nyökkään ja katson tytön huulia. Niitä olin joskus suudellut.

Huoneen ovet lentävät auki ja sisään juoksee nainen kädessään papereita.
"Katsokaa näitä", nainen huudahtaa ja työntää paperit miehelle. Mies lukee paperin läpi ja katsoo meitä.
"Tytöllä on ollut ongelmia. Hänestä on löydetty huumeen jämiä", mies sanoo ja katsoo minua silmiin. Nyökkään ja katson maahan.
"Camilla käytti huumeita", sanon hiljaa. Mies nyökkää ja jatkaa lukemista.
"Kuinka vanha Camilla oli?" mies kysyy ja katsoo paperia tarkkaan.
"18." Lääkäri katsoo paperia ja huokaisee.
"Pöydällä oleva tyttö on vain 17-vuotias", mies sanoo ja katsoo meitä.
Oliko tyttä valehdellut ikänsä?
"Tyttö edessänne on Camilla Amanda Rea Blake", mies sanoo. Katson pöydällä makaavaa tyttöä ihmeissäni.
"Tarkoitatko ettei tuo ole Cami?" kysyn ja katson miestä silmiin.
"Tämä ei ole etsimänne tyttö", mies vastaa. Poliisit olivat löytäneet siis väärän tytön. Cami on ehkä vielä hengissä..

12 - I Promised To Forget Your Face

12 ¤ Camilla - Jos kyynelistä voisi tehdä taidetta

Minuun sattuu. Minusta puuttuu palanen ja tiedän missä se on. Se on miehellä jota rakastan, josta minun pitää pysyä kaukana. Tiedän satuttavani miestä kirjeellä, tiedän hänen itkevän. Mikä pahinta, tiedän että hän ei ikinä tule antamaan tätä anteeksi. Olin pettänyt hänen luottamuksensa viimeisen kerran. Elämäni raskain matka alkaisi kun kone laskeutuisi maahan. Kaikki mitä olen säilyttänyt muistoissa, kaikki mistä olen pitänyt kiinni, saa kadota. Annan itseni viimein unohtaa miehen nimeltä Niall Horan.
"Hyvästi", kuiskaan käsiini ja suljen silmäni. Paino sisälläni vain lisääntyy, mutta tiedän tämän olevan oikein. Näin en enään ikinä satuta miestä jonka hiukset ovat kuin pellavaa, huulet kuin maukas suklaa ja silmät kuin villi ja vapaa meri.

Niall NK *kuukausi eteenpäin

Tyttöstä ei ollut kuulunut mitään koko kuukauden aikana. Pojat yrittävät saada minut hymyilemään, mutta saavat yleensä huudot siitä. Tiedän että he yrittävät auttaa, mutta mikään ei poista ikävää minkä tyttö jätti. Jos olisin vain tiennyt että hän lähtee kokonaan, olisin estänyt häntä. Pitänyt kädestä kiinni katsonut silmiin. Hän olisi jäänyt, tiedän sen.

"Niall meidän pitää jutella", Zayn tulee sanomaan oven läpi.
"Sä olet ollut siellä jo kolme päivää. Mulla on uutisia", Zayn jatkaa ja koputtaa.
"Mee pois! Sä päästit Camin lähtemään!" huudan ja peitän kasvoni tyynyllä.
Tahdon tytön tänne.
"Mä olen pahoillani.. Voitko sä avata oven?" Zayn sanoo hiljaa.
"Etkö sä tajua että se oli mun unelmien nainen! Mä haluan nukkua sen vieressä! Saada sen kanssa perheen! Rakastaa sitä!" huudan tyynyn läpi.
Kaikki tuo on totta, tahdon perustaa perheen tytön kanssa. Rakastaa häntä ja kohdella kuin kalleinta aarretta maailman. Tahdon kuulla hänen äänensä ja nähdä hymyn.
"Niall.. jos sä kuulet tän joskus mä olen luultavasti jättänyt sut", kuulen oven läpi tytön äänen. Juoksen avaamaan oven, mutta siellä seisookin vain Zayn pitäen kiinni puhelimesta.
".. Mä äänitän tän yöllä Zayn puhelimella. Mä en koskaan uskonut että näkisin sut uudestaan. Kun sä lähdit mä unohdin kaikki lupaukset. Mä otin ensin vaan yhden, ja sitten ajan kanssa mä vedin niitä joka päivä. Lopulta mä jouduin osastolle", tyttö kuiskaa ja vetää henkeä. "Äiti ja iskä kuoli ja mä jäin ihan yksin. Mulla ei ollut ketään siinä ja mä turvauduin taas siihen samaan vanhaan.. Jack piti musta huolta ja rakasti. Mä olin kokonaan sen. Ei se mua haitannut, mutta nyt kun vähän miettii, mun olisi kuulunut lähtee sen luota pois kauan sitten", tyttö huokaisee. Katson ystävääni silmiin ja saan myötätuntoisen katseen.
"Mun piti sanoa sulle vaan että mä rakastan sua. Rakastin jo silloin pienenä, mutta en kehdannut sanoa. Toivottavasti sulla on siinä vieressä joku onnekas tyttö. Tee siitä maailman onnellisin tyttö Niall", tyttö sanoo ja lopettaa äänityksen.
"Mä löysin tän tänään", Zayn sanoo. Nyökkään ja suljen oven ystäväni nenän edestä,

Zayn NK

Kävelen rappuset alas ja nään Harryn makaavan sohvalla.
"Se on ihan hajalla", kuulen miehen sanovan silmät kiinni.
"Niin on. Meidän olis pitänyt estää sitä naista lähtemästä", sanon ja saan Harryn avaamaan silmät. Mies ravistaa päättän.
"Meidän ei olisi ikinä pitänyt päästää Niallia tapaamaan sitä naista", kuulen Harryn sanovan.
Mitä siitäkin olisi syntynyt? Olisimme naulanneet blondin kiinni seinään ettei hän lähde katsomaan naistaan.
"Tai sitten meidän olisi pitänyt estää sitä tyttöä lähtemästä", sanon ja kävelen keittiöön. Tytön puhelin makasi keskellä pöytää. Siihen oli kerran tullut viesti, mutta sekin vain väärästä numerosta.

Niall NK

"Niall! Niall! Nyt se ahteri alas! Meillä on tietoa siitä sun naisesta!" Harry huutaa. Juoksen alas ja kompastun mattoon. Lennän olohuoneeseen ja muut katsovat minua säikähtäneinä.
"No?" kysyn ja nousen ylös.
"Se on sen pojan luona", Harry sanoo.
Ensin hän jätti minut ja hyppää heti toisen sänkyyn..
"Tässä on tällänen pieni juttu vaan että se ei halua olla siellä", Zayn kuiskaa.
"Mitä sä sanoit?" kysyn ja katson miestä. Tuo ojentaa minulle paperin.

"Jos te näytätte tän joskus Niallille niin, mä olen ensinnäkin todella pahoillani.
Mä lähdin koska.. mä olen velkaa Jackille. Se uhkas tehdä Niallille jotain ja mä menin ja uskoin sitä. Eihän se olis edes päässyt tiedän taloon.. mutta mä olen kuitenkin nyt Jackin luona.
Toivottavasti teillä menee hyvin :)
- Camilla "

Katson kirjettä hämmästyneenä. Tyttö oli lähtenyt minun takiani? Hän oli halunnut suojella minua.
"Mistä te tän saitte?" kysyn ja katson ystäviäni.
"Tuli tänään postissa" Zayn vastaa. Tyttö oli miehen luona joka ei todellakaan ansaitse häntä.
"Liam saatko sä selville missä *** tuo Jack asuu?" kysyn ja katson ystävääni.
"Mä otin jo selvää. Zayn laittoi yhden tyypin käymään sen luona, mutta Camista ei ollut jälkeäkään. Jack oli sanonut vaan että se oli karannut", Liam sanoo ja painaa päänsä alas. Tyttö oli karannut?
"Missä se nyt sitten on?" kysyn ja katson muita.
"Me ei tiedetä, ei tiedä kukaan muukaan", Zayn sanoo ja vajoaa sohvalle. Avaan suutani, mutta Harry ehtii ensin: "Me laitettiin siitä ilmotus poliisille." Nyökkään. Tyttö on jossakin kaukana.

"Niall? Cami sano että sun pitää jatkaa elämää", Harry sanoo ja katsoo minua.
"Se sano kanssa että rakastaa mua", kuiskaan ja työnnän leipää suuhuni.
"Se käski sun olla normaali", Harry jatkaa.
"Se pyysi mua pysymään sen vieressä ja sitten se lähti", sanon. Harry huokaisee ja heittää murot maahan.
"Nyt jätkä ryhdistäydy! Se muija saa sun pään ihan sekasin! Voisitko sä nyt vaan unohtaa sen!" Harry huutaa.
"Ai että unohtaisin naisen jota rakastan? En mä taida", sanon viileästi ja katson Harryä murhaavasti.
"Se ei *** rakasta sua! Se lähti pois! Jätti sut!" Harry huutaa. Nousen ylös ja kaappaan miehen paidasta kiinni.
"Se jätti mut sen *** Jackin takia! Se suojeli mua! Pidä sä *** turpas kiinni kun et tiiä mistään mitään!" huudan miehelle joka katsoo minua ihmeissään.
"Sä todella välität siitä", toinen huokaisee ja taputtaa päätäni.
"Niin välitän! Ja jos sä tahdot olla avuksi etsi sitä naista!" huudan ja päästän paidasta irti.

Koko talo on hiljaa. Kaikki muut taitavat nukkua, mutta minä en voi sulkea silmiä. Jokin pitää minua valveilla ja tiedän liian hyvin mikä se on. Valokuva seinällä katsoo minua ja saa kyyneleet poskilleni. Tyttö katsoo minua kuvasta ja saa koko kroppani värisemään.
"Miksi sä jätit mut? Olisit sä voinut kertoe että sulla on tollanen ongelma", kuiskaan ja lasken pääni tyynylle.
"Mä olisin auttanut", sanon ja nukahdan. En kuule kuinka puhelimeni piippaa, viesti saapui.

11 - I Promised To Forget Your Face

11 ¤ Camilla - Saat valokuvan

Kaksi lyhyttä päivää aikaa selvittää sotkuni. Kolme pitkää yötä puhua miehelle ja yksi aivan liian pitkä lento. Tavallaan olen iloinen että aikaa on vielä, mutta jos sitä ei olisi voisin vain lähteä. Jos olisin rohkeampi hyppäisin nyt koneeseen ja lentäisin pois.

"Minkä valokuvan sä haluat että mä kehystän?" kysyn ja katson miestä. Tuo selaa kuvat läpi ja ojentaa yhden niistä minulle.
"Tuon. Siinä näkyy kaikki mitä mä haluan elämältä", mies sanoo ja hymyilee. Kuvassa olen minä pienen lapsen kanssa puistossa. Lapsen nimi taisi olla Candy? Mies tahtoo perheen, mutta minä en sitä hänelle voisi koskaan antaa.
"Mennäänkö tänään jo laittamaan tähän kehykset?" kysyn ja istun tuolille.
"Mennään vaan. Sieltä voitais mennä vaikka kaupoille?" mies miettii ääneen.
"Mennään vaan", hymyilen hänelle ja lasken kuvan pöydälle.

Niall valitsi kuvalle puunvärisen kehyksen, johon on vuoltu pieniä tähti ja sydämiä. Kuvaaja kehui kuvaa ja sai Niallin hyppimään ympäri kauppaa.
Apina sanon minä.
"Cami! Tuu kattoon!" mies huutaa jostain kaukaa.
Toivon todella tämän olevan tärkeää jalkojani nimittäin särkee aivan sairaan paljon.
"No?" kysyn ja nään miehen katsovan lastenvaunuja.
"Tälläset mun lapsi haluaa sitten", tuo sanoo ja katsoo vaunuja iloisena.
"Miksi ihmeessä sä katsot noita vaunuja?" kysyn ehkä liian ilkeästi. Mies nostaa päätään ja kävelee luokseni.
"Mä haluan löytää kaikista parhaat asiat mun lapselle. Se ansaitsee vaan parasta", tuo kuiskaa ja suutelee minua.
"Sä ja sun lapses", sanon ja vetäydyn pois suudelmasta.
"Mikä sulla on?" mies kysyy ja yrittää ottaa kädestäni kiinni.
"Mä meen nyt katsomaan paitaa", sanon ja käännän selkäni.
Miksen voi vain kertoa kuinka minuun sattuu katsoa noita ihania vauvojen tavaroita? Miten sydämeni jättää lyönnin välistä kun joku sanoo "Lapsi".

Niall NK

Olemme tulleet kaupoilta ja tyttö on mennyt suoraan huoneesemme. Olenko sanonut jotakin väärää, vai miksi tyttö on tuollainen?
"Niall mikä tolla tytöllä oikein on?" Zayn kysyy ja osoittaa ovea.
"Jos mä tietäisin kertoisin", vastaan ja huokaisen.

"Zayn annatko sä tän Niallille sitten?" kuulen tytön kuiskaavan.
"Joo", mies vastaa hiljaa.
"Kiitos", tyttö kuiskaa ja kävelee luokseni. Tunnen lämpimän käden reiteni päällä.
"Niall? Mennäänkö kävelee ulos?" tyttö kysyy ja ravistaa jalkaani.
"Mennään vaan", vastaan ja avaan silmäni. Tyttö hymyilee ja menee takaisin huoneeseen. Katson Zaynia ihmeissäni ja tuo vain hymyilee, mutta jokin hymyssä on surullista.
Mitä minulta salataan?

Camilla NK

Olen pyytänyt Zaynia antamaan kirjeen Niallille heti kun koneeni takaisin kotia olisi lähtemässä. Olin pelkuri, en voinut kertoa miehelle ääneen mihin sotkuun olin itseni aikoinaan sotkenut. Olihan se kuitenkin parempi että hän saa tietää kaiken kirjeestä, kuin se että joku olisi joskus kertonut hänelle. Ja minä jo ehdin luulla että olisin voinut lähteä kotia ilman itkua.

"Niall? Kai sä tiedät että mitä ikinä tuleekaan tapahtumaan mä olen iloinen että sä oot ollut siinä?" kysyn mieheltä hymyillen.
"Mitä sä tolla tarkotat?" mies kysyy ja katsoo minua silmiin.
"En mitään. Mä haluan että sä tiedät että mä olen aina tykännyt susta", sanon ja annan nopean pusun hänen poskelleen. Mies nyökkää, mutta näyttää miettivän jotain.
"Mitä sä annoit Zaynille?" Niall kysyy hetken päästä.
"Yhden yllätyksen. Se pitää sen piilossa etten mä hukkaa sitä", valehtelen ja katson miestä silmiin.
"Millon mä saan sen yllätyksen?"
"Huomenna", kuiskaan hänen korvaansa.
Huomenna kun kone nousee ilmaan saat tietää millainen olen.

Olemme tulleet sisälle ja Harry makaa keskellä huonetta.
"Mä haluan sanoa sulle pari sanaa", Harry katsoo minua merkitsevästi. Nyökkään ja päästän Niallin kädestä irti.
"Mä tulen ihan kohta", sanon Niallille ja seuraan Harryä käytävään.
"Sä et voi näytellä Niallille!" ´mies huutaa.
"Mä lähden huomenna pois, enkä enään koskaan palaa. Mä lupaan. Anna mun tää ilta edes olla sen kanssa", pyydän ja katson miestä. Mies huokaisee ja nyökkää.
"Sitten kun sä lähdet ja jätät sen katokin ettet enään ikinä tuu pilaamaan sen elämää", Harry sylkee sanat suustaan ja avaa oven.
"Mä lupaan", kuiskaan.

Miehet katsovat elokuvaa hiljaa. Zayn katsoo minua välillä ja hymyilee. Mies taitaa tietää kuinka paljon minuun sattuu.
"Mä menen nukkumaan", sanon ja hymyilen miehille. Kaikki nyökkäävät ja jatkavat elokuvan katsomista.
"Mä tulen ihan kohta", Niall sanoo ja heittää karkkia suuhun.
"Kato vaan toi loppuun ja tuu sitten", sanon ja hymyilen miehelle joka katsoo minua. Tuo nyökkää ja lähettää lentopusun minulle.

Herään kellon ja lyön sen lattialle. Katson miestä joka nukkuu takanani pitäen kattään päälläni.
"Niall? Mun pitää nousta ylös", kuiskaan miehen korvaan.
"Oota hetki.. noustaan ihan kohta", tuo vastaa ja kääntää kylkeä.
"Mun lento lähtee ihan kohta."
"Sun lento?! Mehän lähetään vasta huomena!" mies huutaa ja tippuu sängystä.
"Mä lähden tänään jo laittamaan paikkoja kuntoon", valehtelen ja annan miehelle pusun.
"Olisit sä voinut mulle silti kertoa", tuo sanoo ja jää makaamaan maahan.
Niin olisin. Olisin voinut samalla kertoa etten tule enään takaisin. Jätän hänet taas, mutta tällä kertaa lopullisesti.
"Mä unohdin", sanon viattomana ja lähden herättämään muita.

Niall mutisee jotakin auton takapenkiltä ja Liam yrittää saada häntä olemaan hiljaa.
"Kyllä se olis voinut kertoa että lähtee", kuulen miehen jupisevan. Katson valokuvaa kädessäni. Viimeinen kuva tältä matkalta. Niall pitää minua sylissä ja aurinko laskee takanamme mereen. Viimeinen valokuva missä olemme yhdessä.
"Niall haluutko sä sun yllätyksen tänään vai huomenna?" kysyn ja katson miestä.
"Tänään", tuo vastaa ja katsoo minua silmiin. Katson Zaynia jolla pitäisi olla kirje. Mies nyökkää minulle ja osoittaa taskuaan.
"Tästä oikealle!" Liam huutaa kuskin korvaan. Lentokenttä näkyy jo edessämme.

Niall NK

Tyttö oli halannut muita ja seiso edessäni.
"Me varmaan nähdään huomenna?" kysyn ja katson häntä silmiin.
"Niin nähdään. Sä et edes huomaa että mä olen mennyt", tuo sanoo ja halaa minua.
"Lento Lontooseen lähtee portilta kuusi!" kuuluu naisen ääni.
Puristan tyttön itseäni vasten, en halua päästää häntä menemään.
"Mun on nyt pakko mennä", tyttö sanoo ja antaa nopean suukon poskelleni.
"Sä saat tän valokuvan niin voit kattoo sitä ennen kun meet nukkumaan", tyttö sanoo ja antaa valokuvan meistä.
"Zayn antaa sun yllätyksen ihan kohta. Sulje silmät", tyttö pyytää ja antaa vielä nopean suudelman huulilleni.
"Moikka kaikki!" tyttö huutaa ja juoksee selvästi pois.

Odotan silmät kiinni edelleen paikoillani. Muut liikehtivät levottomasti takanani ja Harry mutisee jotain.
"Millon mä saan avata silmät?" kysyn.
"Vaikka nyt", Zayn vastaa ja astuu viereeni. Miehen kädessä on kirjekuori.
"Camilla käski mun antaa tän sulle", mies sanoo ja katsoo maahan.
"Mitä tässä on?" kysyn kummissani.
Kirje? Avaan kuoren ja sieltä tippuu valokuva meistä lapsena.

" Niall mä olen pahoillani että kerron tän näin. Sä et tiennyt kaikkea. Mä en pystynyt kertomaan sulle tätä kasvotusten, mutta mä olen sotkenut elämäni kokonaan.

Muut tietää jo että mä en palaa enään teidän luokse. Kaikkien mielestä se on paras ratkaisu. Mä olen oikeasti pahoillani että en kertonut sulle tätä aikaisemmin. Mä oikeasti nautin niistä hetkistä joita meillä oli. Mä rakastan sua, mutta en voi katsoa kuinka tuhoan sun elämää.

Sä varmaan huomasit ton valokuvan? Se on otettu viikko ennen kun mä tuhosin elämäni. Siinä me ollaan vielä tosi läheisiä.. Sulle jäi myös se kuva joka käytiin laittamassa kehyksiin. Sen takana lukee:

Ei me oltu muiden silmissä täydellisiä, mutta nyt kaikki näkee sut täydellisenä.

Anteeksi että mä olen leikkinyt sun tunteilla. Tää ei ole varmasti sullekaan helppoa.

Rakkaudella Camilla Adler.. "

Katsoin ystäviäni silmiin ja heitän kirjeen maahan.
"Te ootte tiennyt tästä!" huudan heille.
"Se kerto pari päivää sitten. Mä olen pahoillani", Zayn sanoo ja asettaa kätensä olkapäälleni. Ravistan sen pois.
"Tää on Niall paras ratkaisu", kuulen Harryn sanovan.
"***! Sä et tiedä mistää mitään! Mä rakastan sitä! Mulle on ihan sama mitä se on tehnyt! Mä rakastan sitä!" huudan ja juoksen ulos. Nään kuinka kone nousee ilmaan ja vie tytön mukanaan. Kaivan puhelinta taskustani, mutta käteeni tarttuu pieni paperi:

Mä tiesin että yrität soittaa. Mun puhelin on hotellin pöydällä.

"Camilla!" huudan, mutta tyttö ei kuule sitä.

10 - I Promised To Forget Your Face

10 ¤ Camilla - Minussa on ongelma

Tiedän että on väärin olla kertomatta, mutta minua pelottaa. Jos hän ei hyväksy minua. Jos hän jättää minut taas yksin. Toisaalta valheessa eläminen on kauheaa, se satuttaa sisältä. En tahdo satuttaa miestä, mutta en tahdo hänen tietävän ongelmistani.
"Cami? Onko kaikki hyvin?" Niall katsoo minua pöydän yli.
Jos tietäisit minusta kaiken, tietäisit ettei ole.
"Joo. Mulla ei vaan oo nälkä", sanon ja nousen pöydästä. Tiedän että satutan miestä kun en syö kunnolla, mutta en pysty istumaan hänen edessään.
"Millon teillä alkaa se keikka?" kysyn ja katson Liamia. Mies selaa puhelintaan ja nostaa katseen minuun.
"Kahen tunnin päästä pitää lähteä sinne ja keikka alkaa sitten joskus illalla", tuo sanoo ja laskee katseena takaisin puhelimeen.
"Mä jään tänne sitten", sanon ja saan Niallin nousemaan pöydästä.
"Tottakai sä lähdet sinne mukaan!" tuo huudahtaa ja ottaa kasvoni käsien väliin.
"En mä lähde. Mä jään tänne ja teen teille oikein kunnon ruokaa", sanon ja hymyilen miehelle.
Olisipa tuo totta.
"Okei. Soit sitten heti jos tulee jotain", mies sanoo ja kirjoittaa numeron käteeni.
"Mulla on jo sun numero", nauran ja katson miestä silmiin.
"Tää numero menee suoraan meidän kaikkien puhelimiin", tuo vaan toteaa ja heittä kynän pöydälle.

Niall istuu sängyllä ja katsoo valokuvia mitä olemme ottaneet yhdessä.
"Tässä sä näytät aivan sairaan hyvälle", tuo toteaa ja näyttää kuvaa jossa istun rannalla.
"Mä voisin laittaa sen sulle kehyksiin", mietin ääneen ja saan miehen hyppäämään ylös.
"Joo! Laitetaan se sitten mun seinälle kotona", mies sanoo ja nostaa minut ilmaan.
"Laitetaan vaan", nauran ja suutelen hänen pehmeitä huulia.

Niall NK

Tyttö oli jäänyt hotellille ja minulla on nyt jo kauhea ikävä. Keikka voisi peruuntua, tai lunta voisi alkaa satamaan. Mitä tahansa jotta pääsisi hänen viereensä makoilemaan ja syömään.
"Niall!" Harry nauraa ja katsoo minua.
"Mitä? Mulla nyt sattuu olemaan vähän nälkä", sanon ja työnnän lisää leipää suuhuni.
"Taitaa olla mies huolissaan naisesta joka jäi tekemään meille R-U-O-K-A-A!" Harry nauraa ja heittää minua tyynyllä.
"Mulla sentään on nainen!" nauran ja heitän tyynyn sohvalle.
"Vielä.." kuulen Zayn sanovan.

"Kiitos mahtavasta illasta!" Harry huutaa mikkiin ja saa koko yleisön huutamaan.
"Meidän esitys loppuu nyt tähän!" Juoksemme pois lavalta mahtavan yleisön saattelemana. Juoksen ottamaan korvatulpat pois ja selaan puhelintani. Ei yhtään soittoa, eikä viestiä. Valitsen Camin numeron ja soitan...
"Niall oota hetki!" tyttö huutaa ja laskee puhelimensa varmaan pöydälle. Kuulen kovaa pauketta ja kiroilua.
"Sano ettei teillä ole nälkä", tyttö anelee puhelimeen itkien.
"Hei rauhoitu vähän. Mikä meni vikaan?" kysyn ja arvaan että jokin paloi.
"Mun pihvit palo kiinni pannuun ja salaatti lensi vahingossa ikkunasta", tyttö itkee puhelimeen.
"Siis täh! Lensi ikkunasta?" nauran.
Onkohan hotelli vielä pystyssä?
"Niin! Voitteko te käydä syömässä jossain jos teillä on nälkä? Täällä ei oo nimittäin ole mitään syötävää", tyttö parkuu.
Onko siellä mitään muutakaan jäljellä?
"Me tullaan sinne ja katotaan sitten mitä tehdään", sanon ja katson Harry vihaisesti joka nauraa sohvalla.

Katsomme järkyttyneinä huonettamme.
Jos joku on käynyt kaatopaikalla niin tietää miltä huone näyttää. Yksi onneton pihvi lepää kenkieni edessä ja toinen tuolilla.
"Tota.. Cami?" kysyn ja yritän etsiä tyttöä. Kuulen kauheaa pauketta keittiöstä ja suuntaan sinne.
"Miten *** tää on näin kovin kiinni?" kuulen tytön mutisevan ja repivän kuivunutta pihviä irti pannusta.
"Cami susta ei tule kokkia!" Harry huudahtaa ja näyttää pihviä. Tyttö kääntyy katsomaan meitä ja näyttää nololta.
"Ei tule todellakaan. Näittekö te jo vessan?" tyttö kysyy nauraen. Juoksemme suoraan sinne. Huoneen lattia on veressä, seinissä on salaattia ja vessanpönttö on tukossa. Zayn katsoo olkani yli huonetta ja repeää nauramaan.
"Cami! Kai sä tiedät että jos sä siteitä tarvitset niitä saa kaupasta!" Harry huutaa nauraen.
"Pidä sinä kiharapää pääs kiinni!" tyttö huutaa takaisin nauraen.
Ja minä luulin että olen kova sotkemaan..

Camilla NK

Joudumme vaihtamaan huonetta sotkujeni takia. Siivojaat eivät näyttäneet yhtään iloisilta kun saapuivat huoneesemme. Eikä asiaa yhtään parantanut se että Harry lupasi toiselle naista palkinnon jos huone olisi alle puolessa tunnissa siisti.

"Pakko kysyä että miten sä sai siitä vessasta sen näkösen? Se oli aivan kauheessa kunnossa", Harry nauraa Liamin kanssa lattialla.
"Mä yritin avata sitä pakettia missä ne pihvit oli, mutta en löytänyt viestä, joten kävin avaamassa sen niillä saksilla jotka oli vessassa. Se paketti tippu mun kädestä ja kaikki ne pihvi vaan levis siihen lattialle", nauran miesten kanssa.
"Ensin sä siis avasit sen paketin kynsisaksilla ja heitit vielä ne pihvit lattialle?" Liam kysyy ja katsoo minua.
"Joo", nauran ja saan miehen pyörittämään silmiä.
"Sä heitit pihvit maahan ja meinasit syöttää ne meille!" Harry huutaa nauraen. Nyökkään nauraen.
"Miten se salaatti sinne pääty?" Niall kysyy vierestäni.
"Mun piti hakea puhelin ja kannoin sitä kulhoa kädessäni missä se salaatti oli. Laskin sen sitten siihen tuolille joka on vessan edessä ja kompastuin mattoon kun tulin meidän huoneesta. Se salaatti vähän lensi ja loput te teidättekin", nauran ja katson miehiä vuorotellen.
"Sä et enään ikinä tee ruokaa!" Harry nauraa ja muut ovat samaamieltä.

Lähtö takaisin olisi kahden päivän päästä, joka tuntuu tyhmälle. Haluan kyllä kotiin, mutta voisi "loma" kestää vaikka kaksi viikkoa. En halua palata tyhjään kotiin, mutta en voi mennä Niallin luokse. En voi istua katsomassa kuinka hän hymyilee. Ehkä jos kertoisin.. Puhelimeni soi ja katson kuka soittaa.
"Mun pitää vastata", sanon ja vedän kengät jalkaan. "Mä tulen ihan kohta takaisin!" huudan ja laitan oven kinni.
"Mitä?!" kysyn vihaisena.

Tiesin että joutuisin vielä joskus tähän tilanteeseen, mutta en arvannut että se tulisi näin pian.
"Millon sä tulet takasin?" kuulen puhelimen toisesta päästä.
"Kolmen päivän päästä mä olen siellä", kuiskaan ja pyyhkäisen kyyneleen pois.
"Hyvä. Voidaan sitten katsoa mitä tehdään", mies sanoo nauraen.
"Mä voin hakea sit kentältä ja voidaan siitä mennä suoraan kotia", mies jatkaa.
"Ei sun tarvitse. Mä käyn ensin hakemassa ne rahat ja tuun sitten vaikka taksilla sinne?" sanon ja potkaisen kiveä.
"No tehdään sitten niin. Mä odotan sua rakas. Mä rakastan sua", mies sanoo.
Mutta minä en sinua.
"Ja mä sua" sanon ja suljen puhelimen.

Jos aikaa voisi kääntää en olisi koskaan päästänyt Niallia takaisin elämääni. En olisi antanut itseni rakastua enään koskaan, mutta tässä minä nyt olen. Tiedän että aina kun hän sanoo pitävän minusta huolta se on totta. Aina kun hän suutelee minua siinä on rakkautta. Minä käytän häntä hyväkseni ja annan hänen uskoa että olisin aina hänen vierellään. Minussa on ongelma, se on aina ollut minussa ja tulee aina olemaan. Ja kun kerron ongelmani hänelle jään yksin taas.
"Jos mulla olisi kello kääntäisin aikaa", kuiskaan ja avaan oven huoneeseen.
"Sulla kesti aika kauan", Niall sanoo ja suukottaa otsaani.
"Joo. Kaveri soitti ja kysy miten menee? Jäin sitten vähän juttelemaan sen kanssa", vastaan ja hymyilen miehelle.
Jos tietäisit totuuden et antaisi minulle suudelmaa..

9 - I Promised To Forget Your Face

9 ¤ Niall - Joskus mietin miten sain sinut

Harry ja Liam pelaavat jotakin peliä huoneessaan ja kuulen vihaisia huudahduksia.
Mitä elämä olisikaan ilman miehieä, jotka ottavat videopelit tosissaan? Mikä hauskinta tässä kaikessa on se että Cami huutaa miehien kanssa kilpaa. Kyllä, tyttö on aivan riemuissaan kun Liam rökittää Harryä.

"Niall! Sun muijas on aivan hullu!" Harry huutaa ja saa Camin nauramaan.
En voi kiistää asiaa mitenkään.
"Niin on! Mun oma hullu!" huudan takaisin ja saan koko huoneen nauramaan.
"Voidaanko me mennä ulos!" tyttö huutaa ja juoksee miehet perässään Zayn ja minun luokse.
Ulos?
"Mitä me siellä?" kysyn ja jatkan murojen mättämistä suuhuni.
Ah, ruokaa.
"Meillä on tylsää. Liam voitti Harryn ainakin sata kertaa, enkä mä jaksa enään katsoa tota", Cami sanoo ja osoittaa Harryä.
"Mitä sä muija sanoit! Et jatksa katsoa mua?" Harry huutaa ja heittää tyttöä koristetyynyllä päähän.
"Kuka sua nyt jaksaisi pidemmän päälle katsoa?" Zayn sanoo sohvalta. Tyyny lentää kaaressä miehen päähän ja repeämme kaikki nauramaan.

Kävelemme ympyrää. Cami ja Harry juoksivat edellämme ja huusivat mitä oudoimpia sanoja suustaan. Zayn yritti kävellä vierelläni, mutta hypähteli aina välillä tytön ja miehen perään. Minulla on nälkä, mutta tyttö ei antanut minun syödä.
Kauhea kohtalo.
"Niall meillä on K-A-U-H-E-A nälkä!" tyttö huutaa ja juoksee minua kohti. Viimeine nuo viisi ihanaa sanaa.
"Mennään äkkiä sitten syömään!" huudan ja juoksen suoraan ravintolaan joka näkyy edessäpäin. Muut juoksevat perääni ja törmäävät selkääni.
"Niall miksi *** sä seisot siinä edessä?" kuulen Harryn kysyvän. Käännyn katsomaan miestä ja nyökkään olkani yli.
"No mennäänkö me syömään?" Cami kysyy nauraen.
"Joo! Mä käyn kysymässä onko vapaata pöytää" Liam sanoo ja kävelee ohitseni.
"Niall me voidaan mennä syömään jonnekin muualle", kuulen Zayn sanovan.
"Ei muuten mennä. Täällä on varmasti vapaa pöytä, ja mulla on kauhea nälkä", Cami sanoo ja työntyy ohitseni kassalle.

Vilkaisen väkisinkin kassalle jossa nainen seisoo. Miksi juui hänen pitää olla töissä täällä.
"Niall onko sulla kaikki hyvin?" tyttö kysyy ja katsoo minua ihmeissään. Nyökkään ja lasken katseeni ruokalistaan.
"Mä kyllä nään kuinka sä katsot tota naista", tyttö sanoo hiljaa. Zayn katsoo minua vihaisena ja ravistaa päätään.
"En edes katsoa", sanon kireästi ja huidon tarjoilian luoksemme.
"Mitä saisi olla?" nuori poika kysyy ja katsoo meitä.
"Lehtipihvi, lohkoperunoilla ja valkoviinillä", sanon ja katson muita.
"Lasten kanakori ja vettä", tyttö sanoo ja katsoo maahan.
"Kolme hampurilaista ransakanpeunoilla ja valkoviini", Zayn sanoo Harryn ja Liamin puolesta.
"Ja yksi talonerikoinen ja viini", Louis sanoo ja sulkee lehtiön.
"Pieni hetki", tarjoilia vastaa ja toistaa kuulemansa. Nyökkään ja poika poistuu keittiöön.

Camilla NK

Niall katsoo naista jatkuvasti ja puhuu muille vihaisesti.
"Mä taidan lähteä hotellille", sanon ja saan kaikkien katseet kääntymään.
"Älä mee. Sä et ole edes syönyt murto-osaa tuosta sun annoksesta", Harry sanoo ja nyökkää ruokaani kohti.
"Ei oo nälkä", kuiskaan ja nousen pöydästä. Kassan takana seisova nainen katsoo minua silmiin ja hymyilee. Kaivan lompakon laukustani ja kävelen naisen luokse.
"16.80$", nainen sanoo iloisesti.
Kyllä sitä nyt sitten hymyilyttää. Annan rahat naisen käteen ja kävelen ulos.

Puhelimeni soi laukussa, mutta en aijo vastata siihen. En todellakaan tahdo kuulla juuri nyt mitään selityksiä. Puhelin piippaa viestin saapuneeksi.

-Anna anteeksi. Mä selitän kaiken. xx Niall

-Selitä mitä haluat, mutta mä en jaksa kuunnella. xx Camilla
kirjoitan ja tiputan puhelimen laukun pohjalle. Ja tämän illan piti olla hyvä..

"Cami?" mies kysyy oven takaa.
Älä tule sisälle. Älä tule. Ovi avautuu lopulta ja suljen silmäni.
"Mä haluan selittää", Niall sanoo ja kyykistyy viereeni.
"Mä en halua kuulla yhtään mitään. Mä kyllä tajusin", kuiskaan ja käännän selkäni meihelle. Kuulen kuinka hän huokaisee ja laskee kätensä selälleni.
"Se nainen siellä oli.." Potkaisen miestä käteen ja nousen ylös nopeasti.
"Mä sanoin etten halua kuulla! Mua ei voisi vähempää kiinnostaa kuka se on!" huudan ja osoitan ovea.
"Älä huuda!" mies huutaa takaisin. Säikähdän ja peruutan ovesta ulos. Mies katsoo minua ja ottaa kolme askelta luokseni.
"Älä tuu lähmmäks!" huudan ja otan laukun maasta.
"Cami ei mun ollut takoitus huutaa", mies sanoo nopeasti.
Ja silti huusit.
"Mua ei kiinnosta. Mä en halua kuulla enään sanaakaan sun suusta", kuiskaan ja putoan polvilleni.
Ei tämän näin pitänyt mennä.
"Mitä te huudatte?" Zayn kysyy ja katsoo meitä. Miehen katse on murhaava ja samalla niin ymmärtäväinen.
"Mä haluan vaan selittää Camille.." Niall aloittaa.
"Harry!" huudan ja hetkessä miehen pää ilmestyy viereeni. Kierrän käteni miehen ympäille ja annan itselleni luvan itkeä.
"Älä itke, mä olen tässä", tuo sanoo ja nostaa minut ylös.

Zayn NK

"***! Et sitten voinut vaan sanoa nopeasti että se oli Diana!" huudan Niallille. Ystäväni katsoo käsiään.
"Mä meinasin lyödä sitä", tuo kuiskaa ja puistaa kätensä nyrkkiin.
"Meinasit tehdä mitä?" Mies katsoo minua silmiin.
"Meinasin lyödä Camia kun se alkoi huutamaan ja osoittaa ovea", tuo sanoo ja laskee katseensa maahan. Blondi jota olen aina pitänyt kilttinä, oli melkein lyönyt tyttöä.
"Et sä olisi sitä lyönyt", sanon ja istun miehen viereen.
"Olisin. Se olisi ollut jo toinen kerta." Katson miestä silmiin hämmästyneenä. Toinen kerta.
"Millon sä sitä olet lyönyt?"
"Sillon vähän ennen kun lähdin tänne", tuo kuiskaa ja lyö nyrkin tuoliin.
En tunne miestä kunnolla, hän on lyönyt naista.

Camilla NK

Sänky tuntuu viaraalta. Lakana tarttuu varpaisiin ja tyyny on aivan liian pehmeä. Paikka vieressäni on tyhjä, mutta toivon että siinä makaisi joku. Joku joka jaksaisi kuunnella.
"Camilla saanko mä tulla?" mies kysyy oven takana. Käteni puristuu automaatisesti vasten tyynyä.
"Joo", kuiskaan ja vedän peiton paremmin päälleni. Ovi avautuu ja katuvan näköinen Niall astuu sisään.
"Mä olen tosi pahoillani että huusin sulle", tuo sanoo ja tulee luokseni. Nyökkään ja vedän varpaat kippuraan.
"Saanko mä kertoa kuka se nainen siellä oli?" Naill jatkaa ja koskettaa kättäni.
"Kerro vaan", kuiskaan.
"Se oli Diana. Mun hyvä ystävä. Se muuten löysi sut sillon. Oli nähnyt sun menevän sinne hotelliin joskus päivällä", mies sanoo ja silittää kättäni.
Ystävä?
"Et voinut sitten sanoa tota mulle ravintolassa?" kysyn ja käännän selkäni hänelle.
"Mä en ollut varma haluanko kertoa. Saanko mä anteeksi?"
"Saat. Mutta vaan yhdellä ehdolla. Pysyt siinä etkä lähde mihinkään", kuiskaan ja käännyn katsomaan häntä silmiin.
"Mä olen tässä aina", tuo kuiskaa ja suutelee minua.

Herään Harryn ääneen joka kuuluu ovelta.
"Mä hyppään niiden päälle", mies sanoo nauraen.
"Et hyppää! Sä meet pukemaan päälle, nyt" Liam sanoo ja nauraa.
"No jos hypätään yhessä?" Harry ehdottaa. Avaan silmäni ja nään kaksi miestä juoksevan sänkyämme kohti.
"Niall!" huudan ja käperryn miehen kainaloon.
"Hä? Mitä?" tuo kysyy ja parkaisee kun miehet hyppäävät päälle.
"Noi aikoo hypää meidän päälle", nauran kippurassa.
"Huomaan", kuuluu vastaus jostain Harryn alta.
"*** Harry! Nouse mun päältä pois!" Niall huutaa ja huitoo käsillään ilmaa.
"Oota. Mä annan sun naiselles aamupusun", Harry nauraa ja nojautuu minua kohti.
"Et muuten anna!" Niall huudahtaa ja heittää Harryn pois päältään. Nauran ja katson miehen silmiä.
"Mä olen ainut tässä huoneessa joka antaa mitään pusuja", tuo sanoo ja muiskaisee märän pusun huulilleni.
"No sitten mä en anna sulle pusua", kuiskaan hymyillen.
"Ja pienenä poikkeuksena tämä nainen saa antaa mulle pusuja!" Niall huudahtaa ja suutelee minua ilkikurisesti huulille. Nauran kovaa.
Olen kerrankin oikeasti onnellinen.